Tänään "pääsi" Ukko sitten elämänsä ensimmäiseen näyttelyyn, lähtökohtana siis luonnollisesti että tämä olisi myös viimeinen. Ja niinhän se oli, irlantilainen John Bond tuntui tykkäävän atleettisista kropista muutenkin ja arvosti Ukkoa jopa EH:n verran! ;)
Bite is correct. Earset is correct. Eyes could be a little darker. Nice body. Tight feet. The angles front and rear are correct. In good condition. Movement is ok."
Samoin palkittiin EH:lla myös Ukon veli Simo ja sisko Louhi! Eipä tuomari kyllä H:ta tainnut kellekään antaakaan, ettei sen puoleen, mutta tuntui tykkäävän kevyemmistä koirista, eikä paikalla itse asiassa mitään erityisen raskasrakenteisia koiria ollut ollenkaan. Tiedä häntä mitä olisi sitten sanonut jos olisi ollut... Mutta hyvä arpaonni kävi, ei ollut mikään tiukka tuomari! Liikutti koiria kyllä tosi paljon, ensin kaksi kierrosta kävellen, sitten kaksi kierrosta juosten porukassa ja yksilöt vielä ensin kolmio, sitten edes takas ja vielä ympyrä. :D Liikkeitä siis katsoi tosi tarkkaan, muta ei niistä arvosteluihinsa erityisen tarkkaan maininnut vaikka varmaan niillä aika paljon painoarvoa olikin. Tosin käyttöluokassa ei kävelty. Kun kysyin, että kävelenkö (kuten aiemmin Ukon kanssa) niin naurahti vaan, että käyttöluokassa juostaan. :D Sopihan sekin.
Jerikokin oli esiintymässä. Itse asiassa olisi ollut eilenkin näyttely mihin ilmoitin samassa mielenhäiriössä kuin näihin muihinkin, mutta siellä vaihtui tuomari ja sain perua sen!! :D Vähänkö olin onnellinen! :D Mutta siis tänään John Bond arvosti Jerikoa ERI:n ja SA:n verran.
Bite is correct. Earset is correct. Dark eye. Good body. Nice tight feet. In good condition. The angles are correct front and rear."
Ei enää vaadittu lisää massaa. ;) SA:ta tuomari ei kuitenkaan jaellut mitenkään erityisen paljoa ja PU-kehässä oli neljä koiraa. Jeriko sijoittui niistä neljänneksi eli viimeiseksi. ;) Kyllä oli meidän näyttelyt nyt tällä taputeltu. Ukon ei tarvi käydä ja Jerikon kanssa ei todellakaan lähdetä mihinkään sertijahtiin. Tämä oli onnenkantamoinen vaan ja edelleen siellä taustalla on enemmän H:ta ja EH:ta, joten en kyllä ala rahaani tuhlaamaan enempää tähän arpapeliin. Sitä paitsi, kannattaa mielestäni lopettaa, kun on "voitolla". Erkkarit on siinä mielessä eri asia, että siellä tapaa tuttuja ja on sosiaalinen tapahtuma, mutta ei sieltä toisaalta viitsis sitten ensi vuonna lähteä mitään huonompaa arvosanaa hakemaan, tähän olis mielestäni hyvä lopettaa. ;)
Lisäys: Tajusin pari asiaa, kun olin saanut vähän unta palloon. Ensinnäkin Jerikon ja Ukon arvosteluthan on käytännössä identtiset ja toisekseen Jerikon arvostelusta on kyllä jäänyt kirjoittamatta muutamia asioita mitä tuomari sanoi (samalla siinä, kun kopeloi lausui niitä): liikkeestä kyllä lausui jotain että hyvää (tätä en kuullut tarkemmin, kun olin vasta tulossa siihen eteen) ja päätä kehui siinä kun kopeloi ja itse seisoin ihan vieressä, että kuulinkin hyvin. Siellä on vähän kirjuri nukkunut. ;)
Näyttelyn jälkeen käytiin paimentamassa Katjan luona. Katjalla oli kymmenkunta lammasta (uuhia ja karitsoita) sekä yksi pässi kaikki yhdessä joukossa ja tämä olikin ihan kiva joukko harjoitella. Jeriko haki lampaat isommalta alueelta pikku aitaukseen ja hitsi kun teki taas hienon kaaren. Mutta ei se hieno kaari riitä, jos stoppi ei toimi ja nosto on liian vauhdikas. Jerikon kanssa tehtiinkin sitten maahanmeno sulkeista ja kun vaan annnoin käskyt aikas voimakkaasti heti alkuun, niin menihän se maahan. Lisäksi Jeriko pyöritin Jerikoa vähän lauman ympäri eri suuntiin ja tasapainosta lähtien, että joutui kuuntelemaan eikä saanut nostaa lampaita.
Ukollekin oli kyllä tosi hyvä harjoitella näillä lampailla. Ukon sulkeiset oli sitä vanhaa samaa, mutta yksi tuttipulloruokittu karitsa toi siihen oman erityissävynsä, kun Ukko joutui ihan tosissaan pitämään sitä silmällä ja ottamaan sen erikseen porukaan mukaan, kun se yritti jumittaa Katjan jalkoihin tms. Jerikolle "Tuttis" ei tätä tehnyt, näytti niin järkyttyneen ruskean hirviön ilmestymisestä, että kulki oikein somasti muiden mukana. ;) Mutta hienosti Ukko katsoi tämän mukaan eikä yhtään hämääntynyt vaikkei toinen meinannut ensin liikkua. Taisipa antaa ihan hyvää oppia myös Tuttikselle... ;) Vahvasti ja rauhassa siis lähestyi, ei mitään hätäilyjä, mutta jos ei meinannut irrota Katjan jalasta niin vähän "auttoi". ;)
Nyt on mulla täällä aidan rakennustalkoot menossa. Tolpat sain huhkittua pystyyn, mutta vielä pitäis pystyttää itse aita. Sitten saa koirat vapaasti olla pihassa, mutta en kyllä tiedä mitä noiden kissojen kanssa teen, kun ne on tän viikon täällä kans. Lalliin ei ainakaan voi oikein luottaa (Lallihan oli kateissa elokuussa 2010 viisi päivää, kun oli hoidossa ollut mun isän luona ja siellä karannut), että se osais tulla takaskin jos pihalle lähtee... Itse asiassa en ole ihan varma missä Lalli on tälläkään hetkellä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti