Juhannuksen viettoa

Torstaina paimennuskilpailujen jälkeen jäin vielä Somerolle yöksi ja sitten perjantaina aamupäivällä ajoin Tampereelle ja jatkettiin matkaa suoraan Virroille mökille. Nyt on sitten vietetty juhannusta ja rentouduttu. Koirat on harjoitelleet uimahyppyjä laiturilta (lue: Jeriko on hyvinkin innokkaana näyttänyt esimerkki-hyppyjä ja Ukkokin on alkanut kehittymään tällä saralla). Uimassa on myös itse käyty ja koirat uineet vaikka kuinka paljon. Hyvää kuntotreeniä! ;) Jerikossa on kyllä hassu piirre, ettei se yhtään tykkää siitä että me Matin kanssa (tai varsinkin mä) uidaan. Jeriko ui koko ajan ympärillä partioimassa eikä suostu menemään rantaan ennen kuin mekin tullaan pois ja hätääntyy jos me uidaan tai varsinkin jos sukelletaan. Hassu koira, kun itse on niin rämäpää uimahyppyineen kaikkineen, mutta sitten omistajien uimista pitää valvoa silmä kovana, ettei me vaan hukuta. :D

Lisäksi koirilla on koko ajan ollut joku leikittäjä, joita piti kyllä varoittaa siitä, että Ukko leikkii tosi rajusti. :D Lisäksi on tehty vähän pientä tokotreeniä, erityisesti Ukolle viimeistelyhiomista sm-kisoja varten; jääviä, luoksetuloa ja seuraamista. Tosi hyvä fiilis on kyllä nyt ollut. Isoin ongelma tällä hetkellä on Ukon taipumus jumittaa maahan, kun pitäis maasta nousta perusasentoon. Ollaan sitten näitä leikitelty ja selvästi tämä lukko on aukeamassa. En kuitenkaan ota mitään paineita, vaan leikitellään vaan asioilla ja katsotaan nyt mihin se riittää. :) Jerikon kanssa olen tehnyt jääviä ja merkkiä ja merkki on nyt kyllä hyvä. Sunnuntaina on sitten joukkueen yhteistreenit ja aattelin tehdä silloin kokeenomaiset treenit molemmille ja katsotaan miltä se näyttää.

Komeat pojat <3 br="">

 Kokkoakin tietenkin poltettiin. Jeriko on kyllä tässäkin asiassa vähän turhankin huoleton ja hullun rohkea, meinas hypätä palavaan kokkoon, kun ymmärsi väärin Matin pienen käden liikkeen ja luuli, että Matti heitti sille kepin kokkoa kohti. Tilanne ei onneksi ollut niin paha kuin tälleen sanottuna kuulostaa, Matti ja minä oltiin kyllä valppaina, mutta kertoo Jerikon hullunrohkaudesta. Ukkoa sitä vastoin välillä tuntui vähän jännittävän ja Ukko hakeutui kauemmaksi kokosta. Välillä Ukko taas tuli ihan oma-aloitteisesti lähemmäksi meidän viereen istumaan eikä yhtään jännittänyt, en tiedä mitä se sitten oli.

Ukko meni piiloon

Pojat juhannustunnelmissa ;)

 

 

 

Jerikoa alkoi nukuttamaan päivän touhuamisen jälkeen

 

Voi ei, ihan unohdin mainita Jerikon juhannuksen uroteosta. ;) Meidän toinen kissa Lalli on vähän sellainen höntti tyyppi, tekee välillä vähän katoamistemppuja ja erityisesti mökiltä lähtiessä sitä on vaikea löytää. Taitaa arvata, että ollaan lähdössä taas kaupunkiin... ;)

Joka tapauksessa joskus aikoja sitten opetin Jerikolle nenäkosketuksen Lalliin sillä ajatuksella, että joskus Lallin ollessa hukassa voisi Jerikoa käyttää apuna etsinnässä.

Jerikon apuhan tulikin sitten tarpeeseen, kun Lalli jotenkin mokaili sillan kaiteella istuessaan ja pudota molskahti tontin läpi menevään jokeen, jossa vesi on niin hyytävää, että omiin nilkkoihin heti särkee. Kuulemma Lalli oli kauhonut itsensä hurjaa vauhtia rantaan ja sitten kuin tuli hännän alla paennut mökin taakse. Itse en siis ollut tilannetta näkemässä, mutta pitihän se Lalli sitten löytää ettei minnekään kauas häviä. Lähdin etsimään tontin rajalta alkavasta metsästä ns. vakiopaikoista joissa Lalli tykkää lymytä ja samalla kysyin Jerikolta "Missä Lalli on?". Jeriko lähti sitten tarmokkaana etsimään juoksi ensin metsää läpi, sitten tuli pihan puolelle nuuski maata, siirtyi liiterin viereen ja alkoi yrittämään kaivautua sinne alle. Siellähän Lalli oli! :)

Eihän Lalli (tietenkään) voinut sieltä kutsumalla pois tulla, mutta hetken päästä kun tulin tarkistamaan tilannetta oli jo hävinnyt. Jeriko sitten uudestaan avuksi: "missä Lalli on?" ja Jeriko otti hajun maasta liiterin vierestä ja lähti rauhallisen varmasti jäljestämään kosteaan ja ojaiseen metsään. Itse jäin liiterin viereen katsomaan, mutta muutaman kymmenen metrin päässä heinikon/kaislikon seassa selkeä ilmaisu; Jeriko jäi seisomaan paikalleen ja selvästi nenällään jotain tökkäsi. :D Matti kävi sitten kumppareiden kera hakemassa Lallin sisälle turvaan. Ja niin oli juhannus pelastettu! ;)