Hiihtovuorolla olikin varmaan kymmenkunta kokeneempaa harrastajaa ja tultiin juuri ajoissa, että päästiin mukaan harjoitukseen siten, että mentiin reitin loppupäähän odottamaan ja päästiin loppumatka ensin kokeneemman imussa. Ja kyllä sitä niin hurjaa vauhtia heti lähdettiinkin, että lopulta juuri "maalilinjalla" putosin täysin rytmistä ja kaaduin omiin jalkoihini. Dippasin naaman ihan kunnolla hankeenkin. :D Väliin pieni lepotauko ja sitten päätin lähteä vielä hiihtämään koko lenkkiä (n. 2,5 km). Aika onnetontahan hiihtäminen vielä mun osalta oli, ja varsinkin ylämäkiin meinasin ihan täysin hyytyä tai hyydyinkin. Mutta vaikka mun raahaaminen perässä ei tollaselle 17 kiloiselle koiralle ole mikään rento tehtävä, niin heti kun alkoi tasainen tai edes hieman alasviettävä osuus, niin Jeriko lähti taas vetämään niin hullua vauhtia, että välillä vaan seisoin perässä ja keskytyin pysymään pystyssä. :D Yksi aika jyrkkä alamäki oli siinä reitin loppupäässä, mutta eipä ollut sitä vaaraa, että Jeriko alle jäisi, päin vastoin: antoi mulla vielä vähän lisää vauhtia. :D Ja niinhän mä sitten sinne mäen alle kaaduin, mutta eipä siinä mitään. Aivan huippuhauskaa oli ja Jerikon ilme lenkin jälkeen oli kyllä kullan arvoinen. :))))
Jerikohan osaa käskystä hakeutua reunaan, kiristää vauhtia ja tarvittaessa hidastaa tai pysähtyäkin, vaikken niitä kauheasti käyttänytkään, joten siinä mielessä treeni meni tosi mukavasti vaikka oli muita koiria välillä tulossa vastaan ja kerran meidät ohitettiinkin. Jeriko sai oikein kehuja kuinka hienosti se käyttäytyi ensikertalaiseksi. :) Muutenkin oli kyllä todella ystävällistä porukkaa ja lämmin vastaanotto, kivasti ottivat mukaan ja neuvottiinkin. :)
Nyt sitten tietenkin piti iskeä päälle tällaiset vesikelit, juuri kun oli hirveet hiihtoinnot päällä. Toivotaan, että päästäis pian taas hiihtämään. Toki ei Someron reissunkaan vuoksi päästä reiluun viikkoon, mutta toiveissa olis, että ensi viikon sunnuntaina sitten jatkettaisiin harjoituksia. :)
Uudenvuoden aattoa tuli meille viettämään mun veljet Toni ja Atte sekä Aten vaimo Maiju ja heidän koiransa Ronja, ja pari muuta kaveria. Ukko ja Ronja on kyllä sellaiset sielunystävät, että ei paremmasta väliä. Nuija ja tosinuija. :D
Nuija ja tosi nuija vauhdissa
Ukko keräsi itselleen lelut kasaan, tosin ei tarkoituksena omia niitä, vaan houkutella Ronja mahdollisimman tehokkaasti ja ovelasti uudestaan leikkiin ;)
"Idiootit", ajatteli Jeriko
Tosi nätisti kaikki koirat kyllä oli, ei ottanut ollenkaan ressiä ilotulituksista eikä toisaalta sisällä olevasta metelistä ja touhustakaan, kun eläydyttiin peleihin. ;) Ukko makasi välillä parvekkeen oven edessä eikä karvakaan värähtänyt vaikka välillä siitä hypittiin yli parvekkeelle ja samalla pauke tietenkin kuului selkeämmin sisään. En kyllä aatellutkaan, että Ukko mitenkään pelkäisi, mutta oli se silti ehkä jopa parempi kuin mitä aattelin, hyvä hyvä. :) Jeriko oli oma kuuro itsensä edelleen. :D
Tänään olisin halunnut mennä taas hiihtämään, mutta toi vesikeli pilas sen suunnitelman ja lähdettiin sitten Ylökkin tokovuorolle ja se olikin hyvä reissu. :) Jeriko teki paikkaistumisen ja makuun ryhmässä. Paikkamakuussa pitää edelleen kyllä treenata sitä, ettei mennä maahan muiden käskyistä, muuten meni hyvin.
Meitä treenas sitten kolme koirakkoa samaan aikaan yksilöliikkeitä ja käytin häiriötä hyödyksi ja teetin Jerikolle kaukkareita hallin keskellä niin, että molemmin puolin meni koiria tekemässä omia juttujaan. Huisin hyvin Jeriko kyllä teki! Etäisyyttä oli reilu 10 metriä (enempää ei mahtunut siitä kohtaa) ja kaikki vaihdot täysin puhtaalla tekniikalla, lisäksi ei tarvinnut antaa YHTÄÄN tuplakäskyä. :)) Viimeisenä tein kuuden sarjan ja siinä kyllä loppua kohden huomas, kuinka Jerikolla alkoi paine kasvaa ja viimeisessä maahanmenossa leuka lysähti maahan. Häiriön- ja paineensieto kaukkareissa on kuitenkin selkeästi kasvanut! :)
Lisäksi Jeriko teki seuraamisen käännöksiä ja niissä Anne naksautteli hyvästä takaosan käytöstä, nyt tätä sitten hiotaan. ;) Sitten vielä askelsiirtymiä missä ainut ongelma on alkuun tuleva pienen pieni yninä, mutta ensimmäisen sarjan jälkeen Jeriko teki siirtymät aivan hipihiljaa ja hienosti.
Ohjatussa noudossa en ole ihan tyytyväinen suuntaan jolla Jeriko lähtee kapulalle vaikka oikea nousikin nyt joka kerta ongelmitta. Jeriko lähtee kuitenkin jotenkin liian suoraan/viistosti, ei tule mitään pulleaa kaarta. Sitä yritettiin korjailla laittamalla kapulat ihan suoraan sivuille, mutta silloinkin Jeriko tavallaan koukkas kapulan suuhunsa sisäkautta. Vaikea selittää, mutta haluan tohon kyllä jotain korjausta.
Ukko pääsi myös tekemään paikkamakuun ryhmässä mikä olikin aika iso juttu, kun ei olla noin isossa porukassa tehty koskaan aiemmin, edellisestä paikkamakuutreenistä on iäsyys ja halliin tullessa pari muuta koiraa haukkui ja riekkui ja Ukko nostatti siitä hieman kierroksia. Alkuun Ukko ei tiennyt ollenkaan mitä oltiin menossa tekemään, kehätarkastusta Ukko ei edes huomannut, kun olis halunnut niin kovasti mennä Usvaa moikkaamaan. Rivissä kuitenkin alkoi keskittyä taas hyvin, mutta jätössä tuli pientä säätöä, kun ei päästykään heti poistumaan ja sitten Ukko alkoi nousta istumaan. Ennen lopullista lähtöä palkkasin Ukon maassaolemisesta ja ilmeisesti jotenkin hölmösti ylös ja niin hätäisesti, että Ukko luuli herkun lentäneen mun perässä maahan ja lähti sitä ryömimään sivultaan. Palasin ja korjasin Ukon asennon, itse vähän järkevämpi poistuminen ja sitten meni ihan kivasti. Ei toi paikkamakuu sinänsä Ukolle ongelmia tuota. :)
Ihan loppuun ennen vuoron päättymistä otin Ukon vielä häiriötreeniin kontaktia pitämään, mutta kun meni niin hienosti niin otettiin pieniä pätkiä seuruutakin. Oli muuten aikasmoisen hyvä meininki, Ukon tekeminen on kyllä mennyt huimasti eteenpäin! Lisäksi olen onnistunut opettamaan Ukostakin tosi tiiviin perusasennossa ja seuraamisessakin, missäköhän vaiheessa onnistun opettamaan Ukonkin poikittamaan... :D
Lopuksi vielä pari kuvaa menneeltä vuodelta, Sari Malisen ottamia kesän paimennuskisoista. Ihania kuvia, kiitos! :)
Kisaradan jälkeen. Jerikon ilme. :))
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti