Kävin tänään ostamassa itelle ihan oikeen hiihtopuvun. Tuli kyllä tarpeeseenkin, kun ainoita kevyempiä housuja olin korjaillut ties kuinka monta kertaa ja todennäköisesti luisteluhiihdon haara-asento olis pian aiheuttanut sen, että takanatulijat pääsis katsomaan minkä väriset kalsarit mulla on! :D Puku on kyllä aivan mahtava, aattelinkin, että on niin vimosen päälle vermeet, että nyt mennään lujaa. ;)
En vaan arvannut kuinka lujaa. Tää oli tosiaan meidän toinen vetohiihtokerta, ihan alkuun lähdössä Jeriko oli jotenkin sekaisin, että mihin suuntaan pitäis lähteä ja mitä häh, mutta sitten kun suunta selvis niin lähtis taas pikajunaveturi vetämään. Mentiin koko ajan tosi lujaa, ei meinannut itse pysyä mukana ja välillä hiihdin vaan jalkoja käyttäen, kun sauvojen sovittaminen siihen tahtiin tuntui ylivoimaiselta. :D Niin ja väliin menin ihan pelkurina perinteisen latu-uraan ja annoin vaan Jerikon vetää, kun omat jalat oli niin vellinä, etten uskonut enää pysyväni pystyssä. :D Kolme kertaa pysäytin Jerikon ladun laitaan, että sain itse vetää henkeä. Pysäytysten myötä Jeriko suorastaan kiehui ja kun päästettiin siinä samalla levätessä takana tulevaa koirakkoa ohi, niin Jeriko lähti perään sellaisen ujelluksen ja haukun kera, että alkoi ihan kuulostamaan oikealta valjakkokoiralta! :D Lisäksi tuli ongelmaksi, että Jeriko veti niin lujaa, että saatiin pari valjakkoa jotka olin päästänyt ohi levähdystaukoni aikana heti kohta kiinni enkä sitten kehdannut lähteä ohi vain hetken päästä itse levähtääkseni! :D Lopulta jouduin pysäyttämään Jerikon sen vuoksi, että oltais muuten oltu toisen perässä ja oli siinä hyvä syy itsellekin taas levähtää. ;)
Olin laittanut sports trackerin päälle, mutta toki keskinopeus oli hieman vääristävä, kun mukana oli kolme muutaman minuutin (pisin ehkä 5 min) pysähdystä. Huippunopeus kertoo kuitenkin jotain: 37,1 km/h! :D Hieman päätä kylmäs kyllä Jerikon perässä hiihtää tällä kokemuksella, kieli keskellä suuta menin ja päässä pyöri vaan, että "Hiihdä! Hiihdä! Älä kaadu!". :DD
Jeriko oli kyllä aivan hullu höyrypää ja vasta toinen treenikerta! Vetohalut on aivan megalomaaniset, Jeriko nauttii täysin rinnoin kun pääsee kerrankin vetämään täysillä ja menemään lujaa! :D Ja Jerikon keskittyminen vetämiseen on aivan huippua, sanoisin että luonnonlahjakkuus. ;)
Ukkokin pääsi vähän kokeilemaan, mutta viisaasti menin Ukon kanssa vaan kaksisuuntaisen pätkän päähän ja siitä takaisin. Alkuun Ukko vetikin oikein hienosti, mutta sitten alkoikin haukkua ja raivota mun suksille. :D Sitten mentiin taas hetki kivasti ja sitten raivarit. :D Takaisin päästiin onneksi hyvin, kun ohitse tuli yksi valjakko ja pääsin usuttamaan Ukon siihen perään. Vähän meinas edelleen katsella peräänsä, mutta kun kannustin "mene, mene!", niin tultiin "maaliin" sellaisella vauhdilla etten meinannut saada Ukkoa pysähtymään ollenkaan. :D
Tää on kyllä hauska laji. Kilven Anne veteli ladulla kahden koiran kanssa, mutta itse en moiseen ryhdy ainakaan ennen kuin osaan oikeasti hiihtää TOSI HYVIN! :D Ja Ukon pitää oppia käyttäytymään suksien edessä. Toisaalta Ukon kanssa ehkä otankin tän hömpöttelynä ja Jerikon kanssa enemmän treenaan, kun Jerikolta se tulee niin luonnostaan. Kicksparkit kyllä vaikuttaa tosi hauskoilta ja olis ihan huippua saada sellainen, mutta ei taida tän talven investointeihin sellainen mahtua jollei saa käytettynä ja halvalla... Olis kuitenkin kiva laittaa noi kaksi vetämään siinä, uskaltais paremmin sillä kuin suksilla, koska sitten mentäis varmasti todella lujaa! :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti