Tänään käytiin Peltolammilla hiihtämässä. Sunnuntain treeni oli tosiaan Haavistolla jos en sitä muistanut mainita. Peltolammilla siis hieman haastavampi latuprofiili, mäkisyyttä enemmän kaiken kaikkiaan ja yksi tosi jyrkkä mäki. Etukäteen olin aatellut, että pysähdyn kerran ja rehellisyyden nimissä olis kyllä pitänytkin! Mentiin kuitenkin se 2,2 km putkeen ja hitto kun olin kuollut sen jälkeen! Huippuvauhti tuli varmaan siinä yhdessä alamäessä, joka mun arvion mukaan on kuitenkin lyhyempi kuin Haavistolla isoin alamäki. Lisäksi olin jo ennen sitä mäkeä uuvahtanut ihan täysin ja Jeriko veti mut pienen nyppylän ylikin sitä ennen ja mä vaan seisoin suksilla (kauhee emäntä)! :D Huippuvauhti oli nyt 37,9 km/h, mutta keskinopeus jäi silti vaivaiseen 13,4 km/h eli 4:28/km. Johtunee siitä, että kellahdin taas kerran ja pariin mäkeen hyydyin aivan totaalisesti. Silti tuo pieni koira urhoollisesti veti koko ajan naru kireällä, vaikka kävellen menin sitä yhtäkin mäkeä. Jeriko tarvis paremman hiihtäjän peräänsä. :D
Ukkokin pääsi taas kokeilemaan, mentiin loppupäähän yhden haaran kohtaan odottamaan. Sinne pääseminen oli vaan vähän haastavaa, kun Ukko taas päätti alkaa hyppimään ympyrää ja haukkumaan suksille ja sotki itsensä naruun. Lopulta kuitenkin päästiin sinne asti ja Ukko välillä veti tosi hienosti ilman vetoapuakin, mutta sitten kun siitä tultiin toisen imuun, niin sitten Ukko veti oikein hienosti loppuun asti. Ehkä vähän vilkaisi taakse, mutta jatkoi kuitenkin ja hyvällä vedolla. :)
Hetken siinä välissä hengähdin ja lähdin vielä yksin hiihtämään lenkkiä. Oli aivan kamalaa! Jokainen pieni mäennyppy jota Jerikon kanssa ei edes huomaa, tuntui suurin piirtein mount everestiltä! :D Hyvin rauhakseen siis menin, mutta ihan tasaisella (jollaista oli tosi vähän) melkein tuntui kuin osaisinkin hiihtää, melkein. Siis kun oikein rauhassa meni niin alkoi joku tahti löytymään. Mutta vasemmalla jalalla en osaa työntää, tai en osaa sovittaa sauvojen työntöä vasemman jalan tahtiin ollenkaan. Sen hirviömäen hannasin ja menin oikoreittiä josta en tiennytkään ennen kuin Heidi paljasti. Se oli sellaista kapeampaa ja valaisematonta latua, sinne tuskin Jerikon kanssa uskaltaa tai voi olla aivan varma että kaatuu. Jollei sitten mene taas vaan latu-uraan seisomaan ja anna Jerikon vetää... ;) Summa summarum: Jeriko on huippu vetäjä, mä oon surkee hiihtäjä. Saa ilmoittautua Jerikolle lainahiihtäjäksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti