Pipo kireellä ja ruuvit löysällä

Vauhdikas viikko on taas ollut. Keskiviikkona käytiin tokoilemassa Tiinan kanssa. Havaittiin ainakin se, että Ukkoa ei kannata perusasennosta tai välttämättä seuraamisestakaan palkata lelulla ollenkaan, koska käy sitten kauheen hitaaksi ja kyttäileväksi. Nakkipalkalla sitä vastoin tulee oikein vauhdikkaasti perusasentoon! :) Muutenkin teen kyllä ihan liian pitkiä harjoituksia pojille, ainakin toi parkkihalli oli vähän liikaa uutena paikkana ja liukkaana alustana, ettei Jerikollekaan tarvis niin montaa asiaa putkeen tehdä. Tehtiin kuitenkin ohjattua noutoa ja merkille lähetyksiä kapuloiden ollessa paikallaan. Hitsi olikin vaikeaa Jerikolle malttaa kääntyä mua kohti, tämä siis ehdottomasti nyt harjoituksen alle! Kaukkareita tehtiin myös ja hiottiin hissi-maahanmenoa, päädyttiin sellaiseen 10 askeleeseen, että teki vielä luotettavasti varpaankaan värähtämättä. Liukas alusta tosiaan varmasti vielä hankaloittaa, mutta tästä on hyvä jatkaa. :) Seuraamista Jerikolle otettiin myös ja palkkailtiin siitä, kun otti itse takaosaa sisään, meinas muuten aavistuksen poikitella melkein koko ajan, ei mitenkään pahasti, mutta kuitenkin tätä hiottiin. Ukko teki sitten ihan vaan perusasentoon tulemisia ja muuta hömppää, en nyt jaksa muistaa, että mitä kaikkea. :D

Torstaina agilitytreenit olikin omatoimitreenit, kun Sari ei päässyt paikalle. Ukolle tehtiin puomia kokonaisena, mutta tällä kertaa oli taas niin kuin täysin olisi unohtanut miten se askel piti kehikkoon sovittaa. Lisäksi kerran Ukko meinasi liukastua kehikkoon ja siitä vähän varovaiseksi tuli. Alastulon pysäytyskontakti oli kuitenkin hyvä. Ukolle tehtiin sitten kehikkoa muutama toisto ihan maassakin.
Jeriko teki tiukkoja käännöksiä ja saipa Jerikokin sitten kokeilla kehikkoa. Jerikolle se olikin ihan helppo juttu, Jeriko on niin tottunut sheippaamiseen ja tarjoamaan, että hoksas heti mistä on kyse. :) Katsotaan otettaisko se oikeasti puomille käyttöön, on nimittäin ne ylösmenot aina sellaisia roiskaisuja...

Perjantaina päivälenkillä kohdattiin sellainen 5 kk ikäinen staffiuros, jonka kanssa Ukko pääsi sitten leikkimään. Ja niin ne leikkikin kuin olisivat tunteneet toisensa aina ja olisivat parhaita kavereita, Ukko antoi staffin kaadella itseään ja kivaa vaan oli! Jeriko sitä vastoin istui mun jalan vieressä ja murraili jos hänen henkilökohtaiseen tilaansa meinattiin tulla. :D Niin erilaisia nämä kaksi, toisella pipo vähän kireellä, niin oman arvonsa tunteva että, ja toisella ruuvit "ihan vähän" löysällä ja sellainen kaikkien kaveri jos toinen vaan kaveri suostuu olemaan ja välillä naamapesun saa joka tapauksessa, halusi tai ei. :D Mutta jos toisella on pipo vähän kireellä ja toisella ruuvit löysällä, niin eikös ne ole aika tasapainoinen parivaljakko? ;) Ja kyllähän Jerikokin Ukon kanssa heittäytyy ihan lapselliseksi, olisikohan osittain ollut sitä, että oli vaan mustis Ukosta... ;)

Perjantaina Wuf-hallilla Ukon kanssa harjoiteltiin persjättöä ja kehikkoa. Tällä kertaa Ukko oli taas sitä mieltä, että kyllähän hän tämän nyt osaa ja niinhän se tekikin ylösmenoa pöydälle aivan luotettavasti aina rytmittäen askeleensa oikein. :D Jeriko teki myös pari persjättöharjoitusta ja oli kyllä aikas fiiliksissä nyt ja niin sähäkkänä, että harvemmin sitä tollaisena näkeekään! Lisäksi Jeriko teki pari hyppyä kankaiselle pk-esteelle, korkeus ehkä 80 cm luokkaa, eikä Jeriko nyt taas ottanut siitä yhtään painetta. Lautaestekin meni 85 senttiin asti, mutta varpaat siinä vähän kolahti. Otetaan nyt sitten jatkossa ainakin kerran viikossa pk-hyppyä ensin pidemmän aikaan tolla 80-85 cm ja aletaan sitten nostamaan, kun tekniikka on hyvä ja riittävästi taas itsevarmuutta. Ikävän suuren vaurion tollanen esteellä kaatuminen voi sitten kuitenkin koiralle tehdä... :(

Lauantaina oli vielä alueellisen valmennuksen treenit. Ukko on kyllä selvästi kehittynyt huimasti ja rataa päästiin tekemään oikein kivasti. Ukko kääntyy kyllä ihan banaanina siivekkeen ympäri jos vaan ohjaan kunnolla, ei yhtään kyllä roiski minne sattuu, saati sitten että karkailis esteille. Ja ihana hiljaisuus tehdessä. ;) Ihanan kuuliainen poika. Puomi tuotti takkujen tallilla päänvaivaa, eihän olla sitä tehty tutussakaan paikassa kokonaisena kuin ihan muutamia kertoja ja ehkä torstain liukastuminen vielä painoi mieltä. Aika liukashan se takkujen puomi onkin. Varovasti Ukko sen sitten lopulta meni, alkuun ei meinannut kyllä ollenkaan tajuta mitä pitäis tehdä.
Mutta olin kyllä kovasti tyytyväinen! :)

Tänään käytiin Pälkäneellä pikkuveljen synttäreitä juhlistamassa ja samalla päästiin kokeilemaan koirien kanssa potkukelkan vetoa. Kelkka oli kyllä sellainen ikäloppu pieni vempula, että ei nyt mikään kicksparkin veroinen menopeli. ;) Siihen kuitenkin viriteltiin koirat kiinni ja menoksi, ihan alkuun lähtö tuotti vähän hämmennystä, mutta kun oikea suunta löytyi niin sitten mentiin Jerikon räksytyksen säestämänä! :D Synttärisankari pääsi tietty ensimmäisenä kelkan kyytiin. :) Potkukelkassa oli kyllä muutama huono puoli: ei ollut hankijalaksia niin uppos liian syvään tiehen ja välillä johonkin kiveenkin raapas silleen, että tietty jarrutti; jalakset oli sellaiset vempulat, että taittui ulospäin ja jarrutti myös menoa; ja kelkka oli tosiaan tosi pieni, melkein niin kuin lasten malli. :D Selvästi otti koirien kunnonkin päälle mennä se tienpätkä edestakaisin, mutta hyvin ne kyllä meni, varsinkin ensikertalaisiksi potkukelkan vetäjiksi! :) Mutta olis se kickspark vaan niin kiva, ai kun olis se parisataa ylimääräistä rahaa. ;)

Sitten äkkäsin siinä pihassa Stigan ja siitähän ajatus syntyikin, että laitetaan koirat sitä vetämään, sitten mentäis varmasti lujaa kun jalakset on paksummat ja kantaa kunnolla tiellä, ja Stigaa voi vielä ohjatakin ja jarrutkin on olemassa omasta takaa! ;) Ajatus jäi sitten vaan siihen, kun käväisin sisällä iskää hakemassa, niin siinä minuutin aikana Ukko häippäs Nebun kanssa pihasta eikä tullut vaikka kuinka huudeltiin. Ukkoa sitten haeskeltiin siinä noin 1,5 tuntia, kunnes se lopulta löytyi ihan muutaman sadan metrin päästä pellolta yhden ladon läheltä. Nebu taas oli ladolla haukkumassa, ilmeisesti olivat yhteistuumin ajaneet supikoiran ladon alle eikä sieltä tietenkään malttanut tulla kun huudeltiin! Siinä vaiheessa kyllä, kun Ukko löytyi, niin olihan se poika ihan iloinen tullessaan löydetyksi. Mutta ai että kun sapetti! Teki mieli tehdä rukkaset koko otuksesta, mutta eihän siinä sitten auta kun on löytynyt ja tullut luokse, ei se enää muista että on ollut yli tunnin tulematta. Voi myös toki olla, ettei huutoja sinne kuullutkaan, kun oli metsääkin välissä ja vastatuuli. Nebu onkin sellainen riistaviettinen koira, ettei yhtään yllätä, mutta mitä Ukko olis tehnyt jos olis saanut supikoiran kiinni? Nuollut sen naaman? Eikä toisaalta tän karkaamisenkaan kai pitäis yllätys olla, onhan se ollut tiedossa/olen niin ymmärtänyt, että pentunakin Ukko oli se joka herkästi lähti omille teilleen seikkailemaan ja tätä ominaisuutta ensimmäisissä pentupäivissäkin kyllä todisti... Ukko ei vissiin ole kuullut, että bordercollieiden pitäisi pysyä pihassa, koska eivät halua jättää laumaansa...

Jeriko tietty otti mun sapetuksesta vähän itseensä ja kun mentiin Ukkoa potkukelkan kanssa etsimään, niin hädissään juoksi itsensä ihan väsyksiin. Katsotaan nyt sitten jaksetaanko illalla hiihtovuorolle vielä lähteä. Ukon ehtymättömät energiavarat todennäköisesti ainakin riittäis.

Niin joo, en tiedä oliko Ukko vaan niin väsynyt, vai onko jotain järkeä tullut päähän, mutta nyt se ei yhtään jännittänyt lapsia, vaikka sen vieressä hypeltiin ihan ja naamalle tultiin heiluttamaan jotain rannekorua, Ukko ei noteerannut lapsia mitenkään, oli vaan ihan lunki. Paitsi että yritti koko ajan astua Nebua... Ei, sillä ei ole juoksuja. :D