Tällä viikolla on tokoiltu. Tiistaina kävin jo itsekseni päivälenkin lomassa läheisellä kentällä treenaamassa. Heti ensimmäisenä täytyy mainita, että Ukko on oppinut hienosti odottamaan vuoroaan! Nytkin se oli jalkapallomaaliin kytkettynä, kun mä treenasin ja leikin innostuneestikin Jerikon kanssa ja hienosti Ukko malttoi odottaa. Itse asiassa Ukko on oppinut vihjeet "nyt on Ukon vuoro" ja "sitten on Jerikon vuoro" niin hyvin, että jälkimmäisen lausahduksen kuullessaan oman vuoron jälkeen Ukko lysähtää heti maahan. :D Hienosti siis saatiin Jerikonkin kanssa treenirauha.
Ukko teki vauhtinoutoja muutaman alkuun ja sitten liikkeestä jääviä ja seuraamista oikein hyvällä vireellä lelulla hetsaten. Ja kyllähän se alkoi hyvin sujua.
Jeriko teki omalla vuorollaan liikkeestä jääviä, kaukkareita ja luoksetulon pysähdyksen. Kaukkareista olen tosi tyytyväinen, niihin on alkanut löytyä oikein hyvä meininki. :)
Torstaina käytiin tokoilemassa Tiinan ja kultsujen Kiteen ja Kujeen kanssa. Ukko yritti alkuun tehdä ruutua, mutta siitä ei tullut kyllä sitten yhtään mitään! :D Aloitin vielä niin, ettei Tiina ollut vielä tullut ja oltiin yksin kentällä, ja silti kosketusalustalle meno oli vaan jotenkin ylivoimaista. Ukko jäi vaan seisomaan tyhmänä eteen, tai kävi maahan. Lopulta Ukko tuli perusasentoon ja kun se oli sentään jonkinlaista tekemisen tarjoamista (vaikkei toivottua), niin päätin ottaa seuraamista ja jättää ruutuharjoitukset hautumaan. Ukko teki myös vauhtinoutoja. Toisella vuorollaan tehtiin vaan perusasentoa ja kontaktia ja ehkä parin askeleen seuraamista. Häiriö oli kyllä aikamoinen kun toisella puolella kenttää kaksi poikaa potki jalkapalloa. Mutta hyvin meni! :)
Jeriko teki liikkeestä jääviä ja kaukkareita. Alkuun kisaetäisyydeltä kaukkareissa Jeriko alkoi ihan ihmeellisiä touhuamaan, arpoi ihan täysin vaihdot. Toisaalta sillä hetkellä oli ne pojat siellä jo häiriönä. Hieman lyhyemmällä matkalla (n. 10 m) vaihdot sujui aivan loistavasti, ainoastaan viimeinen vaihto s-m Jeriko ei aivan täydellisesti peruuttanut taakse ja liikkui siis tässä vaihdossa sen pari senttiä. Muuten aivan loistavaa. Tehtiin myös merkkiä ja siitä ruutuun, mikä olikin aika haastavaa, kun kentällä oli kaksi ruutua, toinen ekan harjoituksen suunnasta johtuen suoraan merkin takana! Aluksi Jeriko meinasi lähteä suoraan väärään ruutuun, mutta tämä olikin ihan hyvä erottelu harjoitus ja Jeriko saatiin merkin taakse ja siitä oikeaan ruutuun. Sitten toinen ruutu eri suuntaan ja hienosti meni.
Treenin jälkeen Jeriko vähän arkoi taas jalkaansa ja tämä onkin nyt ollut vähän ongelma. Jeriko on Kaiperlan käynnin jälkeen ollut lenkeillä vapaana Ukon kanssa ja siis vetänyt hirveetä rallia metsässä ilman mitään oireita. Sitten jostain ihan vähänpätöisestä tilanteesta yhtäkkiä arkookin jalkaansa ja sitten se menee taas ohi yhtä nopeasti kuin oli alkanutkaan. Jotenkin sitten ton treenin jälkeen tuli sellainen olo, että haluan nyt käyttää Jerikon uudestaan eläinlääkärissä. Varasin sitten ajan Reviiriin Pipsa Lampiselle, joka on ontumiin ja ortopediaan erikoistunut eläinlääkäri. Ranne siis todennäköisesti kuvataan, vaikka suoraan sanottuna en tiedä mitä hyötyä röntgen-kuvasta voi olla. Nivelside- ja rustovauriothan näkyy huomattavasti paremmin magneetilla, rötngen erottaa sellaisia todella huonosti. Murtuma ei sinänsä voi olla kyseessä, koska muuten ei jalalle kyllä varais. Jollei se sitten olisi joku varvasluun murtuma, mutta arkominen on aika selvästi ranteessa.. En tiedä, asiantuntija päättäköön, mutta erityisesti haluan viedä Jerikon näytille, jotta saisin asiantuntijan näkemyksen tilanteesta ja kunnolliset kuntoutusohjeet, mitä voidaan tehdä ja mitä ei..
Toi Jerikon ranteen loukkaaminen on kyllä suorastaan masentanut mua, ei ole ollut treeni-intoa niin kuin normaalisti ja surettaa vaan. Nyt kun Jeriko on näyttänyt voivan jo paljon paremmin ja olen uskaltanut tokoilla, on ollut aivan älyttömän hyvä fiilis tehdä töitä Jerikon kanssa. Ja nyt sitten taas on tosi epävarma olo, että miten tää nyt tästä etenee, voidaanko sittenkään tokoilla vielä viikkokausiin, milloin päästään agilityä tekemään tai paimentamaan, milloin päästään tokokokeisiin joita olen jo vähän katsellutkin..? Kieltämättä on vähän suolaa haavoihin, kun tutut pääsee kisaamaan ja tekee tulosta, kun ei itse tiedä milloin toi vamma paranee siihen malliin, että voidaan ylipäätään jatkaa treenaamista normaalisti. :(( Loukkaantumisia toki sattuu kaikille, mutta ottaa tää kyllä päähän kun tulee vielä näin kun oltais muuten oltu niin hyvässä vauhdissa ja iskussa.
No. Ukko pääsi sitten torstaina Jerikon sijasta agilityä treenaamaan. Tehtiin vähän tehtiin ensin kahta eri osaa, hyppy-putki-hyppy ja sitten hyppy-hyppy-hyppy-putki, lopputreenistä nämä yhdistettiin. Esteet siis muodosti ikään kuin S-kirjaimen. Ihan Ukko ei ole vielä täysin lajiin syttynyt, on kyllä innokas, mutta ei oikein vielä tarkkaan tiedä mihin sen innokkuutensa kohdentais. :D
Kahden viikon päästä alkaa wuf-hallilla meidän oma treenivuoro, jolloin päästään sitten Ukon kanssa hakemaan sitä intoa ja harjoittelemaan tiettyjä tekniikkajuttuja, kuten kontakteja.
Mietin tossa tota Ukon käyttäytymistä, kun treenataan, erityisesti sitä ruudun harjoittelussa jäätymistä. Ukon ratkaisuu sheippaamiseen ja kaikkeen vähänkin haastavampaan tuntuu olevan se, että seisoo vaan paikallaan ja katsoo, tai lysähtää maahan eikä nouse siitä vaikka kuinka odottais. Lopettaa vaan täysin kaiken tekemisen eikä tarjoa. Päätin sitten, että nyt Ukko sitten opettelee oppimaan ja aloitettiin eilen "laatikkoharjoitus". Aloin siis sheippaamaan Ukkoa laittamaan tassunsa joululahjalaatikkoon, jolla Jerikonkin kanssa kyseinen harjoitus aloitettu. Ja hitsi vie, Ukkohan alkoi pikku hiljaa harjoituksen aikana oikeasti tajuamaan, että sen pitää itse olla aktiivinen ja jo tänään päästiin tilanteeseen, että kaikki tassut meni laatikkoon. Siis selvästi aukaisi vähän jotain lukkoa Ukon päässä ja nyt kyllä ehdottomasti jatketaan erilaisia sheippausharjoituksia, jotta vahvistetaan Ukon itsenäisyyttä, yritteliäisyyttä ja toimintojen tarjoamista. Olis voinut tällaiset kyllä jo aiemmin aloittaa!
2 kommenttia:
Ei pidä ottaa suolaa haavoihin. ;D Vaikka ymmärrän, mitä tarkoitat, että harmittaa, kun muut pääsee ja itse ei. Muista kuitekin mitä kaikkea te ootte jo saavuttanut ja Jeriko on kuitenkin vasta niin nuori! :) Te ehditte vaikka ja mitä vielä!
Tiedän tuon valaistumisen tunteen! Täällä kans koettiin hienoja hetkiä ja tänäänkin kokeessa Sisu tarjosi kaikkia oppimiaan asioita. Ennen oli just sama kuin Ukolla, että jos ei tiennyt mitä haetaan, niin sitten mennään ihan passiiviseksi... Erikoinen ongelma kyllä, mutta onneksi ratkaistavissa. :D
Ratkaistavissa olevat ongelmat on parhaita ongelmia. ;) Olis vaan pitänyt aiemmin tajuta alkaa tekemään enemmän kaikenlaisia sheippausharjoituksia, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan! :D
Enkä mä nyt oikeesti niin suolaa ota haavoihin, välillä pitää vaan päästä kunnolla sanomaan harmistuksensa ulos, niin sitten jo helpottaakin. ;)
Lähetä kommentti