Vähän meinasi tänään alkaa flunssa iskeä päälle (nuhaa on ja kurkku karhea, koulussa palelin ihan hulluna), mutta treenaamaan oli silti pakko päästä kun oli eiliseltä niin hyvä fiilis! ;) Tuija ja Ronjan kanssa lähdettiin sitten Mutalaan.
Aloitin Ukon kanssa vauhtinoutotreenillä, mikä meni hienosti. Mieletön vauhti ja into tekemiseen on tässä liikkeessä! Sitten seuraaminen, missä fiilis on aivan päinvastainen. Intoa ei ole oikein ollenkaan, ei vaikka nakilla imuuttaisin tai pitäisi lelua näkyvillä, ei nouse kierrokset ei. Ukko laamailee ja ehkä seuraa nakkia, mutta tekemisen meininkiä ei ole ollenkaan. Hirveen vaikea treenata, kun koira ei ole motivoitunut yrittämään ja mulla taas iskee turhautuminen päälle, kun Ukon muuten niin hyvä työskentelyinto katoaa aivan täysin eikä vire ole mitään sinne päinkään kuin mitä toivoisin.
Tässä tulee esiin yksi Ukon ja Jerikon ero, ja mä en sitten taas oikein tiedä miten saisin Ukkoon sitä virettä seuraamiseen mitä Jerikolla on ja on ollut jo alusta lähtien.. Siis suoraan sanottuna turhautuminen iskee päälle, kun seuraamisen fiilis ei ole mitään sinne päinkään kuin mitä toivoisin enkä oikein tiedä mitä asialle tekisin. Kun muutenhan Ukolta tosiaan löytyy intoa, löytyy motivaatiota, löytyy röyhkeyttä hyppiä mua päin ja riekkua, mutta kaikki tää katoaa kun pitäis seurata.. Olen ihan ymmälläni. Mietin tässä, että voisi pitää parin viikon tauon seuraamisen treenaamisesta kokonaan ja tehdä vain niitä asioita joissa Ukolla korkea vire kantaa. Toisaalta seuraaminen on tokossa se mistä kaikki lähtee, joten periaatteessa muut liikkeet on turhia jos seuraaminen ei onnistu. Mielessä on kieltämättä käynyt myös vaihtoehto, etten tekisikään tokoa ollenkaan vaan Ukon lajeiksi tulisi vain paimennus ja agility. Jotenkin kuitenkin vaikea täysin luovuttaakaan tokon kanssa, vaikkei se mikään mun lempilaji muutenkaan ole...
Ongelma siis on, että haluaisin Ukolla vietikkään ja korkeavireisen seuraamisen, mutta tällä hetkellä Ukon vire laskee kuin lehmän häntä, kun aletiin seuraamista treenaamaan. Ja mä turhaudun siitä ja se tietty vaan pahentaa asiaa. Otettiin sitten vielä lopuksi vauhtinoutoa ja lopetettiin siihen hyvään fiilikseen..
Jerikon kanssa tehtiin ensin merkkiä pelkästään muutamia kertoja molemmista suunnista. Jeriko alkoi vähän keksimään omia versioitaan, suorin reitti merkin taaksehan on suoraan merkin yli ja Jeriko hyppäsi siis merkin yli kääntäen samalla takaosan merkin taakse. Kätevää, mutta ei sitä mitä toivon. :D Ihanasti kuitenkin Jeriko tuli samalla innolla takaisin ja yritti uudestaan vaikkei palkka herunut. Ja sitten kun oltiin tehty muutama merkki ja palkattu siitä, otin merkin ja merkiltä ruutuun. Jeriko alkoi itse asiassa jo itse katsomaan sivulle, että missä se ruutu on ja siitähän sitten kivasti juoksikin ruutuun. Ekalla lähetyksellä kyllä hieman tavallista hitaammin, olisi pitänyt käskyttää silloin kun Jeriko oli jo muutenkin halukkaana lähtemään, nyt tyhmänä odotin että katsoo muhun. Toisella toistolla toisesta suunnasta toimin fiksummin ja johan tuli hieno ruutu merkiltä! Siis täähän liike on melkein koevalmis!! Jeriko on salaa harjoitellut. ;)
Sitten otettiin ohjatun noudon suuntia kahdella tennispallolla ja sehän oli hauska leikki Jerikon mielestä. Pari virhettä tuli, mutta mitäpä niistä kun ollaan vasta aivan alkuvaiheessa opetuksen kanssa. Selvästi Jeriko kuitenkin koko ajan oppi varmemmaksi liikkeen kanssa. Ja into tekemiseen oli koko ajan niin ihana, Jeriko hyppi palloa mun sylistä melkein naamalle asti ja oli koko ajan niin fiiliksissä treenaamisesta. :)) Ohjattua noutoa pitää siis toki vielä vahvistaa ja vanhoja kompastuskiviä tunnaria ja varsinkin kaukkareita, mutta aika hyvällä mallilla on EVL-liikkeet kyllä. :) Ihana saada näitä onnistumisiakin! Ja eiköhän se siitä sitten Ukonkin kanssa kunhan päästään tän yhden pikku ongelman yli.. Niin ja aloin Ukon kanssa tekemään vähän tunnarin alkeitakin kävyillä. Kohta meillä on kaikki muut tokon liikkeet valmiit paitsi se seuraaminen... :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti