Pipsa tunnusteli Jerikon jalan jokaisen nivelen, lihaksen ja luun olasta varpaan kärkiin, mukaan lukien siis ne varpaatkin. Alunperinhän Jerikolta tutkittiin lähinnä ranne. Varpaasta sitten löytyikin selvä aristus ja yhtäkkiä alkoikin olemaan todennäköisempää, että siellä murtuma olisi. Ranteen murtumallahan Jeriko ei varmasti olisikaan kävellyt, mutta varvarmurtuma on asia aivan erikseen! Ja murtuma nimenomaan sieltä löytyi, oikean jalan 5. varpaan yhden luun kärjestä oli murtunut pieni pala irti. Ranne sitä vastoin oli taivutellen oikein vetreä eikä toisaalta antanut periksi mihinkään suuntaan. Röntgenkuvassakin oli ihan priima. Todennäköisesti ranteessa on kuitenkin alunperin ollut joku pieni nivelsidevenähdys, joka nyt parantunut ja Jerikon ontumiset on ollut tollaisten äkkikäännösten jäljiltä varpaasta johtuvia.
Jerikon oikea jalka, jonka uloimmassa eli 5. varpaassa (kuvassa vasemmalla) näkyy keskimmäisen luun tyvessä kulmasta murtunut pala. (hieman vaikea ehkä nähdä, kun ei voi zoomailla)
Lisäksi sivulöydöksenä löytyi vasemmasta jalasta muljuluun rasitusmurtuma, jotka kuulemma on yleisiä työ-/harrastuskoirilla ja oireettomana on vain sivulöydös. Pipsa äkkäs ton kuitenkin siitä, että pientä turvotusta varpaassa tuntui. Neljän viikon päästä otetaan kontrollikuva oikeasta jalasta ja jos vasemmalla edelleen tuntuisi turvotusta, niin siihen voisi laittaa sitten kortisonipiikin. Kuulemma tollaset menee sillä yleensä hyvin ohi jos edes sitä tarvitsee.Vielä tämän lisäksi Pipsa löysi etujalkojen lihaksista molemmin puolin kipupisteitä syvemmällä lihaksissa, hieronta olisi siis tarpeen ja varmaan tiheämmässä tahdissakin. Rahapussi kiittää, mutta mitä en tekisi koirani eteen...
Se oikean jalan varvasmurtuma joka kipuileekin onkin sitten eri asia. Sen johdosta tuli edelleen harrastuskielto, mitään missä tulee äkkinäisiä käännöksiä ei sovi tehdä ainakaan muutamaan viikkoon, koska ne ottaa nimenomaan uloimman varpaan päälle. Agility ja paimennus on siis tietenkin kielletty ja niin on myös tokoilu, ainakin jos lelulla palkkaa, koska lelun perään säntäämisessä tulee nimeomaan sellainen kielletty liike. Ukon kanssa juokseminen on myös kiellettyä eli jatketaan normiulkoilutukset flexissä. Mutta jälkeä, sitä olisi nyt kyllä hyvä tilaisuus käydä tekemässä, miten se on taas jäänyt unohduksiin vaikka niin kovasti piti sitä tehdä ennen lumia? Lisäksi ravilenkit pehmeällä alustalla on kuulemma aivan ok. Pipsan mielestä hyvää harjoitusta kuitenkin lihaksille ettei aivan sula pois ja toisaalta jotain virikettä, ja pehmeällä alustalla kuulemma varvasmurtumat hyvin harvoin oireileekaan. Toisaalta jos lenkin aikana sitten ilmenisi yhtään ontumista, niin sitten tietenkin se pitäis lopettaa. Raviliikkeessä kuitenkin paino kulkee lähinnä keskimmäistä varpaiden päältä, joten se ei niin rasitakaan reunimmaista ja menee todennäköisesti aivan hyvin. Lauantainahan jo oltiin lenkillä ja se meni hyvin, Jerikon ranne on itse asiassa ollut sen jälkeen tosi vetreä ja hyvä, tänään Pipsa ei löytänyt siitä mitään vikaa.
Hyvä siis, että käytin Pipsalla, tulipa syy selväksi. Mutta kieltämättä harmittaa ihan vietävästi ettei sitä aluksi tajuttu. Ei kai, kun varpaita ei silloin edes kokeiltu! Ei se sinänsä olisi asiaa miksikään muuttanut, paitsi että olisin tiennyt jättää nääkin tokoilut tekemättä. Nyt tietää ainakin ettei voi haaveilla mistään kokeistä vielä pitkään aikaan. Jos nyt olettaa, että 4 viikon päästä saatais "vapauttava päätös", niin kyllä ennen kokeita pitäisi kuitenkin jonkin aikaa treenatakin... Katsotaan nyt sitten milloin päästään taas jatkamaan normaalia elämää.
Jeriko oli kyllä niin urhea ja reipas taas eläinlääkärillä. Pipsa kun väänteli ja käänteli oikein perusteellisesti niin kipeitä kohtia tosiaan löytyi. Jeriko seisoi ihan paikoillaan, käänsi vaan pään ja laski mun olalle ja oli siinä ihan hiljaa lukuunottamatta pieniä vinkaisuja kun sattui, suupielet hieman alaspäin. Vähän nauratti, että on mulla siinä mammanpoika. :D Niin ihana mammanpoika. Samanlainen reaktiohan Jerikolla oli kun lonkkakuvattiin ja laitettiin nukutusaine suoneen, kiristysside kun oli etujalassa ja neula lähestyi, niin Jeriko käänsi pään kans mun olalle tyyliin "en haluu katsoa".. :D On se vaan ihana poika, sattuu mutta mitään ei vastustele, urhoollisesti vaan antaa tehdä ja pusuttelee lääkärin jälkikäteen. :)) Saatiin kuvatkin hienosti ilman rauhoituksia, kun Jerikon sai kääntää ja vääntää haluttuun asentoon ihan hereilläkin. :) mä kaipaisin taas niitä sydämiä tänne mistä blogger sekoo.. :))))
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti