Sen olen Ukosta huomannut, että on aivan päivästä ja fiiliksestä kiinni mitä se osaa ja mitä ei. Huonona päivänä vaikuttaa siltä ettei Ukko osaa melkein mitään. Parempana päivänä Ukko taas yllättää. Tänään käytiin lenkillä ja tokoilemassa Liisan ja Lukan kanssa. Ukko taisi hurmata Lukan leikkiin kutsuillaan ja hyvinhän pojat tuli juttuun vaikka yksi hassu rähinä tulikin. Tapahtuman jälkeen molemmat oli kuitenkin niin kuin ei mitään, Ukko leikkikumarteli edelleen ja Luka oli edelleen ihastunut. No harm done. Kiva siis, että pojat tulee juttuun ja jatkossakin voidaan käydä lenkeillä ja treenaamassa yhdessä.
Tehtiin paikkamakuita yhteensä kolme josta käteen jäi, että Ukko kestää hyvin 2 minuutin paikkamakuun jopa niin, että Liisa vapautti Lukan aikaisemmin. Mutta sitten alkaa ongelmat, kun mä lähden lähestymään Ukkoa, tosi herkästi meinais nousta vastaan. Tätä pitää siis erityisesti treenata ja siinä sitten viimeisellä kerralla teinkin niin, että kävelin edes takas miten sattuu, Ukon ympäri ja pysähdyin välillä Ukon vasemmalle puolella ja sitten taas jatkoin matkaa ja lopulta tulin perusasentoon takaa päin. Siinä Ukko malttoi hyvin maata ja saman tyyppistä häiriöharjoitusta siis jatketaan.
Seuraaminen oli tänään ihan ok. Viitisen askelta kestää hyvällä vireellä ja kontaktin tippumatta, vaikka välillä kyllä sitten on huonompiakin pätkiä. Niistä en kyllä sitten palkkaa, haluan tässä olla nyt erittäin mustavalkoinen, että kontaktin tiputtaminen ei sovi alkuunkaan. Mutta siis hyvin meni ja nyt ollaan ihan niillä nurkilla, että kun ihan vähän saa varmuutta tohon lisää niin voidaan alkaa pidentämään matkaa epäsäännöllisen kaavan mukaan. Mutta siis vaikea seuraamiseen on edelleen saada sitä fiilistä mitä on Jerikolla, mutta ehkä täytyy vaan hyväksyä että eri koirat tekee erilailla eikä niistä täysin samanlaisia voi saada. Kuitenkin Ukko on virettä nostanut seuraamiseen, joten olen siihen tyytyväinen. :)
Liikkeestä maahanmeno on Ukolla kyllä jo tosiaan aika hyvin hallussa, mutta on kyllä se stoppikin. En tehnyt sitä tänään kentällä, mutta tässä sisällä sitten otin. Ensin Ukko tarjos vaan maahanmenoa, mutta sitten syttyi lamppu päässä ja jalat liimaantui lattiaan. Tein sitten niinkin, että jätin Ukon käytävään ja kutsuin luokse ja siitä pysäytin, varsinkin tässä pysähdys oli tosi hyvä! Tuntui, että nyt Ukko todella sisäisti asian. Nyt pitäis vaan häiriönsietoa sekä maassa oloon että seisomiseen rakentaa samaan malliin kuin Jerikonkin kanssa, että touhuilen kaikenlaista ympärillä. Jostain kumman syystä vaan asunto on alkanut tuntumaan entistäkin ahtaammalta, en tajua miten olen onnistunut kiertämään Jerikon ympärikin sisällä, kun täällähän on huonekaluja tiellä joka paikassa! Isompaa asuntoa etsiessä...
Luoksetuloa ollaan tehty treenikentillä nyt siis lähinnä vauhtiluoksetulona, mutta sisällä tässä otin myös eteen istumista. Kahta herkkukättä apuna käyttäen on tuntunut jotenkin tahmeelta (meinaa mennä koko ajan vinoon eikä tunnu tajuavan mitä pitäis tehdä), joten päätin kokeilla vähän eri lähestymistapaa. Otin kosketuskepin toiseen käteen ja toisen pidin ihan rentona sivulla ja kosketuskeppi hieman navan yläpuolelle. Kyllä sitten tulikin hienosti suoraan eteen ja tosiaan lähti paremmin hakemaan sitä eteen tulemista. Namien kanssa on tarjoillut väliin maahanmenoa tms. :D Maahanmeno taitaa olla Ukon mielestä ratkaisu jokaiseen ongelmaan... :D Mutta tällä jatketaan, eiköhän se sitten paremmin iskostu Ukon päähän. Toisaalta kosketuskeppi on ehkä hieman hankalammin häivytettävä apu kuin namikädet, mutta katsotaan miten tämä lähtee tästä etenemään. Pääasia, että Ukolta alkaa tulla paremmin haluttua toimintaa. :)
Hyppyä pitäis kyllä päästä tekemään enemmän. Jatkossa aattelin kokeilla kosketusalustan kanssa.
Kaukkarit menee ihan ok, istu-maahan vaihdot niin että olen ehkä metrin päässä. Yhtään kauemmaksi ei kyllä pääse jos niinkään kauaksi, muuten alkaa pylly liikkumaan. Istumasta ja maasta seisomisen Ukko on myös hyvin hoksannut, nyt nousee ihan vähäisellä käsiavulla, mutta kuitenkin pienen vielä tarvii. Tässä on vaan se ongelma, että jos nyt tota sekatekniikkaa käyttää, niin sen käsiavusta ei kyllä mitenkään saa suoraan hyvää käsimerkkiä itse liikkeeseen. Vaatii siis senkin tekemisen ihan erikseen. Mutta siis hyvällä alulle nekin.
Sitten ihan arkiasioissa täytyy sanoa, että Jerikon saikku kyllä näkyy Ukossa vaikkei Jerikossa itsessään oikein näykään. Ukko on aivan täynnä energiaa, kun Jeriko ei ole sen kanssa juoksemassa ja Ukko sitten hyppii mun ympärillä ja päin kepin kanssa äristen, kun jotain tekemistä kaipais. Käytös sinänsä on huonoa, mutta olen käyttänyt nyt tilaisuutta hyväkseni harjoitellakseni Ukolle häiriönsietoa paikalla istumiseen heittelemällä keppiä. Hieman on vielä hankalaa, mutta kyllä se sieltä tulee. Hyvää harjoitusta. :)
Ukko on kyllä hassu tyyppi. Pian 9 kk ikää eikä vielä varsinaisesti merkkiäkään mistään urosjutuista. Kyllä Ukko siis vähän jo merkkailee lenkeillä, mutta jalkaa ei kyllä nosta. Eikä toisaalta tosiaan ole minkäänlaisesta murkkuiästä ollut tietoakaan, edelleen Ukko kuuntelee lenkeillä niin kuin aina ennenkin ja juoksee täysillä luokse vaikka sattui koira yllättäen naaman eteen mutkan takaa tms. Ja tosiaan muiden koirien kanssa nykyään niin hienosti toimii. Mustin ja Mirrin pentupaineissa Ukko on tosi fiksu ja tulee juttuun kaikkien kanssa, vaikka yhdenkin staffin leikit alkuun sai rajuudellaan Ukon vähän hämilleen. Mutta hyvin Ukko taipuu erilaisiin leikkitapoihin. Ja toisaalta Ukko on niin kiltti, viimeksi pentupaineissa siitä alkoi huomata, että tykkäsi käydä leikittämässä niitä pienimpiä, vähän niin kuin Jerikokin tykkää pienistä. :)
Ukko on silleen tosi hyväntahtoinen ja leikkisä, ei ollenkaan varautunut muiden koirien seurassa, mikä on ihana piirre. Toivottavasti Ukko pysyy aina tollasena eikä keksikään mitään isotteluja ja pörinöitä. :)
Loppukevennykseksi kuva fiksusta ja filmaattisesti Ukosta. ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti