Maanantaina mun selkääni iski hirvee jumi, tarkkaan ottaen tuntui että lantiossa SI-nivel likkiutui jotenkin ihan totaalisesti enkä pystynyt hetkeen liikuttamaan jalkoja, kun teki niin kipeetä. Samanlainen jumikohtaus oli joskus kesälläkin, tämä oli nyt toinen. Jo reilun viikon varmaan ollut kummallinen kiree tunne lantiossa ja vasen lonkka ollut jotenkin jäykkä ja tuntunut kävellessä niin kuin napsuis/muljuis. Olen jo jonkin aikaa miettinyt käyttää itseäni osteopaatilla, mutta se on sitten aina jäänyt, kun olen hoidattanut Jerikoa tms. Raha ei siis ole vaan riittänyt. Eikä nytkään hyvä tilanne ollut, mutta vähän pakkorako ja sainkin sitten tosi nopeasti ajan Amplian Jani Somppille. Ja kyllähän musta sitä vikaa löytyi, käsittelyn aikana tuli samanlaista jumijuttua ja osteopaatti joutui sitten miettimään uudestaan miten joitain juttuja tekis, kun selkää ei enää saanutkaan ylös pöydästä. Käsittelyn jälkeen kommentit oli tyyliin: "Oletko aivan varma, ettet ole kaatunut tai muuten loukannut itseäsi viimeisen vuoden aikana" ja "En ole kyllä aikoihin törmännyt noin liikerajoitteisiin SI-niveliin". Annoin siis osteopaatille ihmettelemisen aihetta! :D Ja kyllähän mulle sitten muistuikin mieleen se hevosen selästä tippuminen maantiellä alkukesästä, ja pyörälläkin vähän kohelsin kesällä, pikku juttuja, kuka noista kirjaa pitää... ;) Vois kuitenkin selittää mun rankani tilaa.. Jatkokäyntihän siitä sitten tuli, kun Jani joutui nyt tosi kevyesti hoitamaan, kun en tosiaan pystynyt tiettyjä juttuja tekemään ollenkaan.
Mutta ei toi mun menoa ole haitannut, älkää sitä pelätkö! :D Ollaan käyty tokoilemassa ja juoksulenkeillä, Jerikokin on nyt ollut tosiaan mukana ja hyvin on mennyt. Jeriko ei siis ole kuitenkaan tokoillut, mutta Ukko on Jerikonkin edestä. Seuraaminen on lähtenyt edistymään, mutta malttia vaatii multa, koska Ukko ei vielä kestä kauheen paljon toistoja. Ehkä se kuitenkin siitä kehittyy. Ruutua saatiin viimeksi myös tehtyä vaikka välillä Ukko meinaskin jäädä vaan passiivisesti seisomaan. Ehkä kuitenkin jotain edistymistä tarjoamisen alalla näkyvissä... Liikkeestä maahanmeno onnistuu ihan kivasti peruuttaen (seuraamisesta en vielä ota, kun se ei ole kunnossa), mutta seisominen vaatii vielä hinkkaamista. Hyppy estettä matalana on Ukolle esitelty ja kyllä sekin edistyy, vaikkei heti ihan helppoa ollutkaan saada Ukkoa ymmärtämään mitä pitäis tehdä. Edistymistä on kuitenkin tapahtunut ja olen tyytyväinen. :)
Tänään Ukko kävi ensimmäistä kertaa paimentamassa sonnivasikoita. Mietin etukäteen, että pelkääköhän Ukko niitä, kun Mouhijärvellä on ylämaankarjaa vähän kammonnut, mutta Ukkohan oli oikein rohkea ja tapansa mukaan vauhdikas. Sain siis juosta liinan päässä ihan kunnolla. :D Pitäis vaan jonkinlaista pysähtymistäkin saada Ukon kanssa haltuun, mutta se pitäis sitten ottaa lampailla. Pikku hiljaa, pienin askelin. :) Pääasia, että uskallusta ei puuttunut. ;)
Agilityt jäi tällä viikolla väliin, kun olin just päivystämässä. Ensi viikolla alkaakin meidän oma vuoro Marjukan ja Vellun kanssa. :))
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti