Pitihän mun tietenkin kipeäksi tulla uudeksi vuodeksi. Torstaina alkoi nuha ja kurkkukipu, mutta aattelin että tää on joku ihan perus pikku flunssa ja lähdin perjantainakin töihin vaikka aamulla oli vähän heikko olo. Jouduinpa sitten lähtemään kesken päivän kotiin, kun iski sellainen heikotus ja huono olo, ettei pystynyt enää olemaan. Äkkiä kotiin ja nukkumaan peiton alle, mutta parin tunnin nukkumisesta huolimatta ihan kuollut olo ja kuumekin nousi ensimmäistä kertaa aikoihin. En muista koska olisi viimeksi ollut noin kipeä olo.. Hädässä taas ystävä tunnetaan: Tuija otti Jerikon mukaansa lenkille ja Jeriko pääsi sitten Ronjan kanssa juoksemaan 1,5 tunnin lenkillä. Aattoaamuna mulla oli edelleen vähän kuumetta ja Tuija otti Jerikon taas mukaansa. KIITOS TUIJA! :)
Päivän aikana olo parani huomattavasti ja kuume laski. Tuija oli kutsunut luoksensa niin, että Jerikokin sai tulla mukaan, mutta Matti jäi kotiin omien kavereidensa kanssa. Me matkustettiin sitten bussilla Jerikon kanssa Tuijalle. Käytin koirat parinkymmenen minuutin lenkillä ulkona viiden-kuuden välillä kun tulin Tuijalle. Ulkona paukkui jo aika lailla, ja varsinkin yhdessä kohtaa reitin varrella ammuttiin innokkaasti raketteja ja räjäyteltiin paukkuja. Koirat oli niin kuin ei mitään. Tuntui ettei Jeriko edes huomannut koko paukkuja haisteluiltaan, Ronjan leikittämisiltään ynnä muilta. Ei noteerannut niitä mitenkään, oli sitten pelkkä paukku tai taivaalla välkähtävä raketti. Kotiin käveltiin yhden jälkeen (matkaahan Tuijalta meille on se noin 2 km). Silloinkin toki vielä paukkui eikä vaikuttanut Jerikoon mitenkään. Päätin sitten uhmata kohtaloa ja seisahduin paikoilleen tekemättä mitään ja odottamaan paukkua. Jeriko istui ja katsoi jonnekin, ja pamahduksen kohdalla oli taas niin kuin ei huomaiskaan, jatkoi vaan samaan suuntaan katselua. Siis jos tosta koirasta tulee luonnetestissä jotain muuta kuin laukausvarma niin olen kyllä todella yllättänyt! Toisaalta olen kyllä jo aiemmin ollut sitä mieltä, esim. paimentaessa toissakerralla metsikön takaa kuului jatkuvasti laukauksia (jotkut ampumaharjoitukset menossa ilmeisesti) eikä silloinkaan Jeriko noteerannut pamauksia, mutta tämä kyllä vahvisti käsitystäni asiasta! :)
Hassua oli, kun käytiin H-hetkellä pihalla katsomassa ilotulituksia ja meillä koirat jäi kyllä musiikkia kuuntelemaan sisälle, niin Tuijan naapurista tuli mies pihalle mäyräkoiran kanssa ja käväisi vaan jotain roskia heittämässä tms. Siis selvästikin tahallaan ulkona juuri sillä hetkellä. Mutta onhan se niin, että paukkuarka metsästyskoira on täysin kelvoton metsästyskoira, joten ei sen pitäisikään mistään paukuista hätkähtää. Hassu kontrasti vaan, kun yleensä koiria varjellaan ilotulituksilta ja neuvotaan pitämään visusti kiinni ja käyttämään ulkona hyvissä ajoin päivällä, niin tämä setä tulee pihalle just silloin pahimpaan paukkeeseen. :D Tosin kyllä mäkin vähän rikoin näitä varotoimia......................
Kipeenä oleminen on nyt pahasti haitannut mun treenaamista kokeeseen. Perjantaina illalla ja lauantaina aamulla olisi ollut tarkoitus treenailla, mutta jäi väliin. Nyt on edelleen hieman tukkoinen olo, mutta mähän menen treenaamaan, katsotaan vielä saanko treeniseuraakin vai lähdenkö yksin. ;)
4 kommenttia:
Eipä mittään. Joka tapauksessa ulkoillaan niin samallahan tuo meni.:) Kiitos eilisillasta ja hyvää uutta vuotta tätäkin kautta.
Kiitos itsellesi tarjoiluista ja kun otit meidät teille iltaa istumaan. Jerikollakin oli kiva uusi vuosi, kun sai Ronjan ympärillä häärätä ja haketa rapsutuksia vuorotellen kaikilta. :D
Hienoa, että nämä Kertun pennut tuntuvat tässä asiassa olevan priimaa :) Sohvi ei myöskään korviaan lotkauttanut. Kerttu ei ole koskaan reagoinut mihinkään paukkeeseen. Ainoa jonka äänestä saivat hepulin oli soda stream, mutta kiellolla lopetttivat senkin alkuunsa.
Se on kyllä hienoa, kun koira ei ole ollenkaan ääniarka, ei tarvitse ainakaan sitä murehtia. :)
Lähetä kommentti