En ole hetkeen ollut näin raivona, veret kyllä ihan todella kiehuu. Ja vaikka tästä veret kiehauttavasta tapauksesta on jo pari tuntia ja ehdin välissä rauhoittua, niin uudelleen veret kiehahtaa kun asiaa ajattelee. Nova kirjoitti tuossa pari päivää sitten hyvin toisen koiran kunnioittamisesta, ja nyt kyllä tuli vastaa sellainen tapaus ettei kunnioittamisesta ollut kuullutkaan!
Olin siis lähdössä Tuijan ja Ronjan kanssa lenkille ja tokoilemaan, ja kävelin rapulta kohti parkkipaikkaa kun talon kulmalla tuli vastaan mies. Ei nyt ihan mikään laitapuolen kulkija, mutta ei mikään kunnon kansalainenkaan. Noteerasi Jerikon ja sanoi jotain, että "katos koiraa. Tuolta tuleekin toinen". Ja samassa kulman ympäri kulkiessa huomasin, että äijän perässä tuli koira irti. Joku ilmeisesti sekarotuinen, lyhyt tumma turkki, töpöhäntä, Jerikoa hieman isompi ja huomattavasti jykevämpi. Ja suoraan Jerikon luokse ennen kuin ehti mitään tehdä. Jeriko murahti omaan tyyliinsä huomauttaakseen, ettei tolla tavalla sovi rynniä ja että haluaa tilaa, mutta kun en toista tuntenut enkä todellakaan tiennyt provosoituuko se tuosta ja käykö päälle, niin en jäänyt odottamaan vaan huusin ja polkaisin oman jalan väliin. Äijälle sitten sanoin aika tiukkaan sävyyn, että ota se koiras kiinni. Äijä alkoi jurputtamaan, että on kyllä kummallinen asenne, johon vastasin (v-käyrä nousi aika kiivasta tahtia) etten pidä siitä, että vieraat koirat tulee päälle, enkä tunne hänen koiraansa. Samalla jatkoin kävelyäni kohti autoa taakse katsomatta. Äijäpä päästi sitten koiransa uudestaan tahallaan meidän perään (!!), huomasin kun oli melkein Jerikon perässä, ja huusin uudelleen. Äijä jäi sitten perään huutelemaan, että mulla on "vitun vammanen asenne" ja että olen kusipää. Itse en vaivautunut siihen edes vastaamaan, tilannetta oli todistamassa joku satunnainen nuori mies joka käveli samaan suuntaan mun kanssa, luulenpa että jonkun muun asenne saattoi vaikuttaa hieman vammaisemmalta kuin omani..
Mutta että sellaista. Että siis on ok päästää oma isompi koira toisen koiran päälle ja mun pitäisi vaan katsoa sivusta, että mitä siitä syntyy?? Ja MULLA on vammanen asenne???!!
Nyt sitten jännityksellä odotan, että onko tämä fiksu mies muuttanut meidän taloille ja joutuuko sitä irrallaan juoksevaa koiraa jatkossakin väistelemään ja kuuntelemaan äijän valitusta. Tosin, jos sen koira on irti ja omani hihnassa (kuten pihassa onkin), niin seuraavan kerran kyllä uhkaan poliisilla jos alkaa jotain urputtamaan. Pidänhän itsekin koiraa irti metsässä, mutta en hyväksy sitä, että kotipihassa juoksee koira irrallaan Jerikon päälle.
Harmittaa niin suunnattomasti, että se pääsi sillä lailla nurkan takaa, jos olisi kauempaa nähnyt niin olisin nostanut metelin ennen kuin ehti Jerikon luokse. Toivottavasti hoidin edes asian Jerikon silmissä hyvin, että sain homman haltuun ja koiran kuitenkin pois sen kimpusta melko nopeasti. Eikä varmaan Jerikollekaan jäänyt epäselväksi, että olin aika vihainen sille äijälle ja sen koiralle..
Mutta miksi ihmeessä joillain on sellainen käsitys, että koiran saa päästää toisen koiran luokse toisen omistajalta mitään kysymättä? Miksi se on normaalia ja hyväksyttävää?
Aargh!! ;( Veret kiehuu niin, että korvissa soi!!
Pari syvää hengitystä.... Huh. Huh.
Käytiin siis lenkillä ja sain avautua Tuijalle, olo ehkä vähän helpotti. Tokoiltiin lenkin jälkeen. Oltiin Niihamassa ST1:sen parkkiksella, toisella laidalla kuin missä kylmäasema. Uusi treenipaikka (joskus viime kesänä kerran tai pari ollaan siellä oltu) joten arvelin, että askelsiirtymissä hiljaa oleminen tuottaa Jerikolle vaikeuksia. Siitä huolimatta (tai oikeestaan sen vuoksi) otin Jeriko suoraan autosta perusasentoon ja paikallaan käännöksiä ja askelsiirtymiä. Ininää meinasi kyllä tulla, enkä niistä tietenkään palkannut. Pari hiljaista pääsin palkkaamaan, mutta sitten tuli niin monta yritystä putkeen äänen kanssa, että tokaisin "oijoi" ja Jeriko kipitti häkkiin kun osoitin. Peräloossi tylysti kiinni. ;)
Ronja teki sitten välissä ja hetken päästä uudelleen. Ja aivan hiljaa! Viesti meni perille, aikas hyvin! :) Auton peräluukku pitäis kyllä olla aina käytettävissä tossa tilanteessa, niin saa alleviivattua sitä, että samat säännöt pätee kuin kotona ulko-ovellakin.
No sitten hyppynoutoa. Heitin tahallaan taas vinoon, ensin oikealle ja Jeriko nouti hienosti. Oikein bueno. Sitten heitin vasemmalle ja kapula liukui pehmeään lumikinokseen parkkiksen laidassa. Jeriko meinasi nyt juosta esteen ohi, mutta kutsuin heti takaisin ennen kuin ehti kapulalle. Sitten samasta kohtaa uusi lähetys ja taisi tämäkin korjaus tehdä tehtävänsä, hienosti meni. :)
Sitten ruutua. Nyt joku kyllä mätti aika pahasti, Jeriko kyllä meni ruutuun, mutta jäi jotain kovasti siinä haistelemaan enkä sellaisesta kyllä suostunut palkkaamaan. Kutsuin takas ja uusi yritys, mutta sama homma. Sitten Jeriko alkoi vielä haahuilemaan ja meni ruudun taakse tarjoilemaan peruuttamista yms. Peli siitä sitten poikki ja alusta ruutuun. Välissä pieni temppuesitys (kurre-asento, tai meillä "kädet ylös") jolla sai Jeriko huomion pois ruudusta ja sitten uusi lähetys. Pari lähetystä alustalla sitten ja yksi ilman, jolloin pysäytin "stop"-käskyllä oikeaan kohtaan. Tosin en vaan millään haluaisi tuota ylimääräistä käskyä käyttää vaikka olisikin ihan sallittua..
Sitten luoksetuloa, ensin suora ja sitten stop ja palkka mun luota. Ihan tyytyväinen olin sekä pysähtymiseen että vauhtiin. Tästä otin yllätyksenä ruutuun lähetyksen toiselta ruudun sivulta ja nyt tulikin niin täydellinen, että onneksi käy välillä vähän tuurikin (olisihan se voinut mennä ojasta allikkoonkin ;))! :D Pysähtyi seisomaan jämäkästi aika lailla tarkalleen keskelle ruutua, se oli hieno ja tietenkin jätin siihen. :)
Liikkeistä jääviä vähän myös. Istuminen on kyllä vaikea. Teki sen kun tein erillisenä ja tein virittelyn sekä astuin vähän raskaammin jättävällä askeleella, mutta z-kävelyssä jäi seisomaan. Mutta jatketaan harjoituksia. :) Kaiken kaikkiaan meni hienosti, saatiin korjattua useampia virheitä niin, että Jeriko selvästi teki asian sitten tosi hyvin. Ehkä ne jääkin sitten vielä paremmin mieleen. :)
Toinen kummallinen ihmiskohtaaminen sattui treenin aikana. Kylmäaseman ohi ajoi jollain pienellä ikälopulla autolla joku ilmeisesti melko nuori nainen (sen verran kun siinä valossa näin) ja näytti, että meinaa ajaa ruudun yli, vaikka se oli ihan alueen nurkassa eikä missään kulkureitin päällä. Sitä puolta siis ei ajeta oikeastaan ollenkaan, se oli puuterilumen peitossa ja autojen renkaan jäljet meni yli 30 metriä sivummalta. Pysähtyi sitten siihen laitaan ruudun eteen ja tööttäili hetken?? Ja kun me seisottiin vaan H. Moilasina ja ihmeteltiin, että mitä se touhuaa, kun siitä eteenpäin ajamalla olisi päätynyt vain lumikinokseen, niin otti ja lähti vaan takaisin tulosuuntaansa ja poistui paikalta.. Siis mikä näitä ihmisiä vaivaa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti