Tauon paikka..?

Tänään oli sitten Takkujen agilitykisat joissa mentiin agilityrata ja hyppyrata. Huomisellekin olisi ratoja riittänyt, mutta tänään on Liisan tuparit/synttärit, joten jätin sunnuntain suosiolla vapaaksi. ;)

No mitäs, ei tullut nollaa ei. Ensimmäiseltä radalta rimanpudotus (huomaa mun käskytys riman päällä) ja kepeiltä lähti ennen viimeistä väliä (huomaa mun käden liike ennakoiden tulevaa hyppyä). Omia mokia siis, ei mahda mitään, Jeriko meni ihan kivasti. 10 virhepistettä siis tuli, aika -6,67, sijoitus 6. Nollia ei tullut muiltakaan, mutta Jeriko hävisi nopeammille ajassa melkein 5 sekuntia.. Vauhtiakin pitäisi siis vielä saada lisää, mutta miten ihmeessä mä sitten pysyn perässä?? :D

Toinen rata pelotti mua etukäteen, todella vauhdikas hyppyrata jossa kaksi loivaa putkea peräkkäin, eli koira ottaa hirveät vauhdit. Mietin, että miten helkkarissa ehdin tekemään ohjaukset niin kuin suunnittelin ja paljon näkyi suorituksia jossa ohjaaja jäi auttamatta jälkeen, jopa pienemmissä säkäluokissa. Alun ohjauksessa näkyi monenlaista tyyliä, jotkut jopa käänsi selkästi kolmannelle esteelle ja kääntyivät vasta kun koira kakkosella, mutta itse tein oman pääni mukaan ja olin rintamasuunta kolmatta hyppyä kohti. Hyvin lähti menemään, tosin rima kyllä putosi kaarteessa, en sitä edes rataa tehdessä huomannut. Ekan putken käskytin pussina, mutta mitäpä tuosta, ehdin tosi hyvin ohjaamaan toisen putken jälkeisen hypynkin, mutta mitäs sitten tapahtui? Jeriko tuli niin kovalla vauhdilla kepeille, että vaikka otti oikean välin niin hyppäsi seuraavan yli. Uusi (hätäinen) lähetys kepeille -> ei onnistu. Toinen lähetys hieman jyrkemmästä kulmasta -> ei onnistu. Vielä jyrkempi kulma -> ei onnistu. Lopulta lähetin jo aivan suorasta kulmasta ja sitten vasta lähti pujottelemaan oikein. Videolta näyttää kulmat avoimemmilta kuin mitä ne oli, kyllä Jerikon olisi pitänyt osata niistä kulmista kepit hakea, mutta toisaalta kun ensimmäinen ei onnistunut, niin olisi pitänyt ottaa heti se täysin suora lähetys ettei olisi tullut hylkyä noiden keppien vuoksi.. Omaan piikkiin tämä kai sitten kuitenkin on otettava... :D

Nämä oli sitten viimeiset kisat toistaiseksi. Lokakuu ja marraskuun alkukin jää pois mun jalan vuoksi, ja kisakalenterissa ei houkuttelevia kisoja ollut oikein kuin vasta joulukuussa. Ehkä me siihen mennessä ollaan jo vähän taas kehitytty ja tehtäis vihdoinkin nollaa..

Kisojen jälkeen käytiin pikaisesti kotona niin, että sain syötyä ja lähdettiin sitten Mouhijärvelle lampaiden siirtoavuksi, viimeisetkin lampaat oli siis siirrettävä sisälle. Mennä kyllä aivan persiilleen koko homma, lampaat oli tänään tosi hankalia ja Jeriko valui maahanmenoissaan aina muutaman metrin yli siitä missä oli tarkoitus pysähtyä. Lampaat meinanneet tulla edes aitauksesta ulos ja tuli parissa erässä. Sillä välin, kun ajettiin aitaukseen jääneitä ulos, jo ulkona olevat paineli metsikköön aidan ja kallion väliin vanhan viljasiilon edustalle. Kun sitten loputkin oli ulkona, piti lampaat saada siitä raosta pois. Paikka oli Jerikolle tosi hankala, ja yksi lammas sinkaisikin siilon alle, muut kyllä tuli pois. Saatiin sitten se yksikin mukaan, mutta näin "hyvän" alun jälkeen ei voinut enää ihan putkeen mennä loppukaan. Jeriko lähti melkein jokaisesta suuntakäskystä väärään suuntaan ja lampaat siitä sitten tietty sinkoili väärään suuntaan. Ja aina vähän väliä joku lammas päätti jättäytyä porukasta ja tehdä asiasta vieläkin hankalampaa. Hermot meni Jerikonkin törttöilyyn, vaikka syy oli varmasti liian hankalissa olosuhteissa ja mun hermostuminen taas ei asiaa parantanut ollenkaan; Jeriko ei pystynyt enää keskittymään vaan arpoi vaan hätäisesti kumpaan suuntaan lähteä. Saatiin lopulta lampaat kuitenkin sisään (ihme!!), joten kyllä Jeriko oikeinkin teki. Mutta kyllä siinä meni pitkä tovi ennen kuin verenpaine laski ja hermot tyyntyi. Aivan katastrofi koko juttu, miten saattoikin olla niin sujuvaa kun ajettiin karitsat sisään ja nyt kaikki mikä pieleen voi mennä menikin.. No melkein kaikki...kyllä Jeriko tosiaan teki oikeinkin ja välistä väläytti sitä oikeaa osaamistaan ja teki hyviä kaaria ja pysähtyi juuri siihen mihin pitikin, eihän niitä muuten olisi sisälle saatu ikinä.
Ei kyllä vaan itse saisi hermostua, mutta minkäs teet kun lampaat sinkoaa tietä eteenpäin (missä kulkee siis autojakin) ja Jeriko vaan sekoilee suuntien kanssa sen sijaan, että menisi kunnolla pysäyttämään lauman, kyllä se aika paljon päähän otti, kun sen pitäisi jo osata. Välillä osaa, välillä ei.

On kyllä sinänsä hyvä juttu, että tulee paimennuksiinkin taukoa mun jalan vuoksi, mutta toisaalta leikkaukseen on vielä pari viikkoa ja voisi vielä käydä Mahnalassa paimentelemassa, kysymys kuuluukin: kannattaako sinne mennä kun viimeiset paimennusyritykset on mennyt aivan metsään? Jos sama meno jatkuu niin ei siitä seuraa muuta kuin hampaiden kiristystä.. Mutta kai sitä on vaan kerättävä taas itsensä tästä ja suunnitella mahdollisimman helppoa treeniä (pyöröhäkkiharjoittelu voisi olla nyt paikallaan..), että jäisi hyvä mieli ja muistijälki paimennuksista ennen taukoa ja talvea kun käydään sisällä ja joka tapauksessa harvemmin.. Ja itse ei saisi hermostua vaikka mikä tulisi, pitäisi varmaan sitten vaan lopettaa treeni heti kesken jos näyttää siltä, että tulee taas seinä vastaan jonkun suunnan kanssa tms, eikä hakala päätä seinään niin kuin mulla yleensä on tapana...