Olen tässä taas vähän aktivoitunut jäljen treenaamisen suhteen, olen tehnyt pari nysäjälkeä ja viime lauantaina peltojäljen. Siitä en nyt enää tarkkaan muista, se oli noin 100 metriä pitkä, kolme keppiä ja meni aikas kivasti. Herkut ei edelleenkään maistuneet ja toisen kepin osoitin Jerikolle, mutta jäljesti kyllä ihan hyvin.
Eilen kävin sitten tekemässä metsäjäljen Sorilan taakse. Jäljelle tuli pituutta noin 300 metriä, 4 keppiä ja kaksi kulmaa toinen vasemmalle toinen oikealle. Jäljelle ripottelin tällä kertaa juustomakkaraa janalle, kulmiin ja keppien tuntumaan, ajattelin vaan kokeilla kun näin viileillä ei enää varmasti muurahaisetkaan vaivaa ja toisaalta jos Jeriko sitten innostuisi yhtään syömään.
Jälki vanheni noin 40 minuuttia, siinä välissä tehtiin esineruutu ja käveltiin vähän. Ruudun alustana oli hakkuuaukea. Ensin autosta ottaessa Jeriko oli taas aivan jäljelle lähdössä, mutta kun heittelin vähän yhtä esinettä niin alkoi kyllä hyvin orientoitumaan esineruutuunkin. Vielähän tämä on meillä niin alkeissa, ettei suoraan ymmärrä mitä ollaan menossa tekemään. Ensimmäinen esine oli nahkahanska, vein sen suoraan noin 10 metrin päähän. Jeriko lähti suoraan ja innokkaasti ja löysikin hanskan melkein heti. Toinen esine oli heijastinnauha, vein sen ehkä myös noin 10 metrin päähän (nyt vasta tajusin, että tuli vietyä molemmat yhtä syvälle..). Maasto oli tässä kohdassa vähän hankalampaa, siinä oli jotain risukasaa ja kuoppa jonka reunalla nauha oli. Jeriko lähti taas suoraan ja innoissaan hakemaan, vähän vaikeampi oli löytää, mutta Jeriko etsi tosi hyvin ja löysikin esineen sitten hetken pyörittyään. Tosi hyvä esineruutu! :)
Jäljellä janalle lähetin noin 4 metrin päästä, aavistuksen vinoon Jeriko lähti (olisko vinkkejä miten saisi lähtemään suoraan?), mutta nosti jäljen hyvin ja lähti oikeaan suuntaan. Jeriko jäljesti nyt aivan sika hyvin, tosi tarkasti ja rauhallisesti eteni. Muutamia makkaranpaloja söi, mutta ei todellakaan kaikkia. Kaikki kepit Jeriko ilmaisi itse hienosti, vaikka olisi aluksi mennyt ohi, niin palasi ennen kuin itse ehdin mitenkään reagoida. Ensimmäinen kulma taisi mennä niin nopsaan etten edes hoksannut, että miten sen meni, toisessa kulmassa Jeriko jäi hieman pyörimään paikallaan, mutta löysi sitten oikean suunnan ja jatkoi, ei mennyt kulmasta yli juuri yhtään! Aivan loppua lukuun ottamatta Jeriko meni nenä koko ajan kiinni maassa ja tosi tarkasti haisteli ja työskenteli, parikymmentä metriä ennen viimeistä keppiä nenä alkoi nousemaan ja ajautui vähän sivuun, mutta löysi takaisin jäljelle niin, että nosti itse kepin. Siis todella hyvin meni, en ole noin rauhallisena Jeriko nähnyt varmaan ikinä! 300 metriä on varmaan nyt sellainen maksimi meillä, ettei sen pidempää ainakaan heti uskalla tehdä ettei sitten ehdi mennä huonommaksi jäljestys. Mutta todellä tyytyväinen olen, koskaan yksin jälkeä tehtyäni en ole lähtenyt näin tyytyväisenä metsästä! :D Ihan alkaa jopa harmittamaan, että ensi maanantain jälkeen jäljen tekokin jää tauolle ja varmaan suoraan sitten ensi vuoteen.. Vaikka Mattia ajattelin kyllä patistaa tekemään pieniä jälkiä.. ;)
Mutta jäljellä keppien ilmaisua ja tunnaria olen tässä vähän pohtinut.. Molemmissa koira hakee puuta jossa on ihmisen haju, mutta tunnarissa pitäisi erotella juuri se oman ohjaajan haju. Meneekö tunnari vähän sekaisin jos jäljen on tehnyt joku vieras ja kepeissä vieras haju..? Meinaan, että hämmentyykö koira sitten ja ilmaisee tunnarissakin vähän mitä sattuu? Kuitenkin tosi samanlainen tehtävä.. Pitäisikö vieraan tekemää jälkeä ja vieraita keppejä nostella vasta sitten kun ollaan varmasti selvillä vesillä ton tunnarin kanssa..? Viisaammilla ajatuksia tähän?
Tänään käytiin Kyötikkälän kentällä tottistelemassa/tokoilemassa Hiltulan Hannan kanssa. Otin ruutuun lähetyksiä Jerikon kanssa, ensin muutama alustalla (aattelin tehdä näin, koska nurmikentällä ei olla aikaisemmin otettu), sitten Hanna otti alustan pois. Muutama hyvä toisto tuli ja yksi aivan täydellinen, mutta sitten otin sen yhden liikaa ja homma hajos.. Perinteiset. :D Noh, sitten alustan kanssa taas ja sitten ilman, mutta ei enää tullut sellaista nappisuoritusta kuin aluksi.
Seuraamista tehtiin myös, mielestäni Jeriko seurasi hyvin, aika pitkää pätkää tein ja vire pysyi hyvin.
Sitten esiin Jerikon mörkö, metallikapula. Kyllähän Jeriko sen mulle nostaa, mutta kita ammollaan "pitää" jos sitä nyt pitämiseksi voi sanoa.. Tämä tulee siis vielä tehosyyniin sisällä ja tossa äsken kun otin ja vahvistin noston loppuosaa juuri ennen kuin alkaa ote kirpoomaan niin alkoi jo heti näkyä parempaa pitoa. Tätä siis tehdään maltilla ja uloskin liikettä siirtäessä täytyy muistaa lähteä ihan alusta, että ote pysyy hyvänä. Nyt näytti kyllä tosiaan heti jo paremmalta. :)
Viimeisenä sitten pk-este. Kyötikkälän kentällä ei ole valmiina harjoitusestettä, vain se kiinteä, aika perseestä, mutta metrisellä sitten mentiin. Pari kertaa jäi hyppäämättä, mutta sitten sain Jerikon innostettua hyppyyn, mutta joku kolahti esteeseen ja Jeriko meinasi lentää naamalleen, lensi kuperkeikat esteen takana. Sinänsä hyvä, että pyöreesti laskeutui kuitenkin. Tämän jälkeen usko kyllä loppui eikä enää estettä hypätty. Tätä täytyy sitten vaan harjoitella jatkossa hiekkakentillä tai sisällä, nurmella ponnistusalusta on sen verran huonompi, ettei hyppy vielä riitä. Uskoa kasvatellaan kovemmilla ja tasaisemmilla alustoilla. Eikä meillä tässä mikään kiire. Toivon mukaan talvella pääsisi joskus halliin kokeilemaan ja olis se pk-este siellä. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti