Mahnalassa oli tänään SBCAK:n 1-luokan paimennuskisat, joihin Tiina oli jo aikaisemmin kutsunut talkoilemaan ja totta kai suostuin, koska samalla pääsi itse seuraamaan paimennuskisoja ensimmäistä kertaa. Päivä olikin todella antoisa, näki miten ylipäätään kisat järjestetään ja lisäksi sitä minkä tasoisia 1-luokan koirat ovat ja mitä meidän pitäisi osata, että uskallettais Jerikon kanssa kisoihin. Tuomarina oli Miia Laamanen, ja hän selosti tosi mukavasti myös keskeyttämään joutuneille koirakoille, mitä pitäisi lähteä kehittämään. Jeriko oli valmiina apuun kun radan jälkeen lampaat lastattiin traktorin peräkärryyn, mutta kisakoirat saivat lampaat ilman apua kärryyn, tai itse asiassa lampaat hyppäsivät niin innokkaasti kärryyn, ettei paljon koiran apua edes tarvittu. Jerikoa tämä kyllä harmitti. ;) Toisaalta hyvä, ettei meidän tarvinnut alkaa säätämään, jännitti hirveästi alkaa siinä kaikkien silmien edessä tekemään jotain ja jos Jeriko sitten olisikin mokaillut. :D
Päivän taso oli hyvinkin vaihtelevaa, osan suoritus jäi jo hakuun, koirat eivät vaan lähteneet kunnolla hakemaan lampaita. Nähtiin myös hienoja suorituksia, mm. ensimmäisenä kisanneelta ja kilpailun voittaneelta Anne Talasmäeltä ja bcu Tending Jolly Rogerilta, heidän suorituksensa oli hyvin sujuva hausta lähtien, paras kaari, nosto sekä kuljetus ohjaajalle. :)
Parilla koirakolla homma tyssäsi häkitykseen tai häkistä pois ottoon, kun koira ei lähtenyt millään ajamaan suoraan lampaita päin. Yhdellä koirakolla oli erityisesti ongelmia häkistä otossa, kun lampaat kääntyivät koiraan pään ja koira vaan flankkasi eikä uskaltanut lähestyä suoraan. Lopulta ohjaaja joutui auttamaan ja tönimään lampaat ulos.
Kisan jälkeen talkoolaiset pääsivät treenaamaan omien koiriensa kanssa ja Miiakin treenasi omia koiriaan. Taas jännitti kyllä treeni Jerikon kanssa, kun läsnä oli tuomari, kisan voittaja toisen koiransa kanssa ja Marko Mäkelä oman paimenlinjaisensa kanssa. Jeriko oli onneksi tänään ihan vauhdissa ja teki hyvin. :) Tehtiin hieman kaaria ja poispäin ajoa, poispäin ajo sujuu jo aikas hyvin, vielä tarvitsee vaan suuntakäskyt saada niin varmoiksi, että Jeriko pystyy reagoimaan heti käskyyn ja oikein vaikka olisinkin takana. Vahvasti kuitenkin lähestyy lampaita vaikken ole tukena vaan takana. Kaaret oli tänään suht hyviä, pari vähän huonompaa, mutta pääasiassa hieman laajempia kuin mitä ne on keskimäärin ollut nyt viime aikoina.
Saatiin Miialta hieman vinkkejä ja kaikille näille koirille oli sama vinkki, että kaaret tosiaan pitäisi saada laajemmiksi. Niitä siis edelleen hinkataan ja toivotaan, että ne alkaisi paranemaan ja olisivat aina sitten yhtä hyviä.
Miia myös sanoi sen mitä olen aiemminkin kuullut, että Jerikon heikoin puoli on sen väri, mutta toisaalta jos se on heikoin puoli niin sittenhän meillä loppujen lopuksi on asiat aika hyvin. ;) Nyt kuitenkin näki kisassa mustavoittoisten koirien jäätyvän kun lampaat kääntyi vain katsomaan, mutta Jeriko on ajanut lampaita jotka katsoo, polkee jalkaa ja puskee päälle jos yhtään antaa periksi ja on pärjännyt hyvin. Oppinut, että kyllä ne väistää kun pakottaa, ja saanut kesän aikana itseluottamusta niin ettei varmasti ainakaan pelkästä katsomisesta hätkähdä! Luulisin, että itseluottamus ja rohkeus paikkaa sen minkä Jeriko menettää värissään.. ;)
Lohdullista oli myös huomata, ettei paimenlinjaiseltakaan asioita ilmaiseksi saa, esim. kaarien suppeuden tai lopun leikkaamisen kanssa oli monilla ongelmia.Tai sitten se ajo, ei vaan kaikilla ollut tarpeeksi pokkaa että menis suoraan päin kun lammas katsoo. Totta kai paimenlinjaiset on parempia ja vietikkäämpiä paimenia kuin Jeriko, en mä sitä sano, mutta ei Jerikokaan ihan onneton tapaus ole, kyllä sekin jotain osaa ja on siinäkin potkua vaikkei silmä olisikaan koko ajan lukittuna lampaisiin..
Mukava päivä siis oli, kouluhommat jäi kyllä nyt kieltämättä ihan tekemättä, mutta olis se sen arvoista. Tästä nyt sitten vaan treenaillaan eteen päin, tämän päivän perusteella näyttäisi siltä, että ensi kesänä saatetaan meitäkin nähdä paimennuskisoissa.. ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti