Nyt ollaan tehty päivittäin lenkeillä herkkuruutuja Jerikolle, oikeestaan joka päivä on taitanut tulla vähintään kaksi, kun sekä Matti että minä ollaan tehty lenkeillämme omat. Jeriko on rauhoittunut ruutuihin hyvin, tarkasti haistelee ja herkutkin maistuu. Ruudun jälkeen on sitten ihan jälkifiiliksissä muutenkin, kulkee nenä maassa pitkän matkaa.
Viikonloppuna olisin halunnut käydä tekemässä jälkeä, mutta sekä lauantaina että sunnuntaina satoi illalla kun olin suunnitellut meneväni ja jäi sitten väliin. Tänään ajattelin mennä tekemään jäljen läheiselle pellolle, mutta en sitten tullut ajatelleeksi että se on tietenkin aika korkeeta heinää jo tässä vaiheessa! :D Taitaa siis peltojäljet jäädä tässä vaiheessa, olisi pitänyt ehtiä useampi tehdä, mutta jäi sitten kaiken muun kiireen jalkoihin tämä. Nyt sitten sitäkin ahkerampana metsäjäljen tekoon!
Lähdettiin sitten Matin kanssa tänään metsään ja tein Jerikolle jäljen. Jälki oli ehkä noin 350 metriä pitkä, sekosin askellaskuissa varmaan kymmenen kertaa. :D Piti olla aika suoraa, mutta maaston esteet vähän saneli muuta, vesioja tuli tielle ja jouduin tekemään aika suoran käännöksen vasemmalle, siitä pitkään suoraan (lue: lähinnä mutkaa mutkan perään maaston mukaan), loiva kaarre vasemmalle ja siitä suoraan loppuun asti. Keppejä oli neljä, toinen ilman kippoa. Aloitin jäljen kolmiolla ja herkkuja ripottelin vaihtelevasti jäljen varrelle, alkuun paljonkin, sitten pätkiä vähemmän tai kokonaan ilman ja sitten taas joillekin askelille. Merkkejä en laittanut jäljelle juuri ollenkaan kuin vasta ihan loppuun, tietoisesti päätin että antaa sen nyt vaan jäljestää ja mä seuraan sitä enkä merkkejä. :D
Jäljen vanhetessa tottisteltiin vähän Jerikon kanssa. Aluksi Jeriko oli ihan lähdössä jälkeä tekemään eikä meinannut seuraamiseen keskittyä ollenkaan, lopulta unohti kuitenkin jäljen ja alkoi seuraamaan todella hienosti pitkiäkin pätkiä! Otin myös suoran luoksetulon ja harjoiteltiin liikkeestä istumista. Ollaan se vasta otettu harjoituksen alle, vielä sekoaa helposti maahanmenoon tai seisomiseen, mutta sitten kun tajuaa mitä haetaan niin tulee hyviäkin suorituksia.
Jälki vanheni siinä sitten noin puoli tuntia, enempää ei jaksanut odottaa. Lähetin Jerikon jäljelle noin viiden metrin päästä, yritin tähdätä kolmioon, mutta Jeriko osuikin sitten juuri kolmion eteen, nosti siitä jäljen ja lähti hyvin jäljestämään. En sitten tietenkään lähtenyt sitä kolmioon palauttamaan. Jeriko jäljesti nyt kyllä aikas hyvin. Maasto oli tosi vaihtelevaa ja välillä vaikeaakin, vähän kaikkea saniaispuskista mätiin lehtiin ja risukkoihin, lopussa tuli sitä sammaltakin. En tosiaan onnistunut kauhean hyvin ennakoimaan tätä jäljen kulkua. Mutta siis hyvin meni. Ensimmäisen käännöksenkin suoritti ihan hyvin. Annoin Jerikon työskennellä ihan rauhassa silloinkin kun vaikutti siltä että olisi vähän sivussa jäljeltä, eikä se koskaan kauaksi kadonnut ja etsi sitten itsensä hyvin takaisin jäljelle. Ihan hyvä tahtikin oli mun mielestä. Nappulat ei kyllä jäljeltä nousseet, yksikään, mutta olkoon sitten niin. Ensimmäinen keppi nousi hyvin, kuin myös kolmas ja neljäs, mutta se toinen jäi jonnekin, itsekään en huomannut missä kohtaa mentiin siitä ohitse.
Tyytyväinen olen kuitenkin pojan jäljestykseen, pitäis varmaan enemmänkin antaa sen vaan rauhassa jäljestää eikä aina puuttua niin äkkiä, tälleen näkee paremmin sen kuinka se sitten oikeasti osaa itsekseen jäljestää.
Olen ilmoittanut meidän BH-kokeeseen 23.7. Akaassa, sitä kohti treenataan nyt sitten. Elokuun alulle katselin taas toko-kokeita joihin voisi mennä, nyt sitä ykköstä sitten hakemaan! ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti