perjantai 8. huhtikuuta 2011

Laukauksia

Tänään oltiin treenaamassa NPKH:n majalla Hannan, Tainan ja Tuijan kanssa. Aluksi leikittiin Jerikon kanssa vetoleikkiä kentän toisessa päässä, kun Taina ampui starttipistoolilla laukauksia lumikinoksen takaa. Lumikinos vaimensi niin hyvin, että aluksi ei kuulunut juuri ilmapallon poksahdusta suurempaa ääntä, eikä tietenkään Jerikoa häirinnyt millään tavalla, sadasosasekunnin silmän liikahduksesta näin, että Jeriko ylipäätään kuuli ääntä. Taina siirtyi sitten lähemmäksi ampumaan ja kuului jo ihan hyvin, Jeriko ei ollut moksiskaan, ei pienintäkään reaktiota, leikki jatkui niin kuin ei mitään. Otettiin vielä seuraamisen aikana laukaus, jonka jälkeen heti leikitin, ei reagoinut laukaukseen mitenkään. Eipä tämä nyt sinänsä yllätyksenä tullut, mutta hyvä silti. :)
Tainalle kiitos starttipistoolilla paukuttelusta!

Otettiin Jerikon kanssa sitten hyppyä. Ensin kaksi pysäytystä taakse ja suoraan pallo palkaksi, sitten kokonaista liikettä. Ensin meinasi lähteä kävelemään vastaan kun lähdin Jerikoa kohti (taisi vähän unohtaa miten piti tehdä kun ei olla aikoihin tehty), sanoin siihen vaan jotain että "o-ou" ja otin uudestaan, sitten pysyi hyvin.

Yhden luoksetulon otin. Jeriko tuli nyt hyvää vauhtia, lenkeillä tehdyt pallo-palkkaukset on selvästi tepsineet. Asento edessä suora ja hyvä, siirtyminen sivulle aavistuksen vajaa, mutta palkkasin ja jätin siihen koska muuten liike niin hyvä.

Otettiin paikkamakuu Ronjan ja Tainan mali-nartun kanssa (nimi pääsi nyt unohtumaan). Vähän mietin, että ehkäpä Jeriko ei uskalla kuvitella leikittävänsä malia, mutta eihän siinä mennyt kuin ehkä 10 sekuntia kun Jeriko alkoi katselemaan sivulleen ja häntä alkoi heilua, siitä jouduin sitten komentamaan. Palkkasin ja vapautin kun komentamisen jälkeen rauhoittui aloilleen hetkeksi.
Hetken päästä pidin Jerikoa paikkamakuussa kun Taina leikki koiransa kanssa ja otti luoksetulon. Tämä ei ole selvästikään niin paha häiriö Jerikolle, ei se sillä lailla kuvittele lähtevänsä leikkimään niin kuin rivissä, ehkä ohjaajan läsnäolo tekee sen ettei sinne toisen koiran luokse ihan niin vaan teekään mieli hipsiä. Hyvin pysyi tässä, mutta inisi kyllä kun vire alkoi olemaan ihan väärä ja toisen leikkiminen vähän varmaan aiheutti kierroksia Jerikollakin.

Jerikon paikkamakuuongelmaa vatvottiin sitten taas porukalla, ja nyt tulin siihen tulokseen, että treenaillaan tässä jonkin aikaa yksinään niin että pidän palloa kohteena ja palkkaan pallolla. Pikku hiljaa sitten häivytän pallon taskuun, mutta palkkaan edelleen sillä, että saisin Jerikolle sellaisen magneetin mua kohti ja ehdollistumisen siihen, että palkaksi paikkamakuusta saa kivan leikin mun kanssa. Toivon, että sitten se pystyisi edes jossain määrin kilpailemaan vieraiden koirien kiusauksen kanssa.. Mutta siis paikkamakuisiin muiden kanssa siirrytään vasta kun olen varma, että Jerikolle on ehdollistunut palloleikki paikkamakuun palkkana ja kyttää vaan skarppina mua.. Katsotaan kuinka kauan siinä sitten menee!! :D :D

Liikkeestä seisominen otettiin vielä lopuksi, pysähtyminen ei tainnut olla mikään Jerikon paras (vaikka Hanna kyllä sanoi että ihan hyvä), mutta seisoi hyvin eikä liikkunut vaikka vähän häiriintyikin Tainan kävelystä takaansa, kääntyi katsomaan mutta tassut pysyi paikoillaan.

Hyvät treenit oli, kiva kun sai laukauksiakin kokeilla ja meni niin hyvin. Kiitoksia neuvoista ja avusta! :)

2 kommenttia:

Hapan Omena kirjoitti...

Kiva kuulla tuosta paukkuihin reagoimattomuudesta! Itselleni se on kovin tärkeä asia, Sohville ei ole hetkeen paukuteltu eli pitäisi meidänkin päästä kokeilemaan. Kerttuhan ei ole koskaan ollut moksiskaan.

Sabina kirjoitti...

Joo, se on kyllä aina hyvä juttu ettei koira reagoi paukkuihin, vaikkei mitään suurempia pk-puolen haaveita olisikaan.

Tein tossa viime viikolla vähän omankin testin ja otin Jerikon mukaan autopesuun! :D
Eipä se siitäkään ollut kovin moksiskaan, vähän ihmetteli mutta ei päästänyt äännähdystäkään. :)