Nyt kyllä taas vaihteeksi ärsyttää niin hitosti ettei mitään rajaa. Tuntuu että kaikki menee ihan päin peetä, tai jos ei nyt ihan kaikki niin ei mikään erityisen hyvinkään suju eikä edistytä missään. Päin vastoin, tuntuu että Jeriko taantuu koko ajan.
Ensinnäkin jälki: Käytiin ensin oliko se nyt torstaina tekemässä jälkeä Tuijan kanssa. Ei se nyt ihan perseelleen mennyt mutta ei hyvinkään, Jeriko meinasi lähteä haahuilemaan jäljeltä melko kauaksi useampaan otteeseen, nää ei ollut mitään pikku tarkistuksia siis. Piti sitten ohjata takaisin jäljelle muutamaan otteeseen. Huonommin meni siis kuin aikaisemmin. Eilen tein myös jäljen isän naapurin kesanto-pellolle. Olosuhteet oli kyllä aika huonot: tuuli kovaa ja pellolla oli paljon kaatunutta heinää, ja kaiken kukkuraksi unohdin antaa jäljen vanheta. Se meni sitten ihan pyllylleen, koko ajan sai olla ohjaamassa, varmaan sitten tuuli puhalsi hajua jäljeltä mihin sattuu. Takaisinpäin kävellessä Jeriko kyllä keräsi herkkuja askelilta melko tarkasti. Olosuhteista suurelta osin kiinni, mutta ei silti mikään mieltä ylentävä harjoitus. Ei se paljon mieltä lämmitä jos koira jäljestää hyvin kun tullaan samaa jälkeä takaisinpäin, kun pointti olisi se että se jäljestäisi tarkasti ja hyvin mennessään jälkeä ensimmäistä kertaa! Tuntuu että minkäköhän takia mä päätäni hakkaan seinään kun en edes tiedä onko Jeriko lähtökohtaisesti mikään hyvä jälkikoira kun ei se ainakaan tarkka ole! Onko sitten järkeä yrittää väkisin opettaa sitä jäljestämään tarkasti kun se tarkkuus vaan ei tule sieltä?
Sitten nää perusjutut, ensinnäkin se helkkarin kapula! Yritin nyt harjoitella sitä vähän harvakseltaan niin että palkkasin sitä lelulla aina pidon jälkeen, ja tein korkeintaan kolme toistoa päivässä. Hyvin meni aluksi ja päästiin siitä eroon ettei joka harjoituksen alussa tarvitse lähteä ihan alkutekijöistä eli siitä että Jeriko ylipäätään ottaa sen suuhun ja siitä kohottaa kriteeriä, vaan voitiin ottaa yksi muutaman sekunnin pito suoraan ja siitä palkata. Mutta sitten taas tuli tää taantuminen, Jeriko vaan katsoo kapulaa surkeana tai kääntää pään pois, ei halua ottaa suuhunsa. Ottaa niin päähän!!! Mitä mä nyt teen väärin kun harjoituksia ja toistoja on tosi vähän eikä pitäisi kyllästyä, ja palkankin pitäisi olla sellainen mistä Jeriko tykkää. Missä siis vika tällä kertaa?? Niin turhauttavaa!
Myöskään luoksetuloa Jeriko ei vaan tajua, ei pysty ymmärtämään että pitäisi suoraan tulla. Seuraaminenkin kusee vaikka meni jo aikaisemmin ihan hyvin. Perus lenkkiluoksetulokin rakoilee taas, koko ajan Jeriko on tehnyt vähän sitä että sille pitää sanoa kovemmin että tulee luokse jos se näkee toisen koiran, nyt ei enää välitä vaikka kuinka tiukasti sanoisi, menee vaan! ;(
Aaargh! Pitäisi kai pitää joku kuukauden totaalinen treenitauko, jos tota koiraakin alkaisi sitten edes vähän kiinnostamaan! Jeriko on niin kovapäinen! Ja tuntuu ettei sillä kyllä edes kauheesti ole mitään miellyttämishalua. Eikä suurempaa kiinnostusta treenaamiseenkaan vaikka kuinka on yrittänyt pitää kivoina ja lyhyinä. Välillä tuntuu että Jeriko on kaikkea muuta kuin mitä sivulliset bortsusta ajattelee (helppo, miellyttämishaluinen, työnarkomaani, ohjaajapehmeä ja mitä niitä kaikkia nyt on...)! Mutta ehkä sillä on vaan (erityisen?) vaikea murrosikä ja tää kaikki taantuminen, keskittymisvaikeus ja kovapäisyys johtuu siitä..? Sais nyt äkkiä mennä ohitse että pääsis jossain eteenpäinkin eikä kaikki jo opittu vaan menis taaksepäin! ;(
6 kommenttia:
Jeriko ilmiselvästi murkkuikäinen. Minulle sanottiin, kun Ronja tossa iässä, että ei kannata odottaa mitään edistymistä yms. Totta se oli:) Kuullostaa niin tutulle kun mietin Ronskua viime talvena. sulla on ihan normaali bordercollie.:)
Joo, oon mäkin ton kuullut ettei pitäisi murrosikäiseltä edistymistä odottaa, se on vaan jotenkin vaikea hyväksyä. :D Kovasti haluaisi opettaa kaikenlaista ja päästä eteenpäin että sitten voisi suunnitella kisaamistakin joskus..
Kyllä te vielä kisakentille ehditte moneen kertaan.;)
Ihan varmasti ehditte kisata ja Jerikosta on siihen. Mitä teidän esiintymistä leirillä katsoin niin olet tehnyt Jerikon kanssa paaaljooon enemmän kuin minä Sohvin. Se myös näkyi. Pidä kunnon tauko ja sitten jotain ihan lyhyttä ja sellaista jota se osaa. Ohjaajapehmeää siitä ei ehkä tule, mutta kyllä siitä silti saa varmasti kestävän kisakoiran. Voi kun voisi vähän lähettää tuon mun kersan ohjaajapehmeyttä sinne ja saada hieman sitä dominoivuutta tännä. Oltais molemmat tyytyväisempiä... vai vaihdetaanko koiria ;)
Siis ylläoleva minä, työnimimerkki ujutti itsensä sivuillesi.
Hehe, tyynnyin taas tosta mun edellisestä turhautumis-raivostani viidessä minuutissa ja tein pikku treenin joka meni taas hyvin. En mä pysty oikeasti olemaan kauaa treenaamatta, se on mulla jotenkin verissä! :D
Harjoitukset täytyy kyllä pitää todella lyhyinä ja yrittää hillitä omaa halua treenata. Täytyy mennä täysin sen mukaan miten Jeriko näyttää minäkin päivänä jaksavan..
Mutta mitä tohon kovapäisyyteen tulee, niin sitä saa mitä tilaa, taas kerran voi muistella kuinka Anitallekin sanoin että haluan taistelutahtoisen ja kovankin koiran. :D Ja kyllä mä edelleen siitä tykkään, välillä vaan menee täysin hermot. ;)
Lähetä kommentti