Niin saatiin sitten Lallikin vihdoin turvallisesti kotiin. Kymmenen aikaan illalla isä soitteli ja sanoi että Lalli on näkyvissä ja ihan 3 metrin päällä kuusen alla, näki sen kun meinasi viedä loukkuun tuoretta ruokaa. Lähdettiin sitten heti ajamaan Pälkäneelle, mutta ei kauas ehditty kun isä soitti uudestaan että Lalli oli taas kadonnut kun pikkuveli oli kai vähän liian lähelle mennyt. Päätettiin kuitenkin ajaa Pälkäneelle, olin varma että nyt kun se on uskaltautunut pihaan näkyville, niin se tulisi kun kutsun sitä. Pihassa odottivat isä ja Taria, Lallin lymypaikasta ei ollut varmaa tietoa, mutta arveltiin että se olisi jossain suulin alla tms. Huudellessa suulista kuuluikin jotain ääntä, ja paikannettiin Lalli suulin nurkkaan (kätevät noi kissan silmät näin pimeellä kun loisti nurkasta otsalampun valossa). Ja niinhän se sieltä tuli kun kutsuin, häntä pystyssä suorastaan helpottuneen oloisena juoksi luokse ja maikui, eikä sillä maikumisella tuntunut olevan mitään loppua sen jälkeen. :D Kantolaatikkoonkin meni varsin mielellään, vaikka yleensä sen saa tunkea sinne väkisin! ;)
Arvoitukseksi nyt jää missä asti Lalli on käynyt vai onko käynyt missään, oliko meidän tekemissä tonnikala-jäljistä hyötyä Lallin paluussa pihaan ja esiin tulossa vai oliko se koko ajan pihapiirissä piilossa. Tärkeintä että on koko katras taas koossa. <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti