Majoituttiin samaan kimppakämppään Hannan ja Maijan kanssa, hyvin mahtui.
Perjantaina illalla tehtiin esineruutua, tämä oli Jerikon toinen kerta ylipäätään tätä touhua. Marianne näytti ensin Jerikolle kivaa lelua, ja vei sen sitten noin 10 metrin päähän, heitti ilmaan niin että Jeriko oikein kunnolla näki kun se putosi, ja tuli takaisin. Tällaisia esineenvientejä kolme. Jeriko haki ja palautti esineet oikein mallikkaasti, kahdella kerralla sai vähän etsiskelläkin ja käyttää nenäänsä kun ei heti löytynyt sammalikosta, mutta hienosti tosiaan löytyi ja toi mulle! :) Illemmalla päästettiin Jeriko, Sohvi, Heimo, Ima ja Remo leikkimään. Pahaa-aavistamattomina mentiin Kestikievarin vieressä olevalle pellolle. Ensin mua pistettiin takareiteen, sitten alaselkään, samoin Sohvia oli pistetty. Äkkiä pois pellolta, lopputuloksena taisi olla että kaikkia koiria pistettiin paitsi Jerikoa ja Sohville puolikas kyytabletti. Itsekin otin puolikkaan, lauantaina jouduin ottamaan koko paketin kun takareidessä pistopaikan ympärillä oli reilun kämmenen kokoinen turvottava, kuuma ja kutiseva alua.
Heimo ja Enni nukkui sitten Hannan autossa, Jeriko ja Remo häkeissään ja Ima vapaana huoneessa. Vähän unta välillä häiritsi (vai menikö se niin päin että heräsin ensin muuten vaan ja koirat siitä aktivoitui) Remon häkin kolisuttelu ja Jerikon pieni valitus siitä että häkissä on tylsää. Jerikohan ei ole ollut häkissä kovinkaan pitkää aikaa yhteen menoon, saati sitten että kokonaista yötä, ei mennyt ihan oppikirjan mukaan tämä mutta valitus oli aikas vähäistä.
Lauantaina aamulla porukka jakautui haku- ja jälkiporukkoihin, me mentiin sitten jäljelle. Ensin Juha näytti yhden keppiharjoituksen, jota sitten kokeiltiin, mutta eipä Jeriko keppiä oikein halunnutkaan palauttaa vaan lähti sen kanssa rallattelemaan ja pureskelemaan sitä! Se jäi sitten siihen, mietitään tota joskus myöhemmin. Juha teki sitten Jerikolle jäljen, ensin oli tarkoitus tehdä ihan suora, mutta Juha päättikin sitten kesken jäljen kaartaa jälkeä, ja loppujen lopuksi jäljestä tuli U:n mallinen ja noin 100 metriä pitkä. Metsäjälkeä ei tässä tosiaan olla tehty hetkeen, ja vähän epäilytti miten Jeriko suoriutuu, mutta hyvinhän se meni! Herkkuruudulla laski taas vire sopivaksi, ja Jeriko jäljesti melko tarkasti pahemmin harhaantumatta jäljeltä. Vähän pidin liinasta vastaan ettei päässyt liian nopeasti etenemään. Pari tarkistusta Jeriko teki sivulle, mutta palasi sitten itse jäljelle. Kaikenkaikkiaan aikas hyvin, Juhakin taisi olla tyytyväinen Jerikon suoritukseen. :)
Lauantaina iltapäivällä oli vuorossa temppurata. Ensimmäisenä luoksetulo jonka puolessa välissä häiriönä broilerpyörykkä ämpärin päällä, mutta Jeriko ei pyörykästä välittänyt juoksi vaan suoraan luokse. Toisena tehtävänä koiran piti "keilata" eli kaataa kropallaan 1,5 litran täysiä pulloja, yllättävän vaikea tehtävä, mutta onnistuihan se kuitenkin kun oikein kunnolla villitsi Jerikon riehumaan. Sen jälkeen tuli hulavanteen läpi hyppääminen, se oli helppo. Sitten piti noutaa esine, eli ämpäri jossa oli sisällä lihapulla. Lihapulla tuli kyllä syötyä, mutta ämpäri jäi kyllä paikalleen kun ei ole vielä oikein toi nouto kasassa eikä esineruudussakaan ole tullut vastaan vielä muita kuin pehmoleluja! :D Tämän jälkeen piti saada koira maitokärryihin ja kiertää pieni lenkki. Tässä tehtävässä olin Jerikosta erityisen ylpeä, Jeriko meni kärryyn aikas kivasti, eikä hypännyt pois kun kehuin huikeasti ja lakkaamatta. On kiva huomata että Jeriko luottaa muhun. :)
Kuvan ottanut Outi Toni
Viimeinen tehtävä oli pystyssä seisovan kapulan nouto, mutta jäipä sitten noutamatta kun ei Jeriko sitä osaa, ja toisaalta kapuloiden pystyasento hämäsi monia konkareitakin!
Temppuradan jälkeen oli vielä rastilenkki, briskness/bordercollie/harrastusaiheisilla kysymyksillä. Oltiin ryhmä Maijan ja Matin kanssa, koirat pääse taas samalla mukavasti juoksemaan. Heimokin tuli mukaan, mutta Hanna jäi syömään ja Enni lepäämään EK-kokeen jälkeen.
Illalla sitten vielä saunomista ja makkaran paistoa. Ruuat oli kyllä koko leirin ajan tosi hyvät! :)
Sunnuntaina aamusta tehtiin vielä esineruutua. Meinasi mennä Jerikolle vähän vaikeaksi. Ensin käytiin Jerikon kanssa yhdessä viemässä esine kaarelta sivulta ja palattiin samaa reittiä takaisin, mutta ei Jeriko yhtään ymmärtänyt että sitten pitäisi jotain lelua lähteä suoraan edestä etsimään. Perjantain tyyppiset harjoitukset sujui kyllä taas hyvin. Otettiin sitten vielä toinen harjoitus kun muita koiria oli käynyt ruudussa välissä, mulla oli visiona että Jerikolle vietäisiin kaksi esinetta avoimeen maastoon melko lähelle samaan aikaan, ja kokeilis lähtisikö Jeriko hakemaan vielä toista ensimmäisen tuotuaan. Tämäkin meni liian vaikeaksi, esineet vietiin vähän hassuihin paikkoihin ja me kuljettiin ryteikön läpi, Jeriko taas ihan pihalla. Kun esineet käytiin uudestaan näyttämässä ja viemässä niin kyllähän ne sitten nousi.
Kuvan ottanut Outi Toni
Päivällä oli vielä koira-toto. Yksitellen koiraa pidettiin lähtöviivalla kun omistajan juoksi maaliviivaa kohti ja koira päästettiin irti merkistä. Lämmittelin Jerikoa hölkällä, en halunnut että se reväyttää jonkun lihaksen kun on muutenkin jumeja, ja sitten höntsäsin narupallolla. Juostiin Matin kanssa molemmat ja mä kiljuin kuin syötävä ja kyllähän se Jeriko sieltä aika nopsaan meidät saavutti.
Kuvan ottanut Outi Toni
Loppujen lopuksi Jeriko sai toisen palkinnon temppuradalta pentuluokassa (Jeriko+Oiva+Sohvi), meidän joukkue sai kolmannen palkinnon rasteilta, ja Jeriko voitti pentujen välisen toto-kisan. Omalle kameralle ei oikein kuvia tullut, mm. Anita ja Outi kyllä räpsi muidenkin edestä, katsotaan jos joitain hauskoja kuvia saisi jossain vaiheessa näytille..
Sitten tuli kurja päätös viikonlopulle kun isä (jolla meidän kissat oli hoidossa) soitti että kissat oli päästetty lauantai-aamuna pihalle, mutta Lalli ei ollut tullut vieläkään takaisin. Siinä tuli sitten aika kiire lähteä ja jäi lähtökahvitkin juomatta, kaasu pohjassa Pälkäneelle. Kierreltiin ja huudeltiin siellä sitten useampi tunti, mutta ei löytynyt. Tehtiin katoamisilmoitus jota isä ja Taria lupasi huomenna levitellä ympäriinsä, suru puserossa otettiin sitten vain Lulu mukaan ja lähdettiin kotiin. :( Hirveä huoli on siitä meidän jästipäästä, mihin se on voinut mennä? Voi olla että se vaan lymyää jossain isän talon lähimaastossa eikä uskalla tulla esiin, tai sitten on voinut hyvin saada päähänsä lähteä kotiin kun ei oikein viihdy vieraissa paikoissa. Pahin vaihtoehto on sitten se että supikoira tms. on vienyt. :(
Tulisi nyt ehjänä takaisin! :'(
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti