Jeriko vesipeto

Vietettiin viikonloppu Virroilla mökillä ja kyllä säät meitä suosi! :) En tiedä rohkaistuiko Jeriko niin paljon viime viikonloppuna kun sai Coxin kanssa vedessä polskia, mutta nyt siitä kuoriutui todellinen uimamaisteri! Heti ensimmäisenä veteen ja uimaan, ja kun se kerran keksi uimisen niin polskutteli pitkiäkin aikoja laituria ympäri ja muuten rannassa. Ihan saukon tai majavan näköinen otus kun ruskea selkä luikerteli vedessä! :D Piti sitä kyllä sitten kahta kovemmin vahtia ja alkaa opettaa sille sääntöä ettei rantaan saa mennä yksin, sen verran suuruuden hullu tuo kakara on että en ihmettelisi vaikka lähtisi uimaan järven keskelle ja sitten huomaisi ettei jaksakaan enää takaisin! Mun ja Matinkin perässä uiskenteli sinnikkäästi vaikkei voimat enää olisi riittäneetkään, onneksi oltiin ostettu Jerikolle pelastusliivit niin sai niistä vähän apua ja jaksoi paremmin meidän mukana. Silti Jeriko kyllä meinasi aina välillä lähteä liian kauas, ja pikkaisen meinasi hätääntyä kun alkoi jo väsyttää ja ranta on vielä kaukana. Onneksi oli pari syliä mihin pääsin matkan varrella lepäilemään ennen kuin jatkoi polskuttelua rantaa kohti. Mutta vähän sama homma kuin keppien kanssa, jos nyt johonkin ryhtyy niin eihän se pieni tai vähä riitä, sitten täytyy raahata jotain kaksimetristä puuta tai lähteä heti järvelle kun vasta on "oppinut" uimaan. :D

Erityisesti tennispallokapulan noutaminen vedestä oli Jerikon mielestä huippuhauskaa, sitä se olisi tehty varmaan loputtomiin.

Vielä kun saisi ton ihan varsinaisen noutoliikkeen oikealla noutokapulalla toimimaan yhtä hyvin... Olen yrittänyt jatkaa sen opettamista ja tehdään sitä tosiaan sitä kautta että opettaisin Jerikon ensin pitämään sitä oikein, mutta on kyllä kivinen ja pitkä tie. On todella vaikea saada Jeriko käyttämään kunnolla alaleukaansa ja kannattelemaan kapulaa, tällä hetkellä se pitää kyllä kapulaa tiukasti kulmahampaiden välissä jos vedän eteen, mutta jos yhtään antaa painoa alas niin alaleuka loksahtaa heti auki. Mattikin on värvätty apuun ja kyllä siinä ollaankin edistymistä saatu aikaan kun Matti on voinut katsoa sivusta miten alaleuka on, ja naksauttaa kun Jeriko puristaa silläkin. Eli sinnikkäästi vaan jatketaan valitsemallamme tiellä, uskon että kun rauhassa edetään eikä olla kärsimättömiä niin saadaan tälleen varmasti hyvä noutoliike aikaiseksi. Ja vedestä noudon ja lelujen noudon perusteella kapulan palauttaminen takaisinpäin tuleekin olemaan sitten aivan helppo juttu. Toivottavasti. :)

Havahduin myös jotenkin tässä huomaamaan että Jeriko näyttää nyt enemmän nuorelta aikuiselta kuin pennulta, se on jo iso komea poika. :) Osuutta asiaan on varmaan furminaattorilla joka ostettiin, pentukarva ja samalla pyöreys väheni kummasti kun sillä kampaili, ja aikuiskarva pääsi paremmin esiin.
Kasvu on kyllä hidastunut hirveästi ja ihmettelen vähän tuleeko Jerikosta kunnon uroksen kokoista ollenkaan... Nyt se painaa noin 13 kiloa ja sen säkä on noin 48 cm. Mutta ehkä se tosta vielä, hitaasti mutta varmasti. :)