Jerikon juhannus

Juhannukseksi lähdimme Jerikon kanssa Kutalaan kaverini mökille. Mökki on vanha maalaistalo keskellä peltoja, lintuja siis riitti ja ne oli kyllä Jerikon mieleen. Perjantaina Jeriko oli melkoisen rauhaton ja kuriton, kuuroille korville kaikui mun huutoni kun jätkä lähti lintujen perään pellolle juoksemaan. Jätettiin Jeriko sitten mökkiin kun mentiin kokkoa katsomaan, ja sillä välin Jeriko nappasi hellalta kinkkupiirakan ja pisteli poskeensa. Maha olikin sitten vähän kuralla sen jälkeen. Toki oma vikamme kun unohdettiin se siihen Jerikon ulottuville. Yöllä sitten Jeriko pureskeli pariakin kaverin eri kenkiä, toisesta kantalapun ja toiseen muuten vaan hampaan jäljet. Kyytiä saivat myös kaverin tohvelit ja joku ketun häntä tms. joka muistaakseni oli kaverin joku lapsuuden aarre ja siten tunnearvoa omaava. Hiukka sitten nolotti aamulla Jerikon tuhot, varmaan enemmän tuhoa yhdessä yössä kuin se on ylipäätään tehnyt tähän mennessä. =/
Lauantaina palautettiin sitten kuri taloon ja koira ruotuun, tein muutamia toko-harjoituksia Jerikon kanssa ja yhtäkkiä se oli taas kuin aivan eri koira, muisti taas että miten sitä pitikään käyttäytyä! :D Loppu viikonloppu menikin melko mukavasti ja ilman vakavampia tuhoja (nurmikkoa yritti kyllä vähän kaivella) ja Jeriko lähinnä makoili pihassa ja syödä mussutti ruohoa, käpyjä, kantoa yms. oikein kunnolla, olisikohan yrittänyt löysää mahaansa sillä korjata.. ;)

Kävin myös tekemässä Jerikolle pienen jäljen, vähän liian lyhyt taas kerran, ja Jeriko kävi vielä enemmän kuumana kuin viime jäljellä. Opin myös kantapään kautta että pyöreäpunoksinen jälkiliina ei todellakaan ole hyvä, Jeriko lähti jo pihasta niin vauhdilla että liina meinasi polttaa ihon käsistä, onneksi sain työhanskat sitten lainaan niin päästiin jäljelle ilman suurempian vaurioita. Kovalla vauhdilla taas mentiin ja touhotusta oli aivan liikaa, lohduttauduin kuitenkin sillä ajatuksella että sunnuntaina saisin varmasti hyviä neuvoja Juhalta ja Mariannelta.

Sunnuntaina sitten suunnattiinkin Länsi-Teiskoon ja Juha teki Jerikolle jäljen ja kokeiltiin ensimmäistä kertaa esineruutua, lähinnä siis lempilelua Marianne tiputteli alueelle ja Jeriko juoksi hakemaan. Jäljelle saatiin hyviä neuvoja Juhalta ja Juhan tekemä ruutu ennen varsinaista jälkeä rauhoitti Jerikon hyvin. Nyt oli jäljellä aivan eri koira, paljon paljon rauhallisempi! Tällainen kunnon herkkuruutu on kyllä tästä lähtien meillä rutiinina ennen jälkeä. Saatiin muutenkin hyviä neuvoja jäljen ja esiruudun opettamiseen, iso kiitos niistä! :)

Jeriko tapasi myös Coxi-iskän. Käytiin jälkitouhujen jälkeen pikku kävelyllä missä koirat sai juosta yhdessä, ja sitten mentiin mökille missä koirat pääsi järveen. Ranta oli aivan mahtava Jerikon veteen totuttamiseen, niin matala että Jeriko pääsi pitkälle niin että jalat ylsi pohjaan. Ja kun Coxi-vesipeto loikki vesilelunsa perässä innostui Jerikokin loiskuttelemaan eikä vesi tuntunut jännittävän enää ollenkaan! Hieno reissu kaikin puolin, toivottavasti nähdään pian uudestaan! :)