Tänään sitten koitti näyttelypäivä ja lähdettiin joskus kukon laulun aikaan ajelemaan Helsinkiin. Kehän ulkopuolella harjoitukset sujui melko hyvin, ei tietenkään aivan yhtä hyvin kuin kotona, mutta silti hyvin vieraassa paikassa tehdyksi. Kopelointiharjoituksetkin sujui ihan hyvin, ja ja Jeriko juoksi mielestäni tosi kivan rennosti vierelläni hätäilemättä tai hidastelematta. Aattelin että jos näin Jeriko menee kehässäkin niin tosi hyvä! Ja sitten kun mentiin kehään alkoi hirveä haistelu! Kai sinne oli pissattu, tai sitten sinne oli pikkupentuluokassa meitä ennen pudoteltu herkkuja niin että Jeriko jäi niitä etsiskelemään. Itse täysin noviisina en sitten tajunnut heti puuttua asiaan ja nostaa hihnalla Jerikon päätä, en oikein tiennyt mitä siellä kannattaa tehdä ja mitä ei. Seisominenkaan ei mennyt ihan nappiin, ei oikein tahtonut pysyä siinä, ja silläkin kohtaa oli nurmi todella mielenkiintoisen hajuinen! Jerikolla oli vain yksi kilpakumppani, mutta tällä alustuksella on ehkä sanomattakin selvää että kakkosiksi tultiin. Mutta eka näyttely molemmilla, ensi kerralla ehkä paremmin..
Molemmilla hännät pystyssä, tulikohan emännänkin pystyhännästä miinusta..? ;)
Muuten melko hyvä mutta häntä taas aika korkealla...
Tappion karvas kalkki nielty
Arvostelu oli kuitenkin tällainen: "Keskivahva. Tässä kehitysvaiheessa keskikokoa pienempi urospentu. Kookkaat silmät ja korvat. Kevyesti takakorkea. Hieman painunut ylälinja. Askelpituus voisi olla suurempi. Avoin ja ystävällinen. Vielä epävakaat etuliikkeet. Väritykseltään soopeli."Kiva että tuli toi värityskin nyt viimein selväksi, olen sitä vähän miettinytkin. ;) Ei vaiskaan, ihanasiallinen arvostelu eikä sinänsä tullut yllätyksiä, askelpituuteen tai liikkeiden vakauteen en huomiota ole kyllä kiinnittänyt. Mutta pienihän toi on ja saisi vielä kasvaa ollakseen kunnon uroksen kokoinen. Ja tietty avoimuus ja ystävällisyys osui aivan naulan kantaan! :) <3
Vähän Jerikossa oli taas sitä että kun paikallaolo alkoi kyllästyttämään ja väsyttämään niin ohikulkevat koirat alkoi ärsyttämään ja niille piti välillä ärähdellä. Kevythäkissään Jeriko onneksi viihtyi ihmeenkin hyvin siihen nähden ettei olla sitä ihan hirveästi harjoiteltu, ja pääsi sinne hyvin omaan rauhaansa.
Ihan kiva reissu siis kuitenkin, vaikka itse täytyykin olla eri mieltä tuomarin kanssa.. ;) Ensi kerralla sitten kai paremmalla tietämyksellä ja taidolla niin eiköhän se siitä. :)
2 kommenttia:
Tuo askelpituuden lyhyys on vähä sukuvika. Kerttua ja Sohvia moitittiin samasta :( Pää pystyssä vaan tuleviin kehiin!
Ja häntä pystyyn, se ainakin onnistuu. ;)
Mutta joo, ehkä tota pitäis treenata vielä vähän enemmän, ravuuttaa ja harjoitella kehässä juoksua ja seisomista, jos haluais oikein menestyä :D
Lähetä kommentti