Tottista ja jälkeä

Ollaan pitkän aikaa treenailtu Jerikon kanssa vain sisällä erilaisia asioita, ja nyt päätin lähteä pitkästä aikaa ulos treenaamaan. Ajettiin sitten vanhaan tuttuun paikkaan Toimelantien päähän, Mattikin tuli mukaan. Kävin ensin tekemässä Jerikolle herkkuruudun ja jäljen ja sitten palattiin autolle ja tien päässä olevalle pienelle parkkipaikan tapaiselle tottistelemaan.

Otettiin ensin paikallaan makuuta. Aiemmin en ole ottanut aikaa, mutta tiesin että Jeriko aika kauan siinä pysyy kun on pysynyt makuulla mun kiertäessä mökkiäkin. Koska Jeriko kuitenkin oli aluksi aika energinen aloitettiin 10 sekunnista, sitä muutama kerta, sitten 20 ja 30 molempia muutaman kerran, ja viimeisenä 40 sekuntia. Matti otti aikaa ja toimi "tuomarina" ja ilmoitti koska voi palata koiran luo. Jeriko odottaa kyllä hienosti, yhden kerran meinasi lähteä mun perään, mutta kun palautin paikalleen niin ei ollut enää mitään ongelmaa. Etäisyyttä oli noin 10 metriä, kauemmaksi en päässyt kun tuli oja vastaan. :D Mutta tosiaan, hienosti Jeriko kyllä malttaa, välillä kyllä vähän katseli muualle, mutta oli koko ajan hyvin rauhallinen eikä edes harkinnut lähtevänsä mihinkään. Tämä on ehkä Jerikon vahvuuksia. :)

Seuraamisessa Jerikon oli vähän vaikea keskittyä, meinasi lähteä vähän väliä omille teilleen. Jeriko pysyy oikeestaan paremmin mukana kun tekee paljon nopeita käännöksi, pidemmällä suoralla se vaan kyllästyy jos ei nopeasti palkkaa. Ja tietty palkkaankin edelleen tosi usein. Käännökset oikealle sujuu hyvin, ainakin luulen niin.. Vasemmalle kääntyminen on jotenkin mulle itselleni vaikeeta, pelkään jyrääväni Jerikon ja varon sitä kovasti. Saako kehollaan antaa mitään merkkiä siitä että on kääntymässä sen päälle..? Kuitenkin kun yritin kääntyä vasemmalle, tuntui että Jeriko oli tosi hienosti käännöksessä mukana.

Seuraamisen päälle otin yhden liikkeestä makuulle menon ja yhden seisomaan pysähtymisen. Vain yhden molempia siksi etten taas pilaisi seuraamista sillä että hinkkaan liikaa noita pysäyttäviä liikkeitä, päälle vielä perusseuraamista. Liikkeestä maahanmenon Jeriko oppi kyllä todella nopeasti, opetin sen ehkä 2-3 viikkoa sitten, en oikein muista. Meillä oli jo pohjilla liikkeestä seisominen, ja se varmasti helpotti huomattavasti liikkeestä maahan menemisen hoksaamista Jerikolle. Olen myös näin jälkikäteen tosi tyytyväinen että opetin noi liikkeet juuri noin päin. Seisominen on kuitenkin ehkä tavallaan vaikeampi, ja jos maahanmeneminen olisi opeteltu ensin, olisi varmaan voinut käydä niin että Jerikon olisi vaikea jäädä seisomaan ja meinaisi mennä pysäytyksestä maahan. En tiedä, mutta olen kuitenkin tyytyväinen, kerrankin tein jonkun asian jotenkin fiksusti. :)
Maahan Jeriko meni/menee oikeestaan välittömästi käskystä, joku sekunnin murto-osa siinä kuluu mutta ei paljoa. Hieno poika! <3
Seisomaan Jeriko pysähtyy ehkä 1-2 askelta käskyn jälkeen, sekin siis kuitenkin melko hienosti, vaikkei yhtä upeasti kuin maahanmeno. :)

Näiden treenien jälkeen jälki oli ehtinyt vanheta varmaan noin 15 minuuttia. Ensin herkkuruutu, sitten jälki. Ruudussa Jeriko ei meinannut oikein pysyä, oli siinä ehkä korkeintaan 20 sekuntia ja sitten lähti jo seilaamaan.. En tiedä oliko herkut muka jo loppu, kylvin niitä kyllä aivan hirveästi siihen eikä Jeriko edes käynyt koko ruutua läpi, kuivapavut vaan oli sen värisiä etten oikein itsekään erottanyt niitä sammaleelta. Noh, sitten jäljelle ja se oli aika katastrofi! Himmasin kyllä Jerikon vauhtia ettei päässyt juoksemaan hullun lailla, mutta silti se meinasi koko ajan lähteä jäljeltä sivuun, ei olisi pysynyt jäljellä ollenkaan ellen olisi koko ajan ohjannut. Ei tietoakaan mistään kunnon jäljestämisestä! Miten musta tuntuu ettei jäljestäminen koskaan onnistu kun olen yksin metsässä? Jäljestys onnistuu ainoastaan silloin kun joku on koko ajan ohjaamassa kädestä pitäen, tai melkein tekemässä asiat mun puolesta. Alkaa tuntua että tää ei ehkä ole sopiva laji ainakaan mulle, jotenkin ei vaan onnistu. Jeriko pärjäisi varmasti paljon paremmin kun vähän taitavampi ohjaisi sitä. Blaah..

Mutta joo, hyvä uutinen on että olen saanut Jerikon pitämään noutokapulaa! :) Ollaan sitä hinkattu tässä reilu viikko. Aluksi Jerikon sai nopeasti ottamaan kapulaa suuhun kun itse kannattelin sitä, ja Jerikon sai myös pitämään sitä kulmahampaidensa takana vaikka vedin kapulaa itseäni kohti/yläviistoon/alaviistoon/viistosti sivulle. Mutta alaleuka oli aina raollaan eikä kestänyt yhtään painetta alaspäin. Leuka loksahti aina heti auki jos edes harkitsi päästävänsä painoa mun käsistä Jerikon leualle. Vähän aikaa näytti jo siltä että saako Jerikoa ollenkaan pitämään kapulaa kun se ei ollenkaan ymmärtänyt pitää alaleukaa jännitettynä, miten opettaa koiralle "jännitä alaleuan lihaksia"? :D Mutta "läpi vaikka harmaan kiven" -asenteella harjoiteltiin tosi tosi paljon useissa lyhyissä pätkissä joka päivä, ja kun aloin keikuttelemaan kapulaa Jerikon suusta ja palkitsin tilanteista joissa se ei keikkunut (=leuat tiukasti kiinni) alkoi lamppu pikku hiljaa syttyä Jerikon päässä. Sitten vielä liu'uttelin kapulaa sivusuunnassa Jerikon suussa ja palkitsi kun ei liikkunut, eli kun leuat taas oli tiukkana, ja sitten simsalabim: Jeriko alkoi pitämään kapulaa! :) Tällä hetkellä Jeriko pitää kapulaa pari sekuntia, lyhyt aika vielä, mutta ajan pidentäminen on helppo nakki verrattuna tuohon että Jeriko ylipäätään hoksasi pitää kunnolla kiinni. Nyt ollaan voiton puolella! :)