Palkintoja ja paimennusta

Tämä viikonloppu vietettiin kisaillen. Lauantaina oli rallitokokoe Ylöjärvellä. Olin kyllä jo vähän etukäteen tullut ajatuksiin, että mikähän järki on tähän hukata mitään aikaa, kun mieluummin käyttäisi senkin ajan kouluttaen esim. Jupiterille jotain hyödyllistä: paimennusta, agilityä tai tottista. Kevätpäivät on kuitenkin pidentyneet ja valoa riittää, joten itse asiassa olenkin aktivoitunut Jupiterin kouluttamisessa huomattavasti aiempaan nähden (pentupassi on vihdoin vanhentunut). Rallitokon treenailua ei kyllä ole nähnyt, muuta kuin lauantaina aamulla ennen koetta... :D

En avoin luokka eli Ukon vuoro. Nyt olin itse lähdössä paljon paremmassa mielentilassa kuin edellisellä kerralla, kun olin säikähtänyt toista karkaavaa koiraa. Kuitenkin Ukko meni osittain taas omaan kuplaansa, ei pitänyt kontaktia eikä keskittynyt. Virheitä ja uusimisia tuli tämän vuoksi ja lopulta pisteet jäi 62 eli ei hyväksyttyä tulosta. Jotenkin tuli sellainen olo, että on menty taas liian monimutkaisiin liikkeisiin eikä Ukko enää oikein nauti. Pitäisi toki treenatakin enemmän, se voisi tuoda varmuutta, mutta Ukon tuntien tämä on jotenkin syvemmin sen olemuksessa. Se tekisi mieluummin vain hyvin yksinkertaisia asioita. Kuten valjakkolajeja. Tai paimennusta ihan vaan fiilistelypohjalta.

Vähän olen harmissani itsestäni, että vaikka rallitoko antaisi mahdollisuuden kokeilla, että saanko Ukon jotenkin nousemaan kuplastaan omalla hihkumisella tmv, niin siinä tilanteessa se ei vaan tule mun selkärangasta enkä saa tehtyä mitään. Toki kylttien välitkin on niin lyhyitä, että mitäpä siinä sitten ehtisi. Kehumaan kesken suorituksen olen kyllä oppinut ja Ukko kyllä paransikin loppua kohden, mutta ei vaan ihan riittävästi. Ihan kamalasti ylianalysoimaan en halua tätä nyt lähteä, kun samaa ongelmaa on ollut ennenkin. Silti tästä tuli mieleen, että voiko Ukon heikentynyt kuulo (arjessa on nyt taas huomannut, että on mennyt vähän heikommaksi, mutta kuulee kyllä vielä jotain) lisätä ahdistusta varsinkin halliolosuhteissa, jossa on muutenkin välillä vaikea ottaa selkoa miltä suunnalta ääni tulee? Ja toki treenaaminen halleissa saattaisi vähän tuota ongelmaa auttaa..

Voipi kuitenkin olla, että Ukon rallitokoilut jätetään tähän ja tehdään vaan valjakkolajeja joista se nauttii ainakin niin kauan kuin kroppa kestää. Senkin kanssa on valitettavasti ollut vähän ongelmaa, kun oikea takajalka tuppaa jumittumaan pahasti tiheistä huollatuksista huolimatta. Ja sitten toki FH-jälkeä jatketaan ja pitäisikin aloittaa taas jo hyvissä ajoin esineilmaisun vahvistaminen.

Jeriko starttasi sitten alokasluokassa ja on pakko sanoa, että fiilis oli aivan erilainen. Jeriko istui kuin tikka perusasennossa ennen lähtöä ja sen katseessa oli sellaista paloa yhteiseen työskentelyyn, että suorastaan liikutuin siitä jo ennen suorituksen alkua. Samassa tosi hienossa fiiliksessä koko rata läpi, tosin 8 kyltillä meinasin itse sekoilla, että pitikö pysähtyä vai ei ja siitä pistevähennyksiä -3p. Lisäksi pujottelussa tein jonkun -1p arvoisen ohjaajavirheen ja kolmoskyltistä otettiin ilmeisesti maan haistelusta, kun Jeriko oli maassa. (aika hassua, kun toiset ei muuta teekään kuin haistele maata ja silti ei tunnuta rokotettavan... :D ) Lopputuloksena 95p ja toinen sija. :)

Laji jonka piti alunperin olla Ukolle hauska juttu, vaikuttaakin olevan Jerikolle hauskempaa. Ehkä jopa hyödyllisempää, koska nyt ainakin viretila oli aivan täydellinen: ei kiehunut yhtään yli vaan oli todella keskittynyt ja valpas koko suorituksen ajan. Tätä mielentilaa haettaisiin sitten tottiksiinkin. :)

Tänään oli Tamskin agikisat. Olin ilmoittanut Jerikon kahdelle radalle, lähinnä tavoitteena yritellä hyppysertiä, mutta otin myös toisen agiradan mukaan jos sattuisi olemaan niin päin, että saisi sen "lämmittelyksi". SM-nollia ei ole ollut tarkoitus havitella, joten enää agilityn osalta tavoitteena olisi mahdollisesti hyppyvalioituminen kevyellä kisamäärällä.

Nyt oli kisafiilis paremmin kohdillaan kuin viimeksi Ylökkin kisoissa pitkän tauon jälkeen. Silloin jännitti, mutta nyt oli huomattavasti kotoisampi olo kisoissa, luottavainen fiilis.

Eka rata oli se hyppyrata. Rata oli aika kiemurainen ja siinä oli ensin toisessa kohtaa pituus kohti seinää ja siitä kääntyminen ja sitten okseri seinää päin ja siitä kääntyminen. Muuten rata meni ihan kivasti (videota tulee ehkä myöhemmin), mutta tokavikana esteenä tuo okseri ja siitä rima tippui. Treenin puutetta kyllä tuossa näkyi, että meni noin helppoon. Tuloksena siis 5 toiseksi nopeimmalla ajalla. Onneksi ei ollut nopein, olisi alkanut enemmän harmittamaan se rima. ;)

Toisena agilityrata. Mentiin se sitten hyvin päiten, kun kerta olin ilmoittautunut. Alussa vähän haastava kepeille vienti, josta valtaosa koirista lipesikin putkeen. Päätin itse, että varmistelemaan tänne ei ole tultu, ohjaan vaan keppejä ja Jeriko joko ottaa ne tai on sitten ottamatta. Silmäkulmasta näin, että ehti harkita putkea, mutta onneksi sillä on ajatus mukana hommassa ja näki mihin ohjaan ja vaihtoi suuntaa kepeille. Nolla tuli ja voittonolla, kun se oli ainut tulos koko radalla!

Karitsoinnit on meillä tosiaan käynnissä, tähän mennessä kahdeksan syntynyt ja vielä ainakin viisi uuhta synnyttämättä. Yksi syntymässä mustaksi luultu karitsa osoittautuikin todella nätiksi ruskeaksi! Toivottavasti pysyykin sellaisena. :)

Jupiterin kanssa on treenailtu paimennusta jaloitteluaitauksessa sen mitä nyt runsaalta lumelta pystyy melko pienessä tilassa. Suuntia ja stoppia pystyy kyllä treenaamaan ja lie down onkin jo aika hyvin hanskassa, suuntakäskyt ei vielä. Standiä Jupiter myös tarjoaa ja sitä poimin ja nimeän sieltä. Lisäksi Jupiter on päässyt oikeisiin töihinkin, olen ottanut sitä lampolaan sisään lampaiden ulos ottamista varten ja Jupiter on tosi nopeasti tottunut liikkumaan ahtaassa lampaiden ja seinän välissä eikä hötkyile turhia. Se on kyllä tosi ihanan korrekti lampaille, mutta ei kuitenkaan vaikuta liian herkältä.

Tänään Jupiter pääsi tekemään ihan oikeaa isompaa työtä, kun lastattiin teuraaksi meneviä lampaita traileriin. Ensin haettiin niitä sisältä ja Jupiter piti lampaita ovella kun sortteerasin tarvittavat siitä ulos. Sitten haettiin pässiaitauksesta kaksi lisää mukaan ja Jupiter kyllä tosi hienosti luontaisesti tasapainottaa ja pitää nättiä etäisyyttä. Lopuksi vielä koko porukan lastaaminen autoon, osa tuli ihan nätisti Jupiterin ajamana ja kauralla vähän houkuteltuna, mutta pari sinkoilijaa siellä oli joita Jupiter sitten ansiokkaasti koppaili. :) Tosi nopeasti ja siististi saatiin lampaat lastattua, en muista onko tuon nopeammin koskaan saatu vaikka olisi ollut vanhemmat koirat hommissa. Kyllä sitä ilman suuntakäskyjäkin pärjää, kun koira reagoi herkästi kädellä annettuun suuntaan, tekee kauniit  flänkit ja pysähtyy käskettäessä. Jupiterilla on myös omaa pelisilmää ja tasapainoa tosi hyvin, että tosiaan naappaa sitten karkuun pyrkijät takaisin joukkoon.

Lisäksi siirrettiin sitten yksinäinen pässi sisälle emouuhien kanssa samaan tilaan aidan taakse ja nuoret astuttamattomat ulos vanhaan pässiaitaukseen jotta vahingoilta vältyttäisiin. Nuoret uuhet oli livahtanut pässiaitauksesta jaloittelutarhan puolelle mun ollessa poissa ja oli siinä suljetun oven edessä kujalla hillumassa, kun menin niitä Jupiterin kanssa hakemaan. Muutamia kertoja on siis tätä kujasta hakua tehty Jupiterin kanssa kaksin, mutta nyt se oli selvästi jo sisäistänyt mitä pitää tehdä, lähti mun edelle ja päästinkin sitten menemään, ja nätisti meni aidan/seinän ja lampaiden väliin ja irrotteli ne sieltä. Tosi tyytyväinen olen. :) Jupiterilla on kyllä palikat niin kohdillaan. :))

Täältä niitä aina välillä täytyy hakea