Jupiterista tuli 3-luokkalainen

Jupiterin kanssa on agilityä treenailtu aktiivisesti ja viime viikonloppuna osallistuttiin Janakkala Open -kisaviikonloppuun perjantaina ja lauantaina. Perjantaina hyppyrata ja agilityrata, ja etukäteen ikään kuin päätin, että perjantaina tehdään agiradalta nolla ja siirrytään kolmosiin. Pikkasen meinasi alkaa puntti tutisemaan, kun agirata oli ensimmäisenä ja "pakkorako" onnistua heti. Ketään tuttua ei ollut edes paikalla "henkisenä tukena" eikä kuvaamassa. Sivukorvalla kuulin lyhyen pohdinnan kisakumppaneilta kisaradasta kuinka hankalia kohtia siinä ja siinä, mutta nopeasti päätin sulkea korvani niiltä ja lähdin vaan tekemään omaa suunnitelmaa ja omaa rataa. Ja niin vaan tehtiin hieno nollavoittorata! Eikä mikä tahansa hieno, vaan aivan sairaan hieno! :)) Jupiter ohjautui niin kevyesti ja kauniisti, että olin kyllä ylpeä!

Siihen kyllä sitten loppui perjantain ilot. Noustiin kolmosiin ja jäätiin kolmosen hypärille, eli startattiin ekana. Rataantutustumisen jälkeen juuri ennen starttaamista oli 2-luokan palkintojenjako, jossa maailma romahti Jupiterin niskaan. Palkintojenjaossa oli ilves-maskotti, jota Jupiter pelkäsi lähes hysteerisenä. Haukkui ja pakitteli, eikä pystynyt olemaan palkintopaikalla. Siitä Jupiter ei sitten niin vaan toipunutkaan, ei meinannut uskaltaa jäädä istumaan lähtöalueelle ja tuossa mielentilassa Jupiter ei ollut lainkaan normaalisti ohjattavissa. Ensimmäinen kolmosten rata meni siis aivan harakoille.

Sunnuntaina sitten uutta yritystä. Ensimmäisen radan lähdössä tuntuu, että Jupiter jäi hieman jumiin tuomarin pinkkiin peruukkiin ja tuli sitten ekasta hypystä ohi, ja palauttaessa hyppäsi sen väärään suuntaan. Uuden lähdön jälkeen tämä rata meni kyllä muuten hyvin ja tämä jäi ehkä lauantain parhaaksi radaksi lopulta.

Toisella radalla ulkokentällä oli hyviä pätkiä, mutta Jupiterilla liikaa vauhtia kepeille tullessa ja keppivirhe, ja mun oma todella huono ohjausvalinta kaatoi radan onnistumisen mahdollisuudet. Toinen hyl.

Kolmas rata tuntui huonoimmalta. Jupiter oli ehkä jo vähän väsynyt ja tuntui, että radan alusta lähtien se ei ollut niin terävästi ja tarkkaavaisesti ohjauksissa kuin normaalisti. Tästä myös hyl.

Harmitti kyllä, että ei päästy näyttämään sitä oikeaa meidän tasoa. Taidot kyllä riittäisi 3-luokkaan, mutta ne jäi kokonaan näyttämättä. Mikä se meidän taso sitten oikeasti on? Esimerkiksi tämä video eilisistä treeneistä kertoo siitä ihan hyvin. Väsymystä tässäkin pätkässä ehkä jo jonkin verran, mutta Jupiter tulee ohjauksiin kevyesti ja kauniisti, ja radan tekeminen sen kanssa on suorastaan helppoa. :) 

Tästä siis pää pystyssä kohti seuraavia 3-luokan ratoja! On kyllä todella kivaa olla taas pitkästä aikaa 3-luokassa ja varsinkin tällaisen koiran kanssa. :) Puomi ja jossain määrin keinu on ehkä ne meidän hidasteet ja heikkoudet, ja päätin nyt aloittaa Jupiterilla vähän juoksupuomiprojektia, nyt vasta kosketusmatolla maassa, joten kisataukoa en vielä tähän väliin ota, mutta testailen lähinnä miltä se alkaa vaikuttamaan, mutta ainakin alku näyttää lupaavalta ja Jupiter näyttää hoksaavan myös tuon maton hyvin.