Todella ikävä alku reissulle olikin sitten siinä, että kisapaikalla mentiin yhdet ritiläportaat ja Milli onnistui räpeltämään portaissa niin, että siltä repesi kynsi ytimineen kaikkineen irti. Ei edes antanut mitään merkkiä portaissa siitä, vaan jälkikäteen vaan huomasi, kun alkoi verta tulemaan. :( Onneksi olin pakannut kaikenlaisia ensiapuvälineitä ja tossuja mukaan (olin varautunut katastrofia varten), joten tassu saatiin heti hyvin pakettiin.
Valitettavasti tämä tiesi sitä, että Milli ei voinut vaelluksille osallistua ja ekan päivän Kiri oli sen kanssa kotona. Ekan päivän kivikossa kävelyn jälkeen Jerikolla kuitenkin kipeytyi varvas, jossa on nuoruuden murtuman seurauksena nivelrikkoa, ja näin ollen muina päivinä Jeriko sai jäädä pitämään Millille seuraa. Jerikon varvas on kipeytynyt nyt viime aikoina muutenkin herkästi joten päätin nyt alkaa pitämään sillä tossuja etujaloissa (molemmissa symmetrian vuoksi), jotta ei sitten jumittaisi sen vuoksi, kun ontuu varpaan vuoksi.
Ukko ja Jupiter toimi vetureina ja täytyy sanoa, että voisi olla rennompiakin tapoja vaeltaa Lapissa, kuin kahden vetokoiran kanssa. :D Kahtena jälkimmäisenä päivänä myös Kiri kantoi kortensa kekoon ja voi todeta, että jarrulihakset oli aivan jumissa.
Maisemat oli kuitenkin huikeita ja oli kaikenkaikkiaan tosi upea reissu.
Reissusta kotiutumisen jälkeen talkoilin sunnuntaina paimennuksen SM-kisoissa (SKL). Oltiin 1. lauman pitäjinä ja pääasiassa mulla Jeriko siinä hommissa. Välillä Ukko pääsi myös hihnassa auttelemaan. Hieno päivä seurata suorituksia.
Sain FH-kokeesta paikan myös heti Lapin reissun jälkeiselle lauantaille. Tein treenin silloin Jerikolle ja Ukolle ja päätin sen perusteella kumman ilmoitan: valinta osui Jerikoon, koska se on luotettavampi jäljestäjä vaikka esineilmaisu olikin kesken. Koepäivänä olikin sitten jotain muuta. En tiedä mistä kenkä puristi, mutta jo autosta ottaessa Jeriko ei keskittynyt muhun tai esineilmaisu-virittelyihin lainkaan. Olisi pitänyt siinä jotenkin herätellä se, mutta jäädyin, ja sitten jäljellä Jeriko ei ollut ollenkaan oma itsensä ja lopulta jälki päättyi kun Jeriko meni liinan mitan yli tokasta kulmasta. Tämä ei ole ollenkaan tyypillistä, koska Jeriko hakeutuu yleensä tosi nopeasti takaisin jäljelle, mutta tällä kertaa näin.
Eilen oli Ohkolan syyskisat. Ukko starttasi Liisa-Idan ja Kiden kanssa 1-2 koiran harrastekärryluokassa ja itse poljin Jupiterin kanssa kilpapyöräluokassa. Kuivan maan valjakkokisoissa on se jännä juttu, että siellä ei jaeta luokkia koiran mukaan A- ja B-luokkiin niin kuin hiihtokisoissa, vaan kaikki on samassa. Näin ollen meidänkin luokassa oli mm. saksanseisojia ja dobberi, sekä näiden lisäksi labbis Lintukarin Lasseviren, joka on siis ihan huippukoira, voittanut mm. miesten valjakkohiihdon C-luokan (SKL) ainakin pariin kertaan SM-kisoissa. Näiden kanssa ei voinut suuresti alkaa kisaamaan, mutta loput otin tavoitteeksemme voittaa ja niinhän me tehtiin!
Otettiin edelle lähtenyt kiinni ja ohitettiin ja muutenkin ihan reilulla aikaerolla voitto myös kahdesta muusta. Jupiter luki rataa hienosti ja otti suuntakäskyjä hyvin. :) Jupiter jaksoi myös 4,2km matkan tosi hyvin täydellä vauhdilla, ei säästellyt ja antoi kaikkensa, mutta ei myöskään hidastunut ja palautui todella nopeasti. :) Tiukimmassa ylämäessä pyörän vaihteet teki tepposet, kun yritin vaihtaa eturattaan pienimmälle, niin vaihde jumitti ja jouduin hyppäämään pois kyydistä. Mäen laella hyppäsin vaan vasemmalla jalalla polkimelle ja annoin Jupille käskyn vetää ja vauhdissa toinen jalka pyörän yli ja menoksi! :D Viimeisessä käännöksessä tuli ainut epäselvyys suunnasta ja liinakin kävi siinä jo takajalkojen välissä, mutta onneksi Jupiter onnistui hyppäämään siitä pois vauhdissa. Todella tyytyväinen olen Jupiterin suoritukseen ja olen aika varma, että Jupiterista kuullaan vielä talvella! ;)
 |
| (c) Timo Waltari |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti