Jeriko murunen jo 7 vuotta!

Jeriko täytti eilen jo 7 vuotta. Hui kuinka aika menee nopeasti, niin pitkään se on jo hurmannut meitä älykkyydellään ja charmillaan. Ja edelleen se on säilyttänyt pennun kasvonsa, leikkisyytensä ja on muutenkin nyt todella hyvässä iskussa. Paranee vain kypsyessään. Jeriko on kyllä kuin aarre, joka on osunut mun kohdalle, olen todella kiitollinen ja onnellinen siitä. Toivotaan, että meillä olisi vielä hyvin aikaa harrastella ja vuosia lisää yhteistä matkaa muutenkin.

Maanantaina oli agilitytreenit. Kiva vauhdikas suoria putkia sisältävä rata ja keskityttiin lähinnä hyvään fiilikseen ja sitten siihen, että silloin kun käännyttiin, niin käännyttiin hyvin ja tiukasti. Toisena treenin aiheena kontaktit, Jerikolle vähän muistuttelin kontaktilla pysymisestä, hämäilin sitä ja nyt kun pitkästä aikaa otti tämän treeniin niin nopeastihan Jeriko muisti mikä on homman nimi. Ehkä pitäis muistaa kontakteja treenata vähän useammin eikä vaan voivotella kuinka kisoissa karkaa kontakteilta... ;) Lisäksi molempien poikien kanssa leijeröinti hypyn yli keinulle lähettäessä ja hienosti meni molemmilla. :)

Tänään treenailtiin vähän paimennusta pitkästa aikaa, kuukausi edellisestä varsinaisesta treenistä. Välillä kyllä kaurojen jakamisessa tai heinien levittelyssä on toinen koira ollut apuna, mutta se on yleensä ollut Jeriko tai Ukko Jerikon tukemana, koska Ukko ei oikein yksin tohdi pitää väkisin ohi pyrkiviä lampaita. Kummasti ei treenaamaan ehdi vaikka lampaat on kotona, pimeä tulee niin aikaisin ja itse pääsen töistä niin myöhään kotiin, ettei vaan ehdi.. Olen kai vähän sellainen jaksottava ihminen, että kesällä treenataan paimennusta ja pk-lajeja, ja sitten talvella vaan ne jää luonnostaa tauolle. Toisin päin kesällä on agility tauolla ja talvella tehdään sitä. Tottis on vähän hankala väliinputoaja tässä, kun ostin puoliksi treenivuoron eli joka toinen viikko olis treenit ja suoraan sanottuna sekään ei motivoisi nyt talvella ollenkaan. :D

Nyt harjoiteltiin kuitenkin siis tuossa meidän treeniaitauksessa ja hyvähän siinä oli tehdä, ei ollut yhtään liukaskaan. Pillikäskyjä muisteltiin ja ne olikin Jerikolla erityisesti aikas hyvin muistissa. Ukon kanssa muistin vasta kesken treenin, että pitäis niitä käsimerkkejä harjoitella ja sitten aloin tekemään niitä pilli suussa (aivan liian vaikeaa mulle) eikä oikein sujunut. Täytyy muistaa seuraavalla kerralla treenata niitä ensin lähellä suullisten käskyjen kanssa, että ottaa käsimerkistä avun mun sijainnista huolimatta. Ja sitten taas pillikäskyjä erikseen. Käsimerkkien käyttöönotto oli kyllä jännän erikoista, kun on niin pitkään jo pitänyt itsensä aika eleettömänä. Ja huomasi, että oli Ukollekin jännää, kun vauhti meinasi vähän ehkä sen vuoksi kasvaa.

Jerikolla tosiaan pillikäskyt aika hyvin muistissa ja piti hienosti sopivaa ajotahtiakin. Ekaksi vähän ajeltiin lampaita ees taas ja pyrin kiinnittämään huomiota lyhyisiin pillikäskyihin ja välillä sitten pidempi, ja yritin tällä näyttää eroa lyhyt flänkki-pitkä flänkki/kaari välillä. Aikas hyvin meni. :) Sitten tehtiin myös ensin jako ja sitten kaksi singleä ja annoin Jerikon pitää itsenäisesti lammasta aitaa vasten. Hyvä treeni. :)