Jerikon jälki oli 1,09 km pitkä. Molempien poikien jäljet vein tarkoituksella hakkuuaukealle, Jerikon jäljellä siellä mentiin pidempi pätkä. Noi aivan meidän vieressä olevat metsät mitä nyt käytin ei ole mitään ihanaa "puupeltoa" vaan päinvastoin harvennushakattua kuusikkoa jossa siis hakkuujätekasojakin riittää. Maaston hankaluuden vuoksi jäljetkin oli aika syheröä. Kova tuuli vaikutti selvästi olosuhteisiin ja jäljet myös vanhenivat aika pitkään, Ukon noin 1,5 tuntia ja Jerikon about 2h20min. Kaikki ilo irti haasteista. ;)
Ukon jälki ajettiin tietty eka. Jana oli lyhyt, jälki leikkasi ihan jossain 10, max 15 metrin päässä. Ukko pyyhälsi ohi eikä tuntunut oikein olevan kunnolla töissä tai ainakin kesti pitkään ennen kuin otti jonkun jäljen jota lähti jäljestämään. Sitten taas harhaantui jäljellä ja koko alkumatka oli vähän takkuinen. Kuitenkin eka keppi nousi ja pikku hiljaa Ukko pääsi paremmin jäljestä kärryille ja toinenkin keppi nousi hienosti. Kuitenkin Ukolla tuli nyt poikkeavan paljon kohtia, jossa se kadotti jäljen ja tuntui arvailevan mihin suuntaan jälki menisi ja lähti aika kauaksi jäljestä ja välillä jouduin kutsumaan ihan takaisin, kun ei ollut menossa oikein tolkkua. Kolmas keppi oli hakkuuaukealla alamäessä ja se olisi Ukolta jäänyt. Ehkä tuuli teki siinä tepposet, mutta toisaalta kun kutsuin takaisin ja keppi löytyi, Ukko jatkoi kepiltä taas tosi epätarkasti ja taas vähän veikkaili jäljen suuntaan ennen kuin jälki oikeasti löytyi. Neljäs keppi nousi hienosti, mutta viidennelle tullessa tultiin ensin kohti ojaa, mutta jälki kaartoi hyvissä ajoin ennen ojaa ojan suuntaiseksi. Ukko kuitenkin porhalsi ojalle, ojan yli ja olisi jatkanut väärällä puolella vaikka kuinka pitkään, joten kutsuin tässäkin takaisin. Lopetettiin viidenteen keppiin, koska jälkeä tallatessa kuudennen kepin jätön jälkeen melkein astuin linnun pesään jossa oli munia. Jalan alla ihan tuntui jotain, mutta munat ja pesä oli ehjät, joten taisi olla lentoon lehahtanut emo joka jalkaa kopsahti. En tietty halunnut sitten häiritä enää uudelleen, kun keppi jäi johonkin ihan viereen.
Jerikon jälki sitten tosiaan ehti vanheta vähän yli suunnitellusta senkin vuoksi, että Ukon jäljellä meni tavallista pidempään. Jerikon jana oli tähän metsäolosuhteeseen nähden vedetty niin pitkäksi kuin oli mahdollista, jälki leikkasi janalla noin 40 metrissä ja lähti janalta vasemmalle. Jeriko suoritti janan nyt ihan täydellisesti. Se eteni suoraan ja tasaisella vauhdilla eikä häiriintynyt, kun jouduin kuitenkin vähän hölkkäämään perään. Jeriko tarkasti ehkä noin viisi omaa askeltaan oikealle ja selvästi totesi jäljen todellisen suunnan ja kääntyi sitten vasemmalle. Hienointa tässä oli nähdä toi Jerikon selvä oma ratkaisu eikä siinä enää mun vahvistuksia "hyvä"-kommentilla tarvittu. :)
Ensimmäinen keppi tuli aika nopeasti ja olikin hienoa, kun Jeriko nosti sen. Tosin en muista oliko tämä vai joku muu keppi, kun Jeriko selvästi otti pari askelta eteenpäin keppi suussaan ja näytti harkitsevan jäljestämisen jatkamista kepin kanssa. Näitähän on meillä nähty.. Pian mentiin hakkuuaukealle ja siellä vasta tuulikin, välillä oikein kunnon puuskissa, jolloin näytti kuin tuuli veisi hajun suoraan Jerikon nenän alta ja ajoi Jerikon vähän irti jäljestä jolloin Jeriko joutui uudelleen tarkentamaan jäljen päälle. Jeriko kuitenkin teki hienosti, sinnikkäästi ja vahvasti töitä, palautti itsensä tarkasti jäljelle ja jatkoi töitä. Toinen keppi oli hakkuuaukealla enkä oikeasti kyllä muistanut enää missä se oli, luulin jo että se oli ohitettu, mutta olin jättänyt sen niinkin vaikeaan paikkaan kuin kulman jälkeen. Hienosti nousi silti vaikka juuri kulmassa (metsä takana varmaan aiheutti tuulessa vielä pyörteisyyttä) tuuli teki Jerikolle tepposiaan. Vielä yksi selvästi hankala paikka oli ennen kolmatta keppiä, kun tultiin hakkuuaukealta takaisin metsään. Tuuli kai siinäkin pyöritti hajua hankalasti, mutta Jeriko teki hienosti töitä ja sai taas uudelleen kiinni jäljestä. :)
Ja niin Jeriko hoiti todella haastavan jäljen piikkikulmineen kaikkineen tosi mallikkaasti ja ilmaisi kepit hienosti. Kuudes keppi oli nyt sitten ikävässä paikassa; 1,5 metrin korkuisen kivenlohkareen päällä. Todennäköisesti tuuli vaikeutti tätäkin tarkkuustehtävää entisestään ja tämä keppi olisi Jerikolta jäänyt, kun Jeriko kiersi kiven aivan sen vierestä, mutta ei noussut päälle. Nyt unohtui kyllä multa Pekan hyvät neuvot, että tätä tilannetta olisi pitänyt käyttää hyväksi kokeenomaisena treeninä, mennä perässä tielle saakka ja sitten palata etsimään kutosta kuten kokeessa olisin tehnyt. Mistä sitä tietää vaikka tuuli olisi vienyt kepin hajun korkealta kiveltä pidemmällekin ja Jeriko olisikin itse tajunnut lähteä takaisin. Nyt kuitenkin kutsuin Jerikon takaisin ja pyysin tarkentamaan, jolloin Jeriko todella nuuskutteli tarkkaan kiven edessä (tuuli näytti puhallelleen hajua kyllä vähän ohi, koska sen verran tarkkaan Jeriko selvitti tehtävää), mutta ratkaisi tehtävän hienosti ja löysi kepin kiven päältä. Ehkä tämä oli ihan hyvä opetus myös Jerikolle. :)
Kävin sitten hakemassa Mustin meille paimennustreenejä varten. Mustin kanssa otettiin nyt iso harppaus eteenpäin. :) Tehtiin yhteensä kolme lyhyttä treeniä, joissa tehtiin flänkkiharjoituksia ja liitettiin käskyä suuntiin. Vasemmalle Musti lähtisi helpommin tiiviisti, oikea on luonnostaan hyvin auki. Sitten tehtiin aika paljon poispäinajoa ilman liinaa niin, että kävelin muutaman metrin päässä rinnalla/takaviistossa ja Musti ajoi kyllä hienosti ja rauhallisesti. Sillä on myös silleen hyvin silmää, että osaa myös itse hidastaa ja pysähtyäkin. Kertaalleen Musti myös itse tasapainotti lampaita musta poispäin flänkkäämällä mua kohti, kun lampaat meinasi kaartaa mua kohti, eli tosi hienosti hoksasi. :) Lisäksi vielä otettiin seisomaan pysähtymistä, jota olen unohtanut Mustille vahvistaa, mutta lähtikin sujumaan heti tosi hyvin. Pyysin välillä pysähtymään seisaalleen ja välillä maahan ja Musti tuntui heti erottavan nämä aika hyvin. Taitava poika. :) Tästä vaan käskyjen vahvistaminen flänkeille ja pidemmillä etäisyyksillä kaarien loppuun rauhaa (nyt juoksee aika lujaa vaikkei mitään tuhmaa teekään) niin hyvä tulee. :)
Myös Jeriko otti harppausta eteenpäin. Tehtiin yksi treeni (+ jaettiin lampaat Mustin treenejä varten), jossa jaettiin koko porukasta osia. Jeriko tuli hienosti jakoon ja otti hienosti jaetun porukan haltuun. Samalla muiden valuessa perässä tuli harjoiteltua look backiä/kääntymistä ja Jeriko otti itsenäisesti tosi kivasti valuvan porukan haltuun. Tulipa vielä sellainen tilanne, että olin jakanut ensin yhden uuhen karitsoineen erilleen ja Jeriko oli kuljettanut ne vähän matkan päähän, kun sitten jaoin toisen uuhen karitsoineen erilleen. Tässä kohtaa kolmas porukka (treeniuuhet) jäi kahden karitsoineen uuhen ja niiden karitsojen väliin ja pinkaisi kohti tuota ensimmäistä jaettua sillä välin, kun Jerikolla olin työntämässä toista uuhta karitsoineen kauemmaksi. Tuli hieno treeni, kun piti käännyttää Jeriko nopeasti ja pistää juoksevien uuhien perään. Oli kyllä todella hilkulla, että Jeriko ehti väliin ja yksi uuhi oli jo niin lähellä, että aattelin sen pääsevän karkuun, mutta Jeriko näytti päättäväisyytensä ja kiihdytti vielä siihenkin väliin. Siististi ja nätisti, mutta selvästi asenne kertoi tälle lampaalle, että " et sä karkuun pääse" ja se luovutti. Etäisyyttä uuheen ja karitsoihin oli max 5 metriä! Aika upeaa työskentelyä Jerikolta eikä vähiten siinä, että se selvästi oli nyt sisäistänyt, että jaon jälkeen porukat pidetään erillään myös tällaisissa vaikeissa tilanteissa eikä lähdetä kokoamaan kaikkia vaikka se olisi helppo ratkaisu. Voi että kuinka hihkuin ja kehuin Jerikoa tuon jälkeen. :) Saatiin vielä näillä kolmalle porukalla tehtyä parit kääntymiset ja haut/kokoamiset ja treeni loppui siihen. :)
Ukon treenissä ei mitään suuria harppauksia. Suoraan sanottuna mieleenkään ei nyt jäänyt paljoa mitä enää muistaisin. ei siis mennyt huonostikaan, mutta samaa tasaista suorittamista kuin ennenkin.
Tänään oli kilpailunomaiset tottistreenit Kyötikkälässä. Porukkaa oli melko vähän (neljäksi pariksi), mutta sitäkin laadukkaampaa. ;) Jeriko oli omalla vuorollaan ensin paikkamakuussa, siinä ei mitään ihmeellistä vaikka suorittavaa koiraa häirittiin, huudeltiin ylimääräisiä käskyjä jne. Jeriko on kyllä tosi itsevarma ja rauhallinen paikkamakuussa, joten siinä ei mitään. Yksilöliikkeissä olisin toivonut vähän enemmänkin häiriötä Jerikolle SM-kisoja silmällä pitäen, mutta se vähän unohtui. Hyvin sain kuitenkin tilaisuuden puuttua tiettyihin kisatilanteiden asioihin. Ensimmäinen pitkä suora on Jerikolla aina vähän levoton ja siihen puutuin nyt vaatimalla kunnollista seuraamista. Ihan pientä ynähtelyä meinasi tulla, mutta hyvin Jeriko kyllä hiljenee kun näistä huomauttaa. Mutta voi vitsi sitä hännän huiskutusta ja ihanaa iloisen aurinkoista asennetta, kun Jeriko tottistelee. On se vaan niin muru. :)
Istuminen menee kokeissa aina mönkään, kun seuraamiskaavion jälkeen Jeriko ei ole enää ollenkaan kuuntelumoodissa. Nyt seuraamisen jälkeen yritin antaa pienen muistutuksen Jerikolle, mutta ei selvästikään mennyt perille, kun painui maahan. Otettiin uusiksi ja sanoi tiukasti, että "kuuntele" ja niin vaan meni hienosti ja napsakasti pylly maahan. ;) Ravista vähän ennen käyttöä. Täytyy nyt ottaa tuo tavaksi ja sitten kun on varma, niin häivyttää tuo "apu". Juoksusta seisomaan pysähtymisen valmistelevassa osassa ja eteenmenon valmistelevassa osassa Jeriko myös meinaa edistää ja tähän pääsi puuttumaan. Mainio treeni siis! :)
Ukko tuli sitten "nollakoiraksi" seitsemännelle varsinaiselle koirakolle. Päätin, että nyt sitten vaan otetaan paukut, ei tehdä niistä mitään numeroa ja itse en reagoi niihin mitenkään. Seuraamisessa Ukolla häntä ja olemus vähän laski paukkujen jälkeen, mutta en reagoinut mitenkään ja muutaman askeleen jälkeen Ukko itse nosti itseään ja siitä kehuin ja palkkasin. :) Siitä jatkettiin ja Ukko oli itse asiassa tosi hyvässä vireessä ja kuulolla, teki käännökset hyvin ja oli muutenkin tosi kiva. Olin todella positiivisesti yllättänyt. :)
Paikkamakuussa paukut oli kuitenkin Ukolle liikaa. Olin vain 10 metrin päässä ja aikaisemman perusteella luulin, että paikkamakuussa se olisi ihan "helppoa", mutta eipä ollutkaan. Paukun jälkeen Ukko nousi ja käveli reippaasti/hölkkäsi mun luokse. Palautin Ukon paikalleen, mutta uuden paukun jälkeen teki täysin samoin. Paikkamakuussa Ukko selvästi paineistui enemmän paukuista. Se selvästi kaipaa enemmän mun tukea eikä halua olla musta kaukana siinä. Olen silti tosi tyytyväinen miten noi yksilöliikkeet meni ja nyt sitten vaan otetaan paukut säännöllisesti treeniin mukaan, niin eiköhän se siitä. :)
En muistanut aiemmin joskus julkaista yhtä videopätkää. Oltiin lenkillä Ilonan ja koirien kanssa, kun lenkkipolun lähellä olevalta ampumaradalta kuului jatkuvaa kovaa pauketta. Ukko ei tällaisissa tilanteissa joissa paukut vaan kuuluu eikä ole mikään ohjelmanumero, ota niistä mitään painetta. Kuvasin lätäkölle pysähtyessä pienen pätkän, mutta reagointia ei ollut sen enempää kävellessäkään. Kamera kyllä voimistaa lähiäänet suhteessa taustaääniin, paukut kuului paljon kovempaa kuin video antaa ymmärtää.
Mitä tästä pitäisi siis ajatella? Ukko ei ole toivottoman paukkuarka. Tämän päivän tottistreeni antoi toivoa, että kyllä me vielä pk-kokeeseen päästään. Ei se ole kuitenkaan laukausvarmakaan. Välillä näkee vastaavissa tilanteissa kuin Ukon yllä oleva video otettuja videoita todistamassa, että koira ei välitä laukauksista. Harrastuskoiraa ajatellen en kuitenkaan pidä tällaista todisteena laukauskestävyydestä. En ainakaan pitäisi jos olisin pentua etsimässä ja laukauskestävyys olisi erittäin tärkeää (etsisin koiraa ensisijaisesti PK-lajeihin), koska tiedän Ukon perusteella, että siellä voi olla se toinenkin puoli. Mutta näillä mennään ja toivotaan parasta jatkotreenien suhteen. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti