Rentoutumista ja treenailua

Torstaina kävin tekemässä Jerikolle jäljen ja molemmille pojille odotellessa esineruudun. Tein Jerikolle niin lyhyen jäljen kuin vaan suinkin uskalsin, joka tarkoitti tässä kohtaa 650m pitkää jälkeä kuudella kepillä. Jäljen vanhetessa käytiin lenkillä ja sitten tehtiin esineruutukin. Jerikolla oli hienosti ruudussa nenä auki, etuesine ensimmäisenä, odotin ennen lähetystä pienen hetken ja Jeriko otti siinä jo hajun esineestä ja meni tikkusuoraan nostamaan vaan esineen ja suora palautus. :) Toisena nousi keskivaiheilta esine ja kolmatta en enää nostattanut.

Ukko myös otti etuesineen hajun hienosti jo ennen lähetystä. Keskiesineelle lähettäessä nostikin takakulmasta, mutta mitäpä noista. ;)

Janalla Jeriko taas lähti ensin suoraan, mutta sitten lähti oikomaan. Otin uuden lähetyksen, jonka jälkeen Jeriko eteni suoraan, mutta lähti takajäljelle. Otin sitten puhtaalta paikalta ihan kokonaan uuden lähetyksen ja sitten lähdettiin jäljelle heti oikeaan suuntaan.

Eipä ollut tiistain jälki ainakaan Jerikon itsevarmuutta tai motivaatiota syönyt, ehkä jopa päinvastoin, niin varmasti Jeriko lähti jäljestämään. Jeriko jäljesti jopa hieman normaalia vauhdikkaammin, mutta silti tarkasti ja varmasti nosti kaikki kuusi keppiä! :))

Perjantaina lähdettiin Virroille mökille juhannusta viettämään. Pihaan kun tultiin ja veräjän koirille avasi peräluukussa, niin koirat oli välittömästi (Ukko etunenässä) kaahaamassa rantaan. Tiesi heti minne tultiin. ;) Ja kyllä sitä uitiinkin, heiteltiin frisbeetä yms. Välillä tietty otettiin rennosti ja vaan lepäiltiin. Itsekin kastoin talviturkin ja otettiin kesän ensimmäiset yhteisuintilenkit koirien kanssa. :) Hieman keppejä myös etsittiin pihasta. ;)

Kuten Ukon turksta näkee, uimassa ehdittiin jo käydä ja haikailu rantaan jatkuu

Koska viimeksi on ollut näin upea sää juhannuksena..?

Kotimaisemissa Rutajärvellä uimassa ja uimaan haikailemassa

Treenailua jatkettiin tänään kotona. Tai ei nyt varsinaisesti kotona, vaan lähdettiin Hämeenkyröön treenailemaan. Ensin jälkitreenit Liisa-Idan ja Kiden kanssa. Jerikolle L-I tallasi 1,2 km pitkän jäljen kuudella kepillä mäntykangasmetsään ja Ukolle 350m pitkän jäljen neljällä kepillä. Itse tallasin Kidelle jäljen. Ukon jäljen ajamisen jälkeen oli kyllä niin kuuma, että hieman epäilytti, että oliko nyt pakko tehdä tähän säähän Jerikolle pitkä jälki, mutta toisaalta sitten en kokenut tarvetta sitä kesken lopettaa, koska Jeriko nyt vaan tykkää ajaa jälkeä. ;) Ukko teki ihan ok janan, hieman mutkitteli, mutta eteni ihan kivasti ja ihan janan tuntumassa eikä tullut isoja koukkaisuja. Nosti jäljen ja lähti oikeaan suuntaan. Ja nyt jäljestys oli taas sitä Ukon parasta; ei liikaa kaahausta, mutta kuitenkin reippaaseen tahtiin ja tarkasti ja motivoituneesti. Jännästi tää motivaatio (tai tekniikka ylipäätään?) aaltoilee, kun tämän jäljen piti nostaa motivaatiota, mutta motivaatio oli jo ehtinyt nousta. :D Nyt kuitenkin nousi kaikki neljä keppiä hienosti eikä Ukolla ollut sellaisia "suunnan arvailuja" tai "aivotaukoja" välissä, vaan oli koko ajan keskittynyt hommaan. Hieno Ukko! :)

Jerikon jana oli tosi pitkä, ainakin sen 50m. Nyt Jeriko eteni viivasuoraan (hieno baana siinä kyllä olikin mäntykankaalla mennä) juoksuvauhtiin eikä häiriintynyt mun hölkästä perässä. Jeriko otti ensin jälkeä muutaman askeleen oikeaan suuntaan, tuumasi vähän ja tarkasti takajälkeäkin muutaman askeleen, mutta palasi sitten oikeaan suuntaan ja siitä menoksi. Jeriko jäljesti tarkasti, hyvään tahtiin ja itsevarmasti. Kakkoskeppi oli pudonnut johonkin sammaleen koloon ja sitä tarkentaessa Jeriko solmi liinan itsensä ympärillä ja kun menin vapauttamaan meinasi malttamattomuus ottaa vallan ja Jeriko jatkaa matkaa, mutta koetilanteessakin olisin tiennyt pyytää Jerikon jatkamaan ja nostikin kepin siitä vierestä kolosta sitten. Kolmoskeppi oli isommassa kuopassa, johon Jeriko jäljesti hienosti ja tarkasti, ja tämäkin keppi nousi hienosti, kuten sitten ne loputkin. Juotin Jerikon joka kepillä, mutta ihan jäljen lopussa näkyi jo selvää väsymystä, mutta hienosti Jeriko siitä huolimatta jaksoi pysyä tarkkana ja nosti vikankin kepin hienosti. :)

6 keppiä ja itseensä tyytyväinen nalle :)

Tämän jälkeen käytiin tekemässä esineruutu. Mukavan helppo esineruutupaikka, jossa näki myös koiran työskentelyn hyvin. Ukko haki ensin yhden esineen, jonka nosti hyvin nopeasti. Jeriko nosti sitten kolme esinettä, hienosti nenä oli auki ja sai sivutuulessa jo esineistä hajua ja tarkensi nopeasti. :)

Näiden jälkeen koirat pääsi vähän uimaan ja sitten käytiin vielä tottiskentällä. Yksin kentällä ollessa (ilman tottisparia, henkilöryhmää yms. yleisöä) ei Jerikon kierrokset silleen nousseet, että ekan suoran rauhattomuutta ei taaskaan oikein saanut esiin. Lisäksi Jeriko meinasi jotenkin Liisa-Idalle ilmoittautuessa hairahtua L-I:ltä rapsutuksia kerjäämään, josta huomautin ja huomauttaminen tietty itsessään jo pisti Jerikoa vähän maltillisempaan vireeseen. Otettiin hyppy lautaesteellä ihan matalana vain tavan vuoksi ja sitten vinoeste. Se oli sitten siinä Jerikon treeni.

Ukolle seuraamiseen ampumista ja yhdestä paukusta Ukko vähän kiihdytti mun edelleen ja muutenkin nyt tuntui menevän vähän omaan kuplaansa, ettei sitten ollut tarkkaavainen. Tein sitten käännöksiä ja ammuttiin pari kertaa lisää ja sitten seuraamista ilman ampumista ja sain Ukon vhän hereillekin paremmin.

Eikä ne treenit sitten vielä tähänkään loppunut. Ukko ja Musti pääsi sitten paimentamaan Annen luo Hämeenkyrössä niin ikään. Heinä oli vähän korkeaa, mikä ehkä aavistuksen hankaloitti treeniä erityisesti Mustin kanssa. Hyvää treenissä oli kuitenkin, että tuli otettua poispäinajoa Mustin kanssa, jossa itse otin reilusti sivuttaisetäisyyttä eikä Mustia yhtään huimannut, jatkoi vaan eteenpäin ajamista. :) Flänkeillä oli välillä vähän ahtautta, olisko sitten johtunut siitäkin, ettei heinän seasta niin hyvin erottanut lampaita? Lampaat myös lähti aika liukkaasti vetoa kohti enkä niissä tilanteissa oikein meinannut luottaa Mustiin, mutta sitten kun päästin sen oikeasti ottamaan lampaita itse kiinni, niin hienosti sen tekikin. :)

Mustia ei sivuttaisetäisyys huimannut :)

Ukko taas teki hakukaaria ja yritin niitä Ukolta aukoa, mutta hitsi kun vaatii kovasti työtä ja tällä helteellä otti itsellä koville juosta Ukon luokse, kun teki huonon/ei kuunnellut ja ajaa se irti lampaista. Huh. Tehtiin kaksi hakukaarta molemmille puolille, vasemmalle oli jo ihan ok, mutta lampaat meinasi vedon mukana liusua omille teilleen eikä Ukko peittänyt niitä kunnolla ekalla kerralla, toisella kerralla kohtuullisesti. Huh, kyllä siinä riittää työsarkaa.

Pakko lisätä vielä, kun jäi niin hyvä fiilis eilisestä. Meillä kävi vielä kaksi paimennustreenaajaa illalla, joiden kanssa otettiin ensin tuossa pienemmässä aitauksessa ja sitten mentiin tuonne ns. alalaitumelle. Siellä vetoa ja haastetta riitti ja Ukko oli ikävä kyllä vähän autistikuplassaan, eikä siitä saanut apua. Olin ajatellut, että Jeriko saisi koko illan levätä, kun sillä on tiistaina jälkikoetulossa, mutta oli pakko pyytää Matti päästämään Jeriko ulos, muuten hommasta ei olisi tullut mitään. Ja on se vaan niin korvaamaton apu, että sitä on vaikea kuvaillakaan. Jeriko lukee tilanteita niin hyvin ja ymmärtää tehtävänsä olla apuna, mutta häiritsemättä mun ei tarvitse pyytää sitä auttamaan, kun se on jo tehnyt sen. Tähän sydän. Jeriko siis taustalla flänkkäilee itsenäisesti sinne, minne lampaat olisi juoksemassa ja saa jo omalla läsnäolollaan siellä kaukana lampaat hidastamaan, jolloin harjoittelevan koiran on helpompi ehtiä itse ottamaan lampaat haltuun. Kultakimpale on tuo koira, kultakimpale.