Valjakkohiihdon piirinmestikset

Tänään oli valjakkohiihdon Pohjois-Hämeen piirinmestaruuskilpailut, tosin osallistujia oli vähän muualtakin. Itse olin koetoimitsijana ja täytyy sanoa, että viimeinen ilta meni "rattoisasti" puolen yön puolelle viimeisiä papereita tulostellessa ja asioita valmistellessa. Ja kun omat kädet oli täynnä koetoimitsijan hommia niin Ukko sai peräänsä Ilonan hiihtämään. Vielä keskiviikkoon saakka sai jännittä, että saako Ilona vaihdettua työvuoronsa, että pääsee osallistumaan ja niin vaan onnistui!

Viimeinen treeni meillä oli Peltsulla torstaina. Keskiviikkona pidettiin vapaapäivää ja hieroin/venyttelin Ukkoa ja hyvä niin, koska oli  kyllä jumia kehittänyt taas erityisesti vasempaan takajalkaan. Vertailun vuoksi täytyy sanoa, että Jerikossa en taas huomannut mitään. Että on toi Ukko kummallisesti alkanut jumittelemaan, kun aiemmin ei ollut juuri mitään. Jumit aukes kuitenkin nätisti ja torstaina siis lähdettiin Jerikon kanssa jänikseksi.

En muista koska olen viimeksi Jerikon kanssa kaksin mennyt, en ainakaan viime talvena kertaakaan. Kyllä siinä huomaa selkeän eron, että vaikka kokoeroa on vaan jaloissa muutama sentti ja painossa ehkä 2 kg korkeintaan, niin Ukolla on huomattavasti enemmän voimaa vetää. Jeriko yrittää kovasti ja sinnikkäästi, mutta ei saa voimaa niin paljoa irti. Yhden kierroksen keskivauhti jäi Ukon pidemmän matkan keskivauhdille selvästi ollen 3:21/km. Kierrettiin Jerikon kanssa vain yksi kierros ja Ukko ja Ilona tuli ohitse ennen maalia ja jatkoi toiselle kierrokselle. Hienosti Ukko taas veti. Sai kyllä aikamoiset hepulit, kun lähdettiin Jerikon kanssa edelle ja hän ei päässyt, koko Peltolammi varmasti kuuli! :D

Eilen sitten tosiaan kovaa paperihommaa ja joskus ennen puoltayötä ehdin vielä venytellä ja hieroa Ukkoa. Pientä jumia oli, mutta ei pahasti. Tänään sitten kisoihin ja vähän ehdin Ukkoa siinä lämmitellä Ilonalle ja Ilona toki lämmitteli siinä itsekin. Kiva oli huomata, että Ukko oli kisapaikallakin selvästi orientoitunut Ilonaan ja itse jo tiesi kenen kanssa on lähdössä vetämään, vaikka tämä olisin vasta heidän kolmas veto yhdessä! :) Jännä kyllä Ukko riemastui kiljumaan vasta just edellisen lähtiessä, jotenkin oli silleen jännittyneen oloinen ehkä siinä muuten. Hienosti lähti ja hienosti veti. Latuprofiili oli tosi rankka (hiihdin sen itse perjantaina latua merkkaillessa ratamestarin kanssa) ja osittain vähän pehmeäkin eikä Ukko ole koskaan noin raskasta treeniä tehnytkään. Kyllähän se väsyi, mutta Ilona kehui, että vaikka kuinka oli selvästi ihan poikki ja halusi lunta haukkoa, niin kannustamalla lähti taas uudelleen vetämään. Sinnikäs pieni kaveri. :)

(c) Elina Noppari

(c) Elina Noppari

(c) Elina Noppari

Ukko mun pieni kultainen pentu

Huh, kun on rankkaa pienellä koiralla

Niin siinä sitten kävi, että varmaan kilpailun pienin koira Ukko veti itsensä ja tuoreen lainaohjaajansa pronssille aikaan 16:48! Kova taso oli kyllä luokassa, kultamitalisti veti sellaista kyytiä, että näyttää hyvältä SM-kisoja ajatellen. ;) Muutkin veti tosi hyvin, joten huonoille ei hävinneet eikä huonoa voittaneet, pelkkä tosta radasta selviäminen on jo iso saavutus. Mun ylämäkihiihtotaidoilla aika olis alkanut aivan varmasti kakkosella... :D

Iso kiitos Ilonalle joka yllytyshulluna viitsi lähteä hiihtämään ilman aikaisempaa kokemusta koiran kanssa hiihtämisestä. Hienosti veditte! Kuvista kiitos Elina Nopparille ja Jukka Wirzeniukselle! :)

Ukon valokuvailme ;)