Meidän joulu

Joulu ja tämä viikko on mennyt yhdessä hujauksessa. Varsinainen joulunvietto aloitettiin aatonaattona käymällä mun isovanhempien luona sekä isän luona. Koirat käyttäytyi vanhusten seurassa edukseen, kuten olettaa saattoikin, mutta on se kiva kun voi häpeilemättä ottaa ne mukaan. :)

Isän luona Pälkäneellä vanha ystävä Nebu ja pikku-Pompo vastassa. On se aika jännä, millainen vaikutus näillä pojilla edelleen on Nebuun ja millainen vaikutus rouva-Seireenillä taas on näihin! :D Vanhempi koira jo (onkohan se jo 10v..?), ylipainoinen ja ilmeisesti vähän lonkkavaivainen eikä kuulemma nykyään muuten enää poistu pihasta ollenkaan vaikka ovat siinä Pompon kanssa irti. Vaan kun tulee Jeriko ja Ukko paikalle, niin ei mene edes minuuttia, kun Nebu haukahtaa kutsun ja on johdattamassa pojat pellolle ja sieltä seikkailuihin. :D Ensin ajattelin, että riittäisi, kun laittaa "heikon lenkin" eli Ukon juoksunaruun, mutta Ukkoa kiinni laittaessakin jo Jeriko meinasi poistua pihasta Nebun perässä taakseen katsomatta. Ei edes käynyt mielessä, että niin ei saisi tehdä vaikka pari kertaa kutsuin sen takaisin. Lopulta kävi selväksi, että ulkona ei koirat voi yhdessä olla muuta kuin niin, että Nebu on kytkettynä. Voi hyvänen aika. :D Niin hellyyttävää tuo millainen taika näiden koirien välillä on, että melkein tekisi mieli antaa vanhan rouvan virkistää mieltään pienellä seikkailulla poikien kanssa, mutta ei nyt kuitenkaan.

Aattoa vietettiin meillä kotona mun sisarusten ja äidin kesken, saunottiin pihasaunassa ja lilluttiin vuokratussa paljussa. Sää ei ollut mikään paras, mutta eipä sentään satanut ja kyllä kynttilöillä ja valoilla sai tunnelmaa pihaan ilman luntakin. Kävi kyllä mielessä, että ensi joulua voisi viettää Lapissa...

Jeriko meinasi olla vähän turhankin malttamaton lahjojen kanssa. Päivysti niiden vieressä ja kyttäsi tilaisuutta aloittaa lahjojen avaus. Itse asiassa Jeriko otti ohjat omiin tassuihinsa ja otti isoimman pehmeän paketin (äidin lahja) omine lupineen avattavaksi. Tuhma! ;) 

Koska lahjat avataan?

Saatiin paljon kivoja lahjoja, joten kai sitä on kilttejä oltu. Monta upeaa lahjaa tuli, mm. pari agility-dvd:tä. ;) Pakko kuitenkin hehkuttaa yhtä lahjaa, kun pikkuveli ja hänen vaimonsa oli lukeneet mun ajatukset ja löytäneet näin hienon saunan lämpömittarin! :) Olin havitellut hienoa mittaria ulkosaunaan jo jonkin aikaa, mutta sopivaa ei ollut löytynyt enkä kyllä ollut siitä heille puhunut. Mutta tää on vielä vähän niin kuin Jeriko. :)

Oikeastaan koko viikko mentiin todella pienellä aktiviteetilla koirien kanssa, jopa lenkkeilyt on ollut ihan vaan omassa pihassa pyörimistä, mutta ei ne ole kyllä silti seinille hyppineet. Eilen tehtiin vähän laatikkotreeniä pitkästä aikaa syvälihas-treeninä. Tänään käytiin lenkillä Nassun ja Milon kanssa, ja kyllä pojat olikin innoissaan toisensa näkemisestä, yhdessä kaahaamisesta ja vaanimisesta. Huippuporukka! :)

Tänään oli sitten myös pihatöiden aika ja saatiin vihdoin tuolta alalaitumelta haettua pois riu'ut ja isommat puut joita tuli metsikköä harventaessa. Oli kyllä vähän pöhkimistä, että miten saadaan auto ja peräkärry ajettua sinne kaiken kivikon ohi, mutta onnistuihan se! :D Töiden jälkeen oli huvien aika, eli paimennustreeni. Päätin tehdä molemmille vaan poispäinajotreeniä, käskyttää mahdollisimman vähän ja pitää tietty suunta vain suurinpiirtein ja antaa koirien tehdä itsenäisesti. Hakea itsevarmuutta siihen ja kulkea itse mukana, että näen koko ajan mitä tapahtuu ja voin kehua ja vahvistaa.

Hyvä ratkaisu oli tehdä välillä tällainen treeni. Jeriko itse asiassa tosi hyvin yrittikin itse pitää lampaat siihen suuntaan menossa mikä suunta oli otettu. Huomaa, että sillä on kyllä älliä tuossa ja se on ymmärtänyt tämän tolpalta ajolta olennaisen asian. Hyvä oli silti itse kulkea nyt mukana ja pystyin kehumaan sitä sen omista ratkaisuista ja vahvistamaan sen omaa toimintaa. Hienosti meni ja Jeriko oli selvästi tyytyväinen treeniinsä. :)

Ukon kanssa samanlainen treeni ja Ukon kohdalla olen erityisen tyytyväinen siihen, kuinka hyvä ajon tahti sillä on. Sitä ei tarvitse jarrutella ollenkaan (Jeriko alkuun tarvitsi, mutta loppua kohden alkoi itsenäisesti sopiva tahtikin löytyä) vaan se pitää itse sopivan tahdin ja se on niin kohtelias lampaille, että ne ei koe mitään tarvetta rynnätä vaan kävelee siististi edellä. Poislukien sitten kohta missä tultiin vedon suuntaan ja lampaat lähti vähän vauhdikkaammin, mutta Ukko lähti nyt todella hienosti hakukaarelle pysäyttämään. Ukko myös luki lampaiden aikeita tosi hienosti ja tasapainotteli myöskin hyvin. Vähän enemmän sitä joutui auttamaan kuin Jerikoa varsinkin avoimella, silloin lähtis herkästi luisumaan lauman eteen, mutta ahtaammassa paikassa ajoi hyvin oikeaan suuntaan ja ennakoi lampaiden aikeita tekemällä pientä flänkkiä esimerkiksi kivien ympäri. Hyvä treeni. Siinä se meidän joulu oli. :)