Ukon kanssa oltiin keskiviikkona Ninan ja Teron agilitytreeneissä. Tehtiin aika kivaa rataa, siinä oli vauhdikkaita suoria, mutta sitten myös kohtia, joissa tiukka käännös. Otin ihan harjoittelun kannalta, että tein vastakäännöksillä/jaakotuksilla pari käännöstä ja sitten yhden kohdan poispäinkäännöksellä ja sieltä lähetys keinulle samalla kun leijeröin putken johon keinulta jatkettiin.
Meni itse asiassa tosi hyvin! :) Ukko eteni kivasti, käytti kroppaansa nyt hyvin käännöksissä, tuli tiiviisti ja vaikutti kiihdyttävänkin hyvin tiukkojen käännösten jälkeen. Myös poispäinkäännös onnistui heti oikein hyvin ja Ukko irtosi hyvin keinulle leijeröinnistä huolimatta. Eka keinun suoritus meni melkein lentokeinuksi, Ukko ei pystynyt pysähtymään, mutta muuten meni ihan kivasti. Sellaista vauhtia siinä ei kyllä ole mitä toivoisin, mutta ei se kauhean nopeasti voi tullakaan, kun ei olla tätä otettu ihan alkukoulutukseen. Välillä Tero oli pitämässä keinua ja antoi palkan siitä heti, mutta silloin Ukko oli ehkä jopa hitain. Kun tiesi, että olin jättänyt namin maahan odottamaan, niin teki ihan nopean keinun. ;)
Kaiken kaikkiaan meni siis kivasti. A:n Ukko on alkanut tekemään aika hyvin ja viimeisellä kerralla jopa tosi nopeasti ja napakasti haki kontaktiasentoon, mistä saikin superpalkan. :) Suoran jälkeistä kolmannelta hypyltä kääntymistä kokeiltiin myös peruskäännöllä ja kiltistihän Ukko siihen tuli vaikka putki häämötti hypyn takana. Enemmän etukäteen kyllä mietin, että jos käännän liikaa, niin ei mene pian kolmatta hyppyä ollenkaan, kun on niin kiltti. Mutta kivasti otti sen ja sain myös vähän kutkuteltua Ukon sietorajaa siinä kuinka nopeasti tai kaukaa kääntymällä edelleen ottaa hypyt. Kerran näkyi kun vähän epäröi, mutta joka kerta kuitenkin suoritti halutut esteet. Siitä se itsevarmuus kasvaa. :)
Selailin blogia vuodelta 2012 ihan muissa tarkoituksissa ja törmäsin Jerikon vanhoihin kisavideoihin ja mun päivityksiin kisoista. Tajusin, että eihän Jerikokaan ole näin "täydellinen" ollut ihan aina, eikä meilläkkään radalla jutut aina ole mennyt ihan yksiin. Jeriko saattoi aikaisemmin aika voimakkaasti lukita jotain vääriä esteitä, tuli sillä keppivirheitäkin ja sitten kaikkea mun omaa säätöä. Tokihan olen itsekin kehittynyt kolmessa vuodessa ohjaajana tosi paljon.
Mutta herätti vähän ajatukseen, että vaikka Jeriko oikeasti onkin mulle sellainen kultakimpale ja sopii-kuin-hanska-käteen -tapaus, niin siltikään se ei ole aina senkään kanssa ollut niin helppoa tehdä esimerkiksi nollaa. Toki aikaisemmin oli myös itsellä henkisen puolen ongelmana se liika tulosten tavoittelu ja siitä johtuva oman ohjauksen jähmeys radoilla. Varmistelin liikaa ja sitten kuitenkin mokasin jotain kun en ehtinyt tmv. Eli ei sen "parhaankaan" koiran kanssa kaikki heti alussa suju kuin tanssi. Joten Ukon kanssa varmasti on vielä toivoa, että yhteinen kieli löytyy ja saadaan myös meille yhteinen rento, mutta kaikkensa antava tapa tehdä agilityä. :)
Eli jatketaan treenejä hyvällä mielellä, enemmän suoraviivaista rataa kuin mitään kieputuksia. Nostetaan Ukon itsevarmuutta ja haetaan rentoutta, sitä että Ukko uskaltaa tehdä paremmin asioita itsenäisesti, irtoaa esteille ja uskaltaa jäädä suorittamaan estettä vaikka jo liikkuisin. Muut palathan sillä on jo ihan hyvin hallussa: se on järkevä eikä mikään kaoottinen sekopää, hyppää hyvin ja on melko rimavarma, sekä kuuntelee ohjausta hyvin. Eli hyvä siitä vielä tulee. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti