22-23 väli ei ollut radalla ehkä ihan noin jyrkkä, 21 muuri oli vähän loivemmassa kulmassa ja linja syötti itseasiassa aika keskelle tai jopa vähän 22 esteen radan sisäpuolen siivekettä kohti. Tähän tein siis aluksi (sanotaan nyt vaikka) vippausta, jota Jeriko ei meinannut alkuun lukea ollenkaan oikein, vaan hyppäsi hypyn 22 suoraan. Voimakkaammin rytmittämällä sain kuitenkin Jerikon käännettyä oikein ja kiertämään siivekkeen radan sisäpuolelta, sekä sitten poistumaan kauempi siiveke kiertäen. Lopuksi tehtiin vielä koko rata nollana läpi, jolloin tein tuohon 22-23 väliin valssi-pakkovalssiyhdistelmän ja se meni kyllä niin täydellisen sujuvasti, ettei mitään parantamisen varaa oikein jäänyt. :) Hyvä tehdä välillä sellaisiakin ohjauksia, jotka ei tule niin luontevast, mutta kyllä jotkut ohjaukset vaan sopii meille paremmin kuin toiset.
Tiistaina käytiin pitkästä aikaa Tiinan kanssa tokoilemassa/tottistelemassa. Käytiin ensin lämppälenkillä ja oli kyllä jotain kummallista ilmassa. Olin suorastaan luvannut etukäteen, että Jeriko ja Ukko antaa Tiinan kultsupojan Kujeen olla, mutta mitä teki Jeriko? Oli jotenkin aivan ihastuksissaan, kun näki "vanhaa tuttua", jonka kanssa ei siis olla koskaan aiemmin lenkillä oltu, treenaamassa vain. Jeriko halusi ängetä tuttavuutta tekemään kaikin keinoin ja kun se kiellettiin, niin hidasteli ensin edessä "haistelemassa jotain tosi tärkeää hajua" ja sitten hivuttautui Tiinan ja Kujeen taakse ja käveli siellä haistelemassa Kujeen hajua. Oikea Pölhölän keisari. :D
Treeniteemana meillä oli häiriötreeni. Tiina teki häiriötä ensin perusasennossa ja sitten lopuksi vähän seuraamisessa. Ei olla aikoihin tehty ja perusasennossa alkuun Jeriko meinasi hämääntyä, mutta sai nopeasti taas jutun juonesta kiinni. Seuratessa ei korvakaan heilahtanut Tiinan äkilliselle säntäykselle, siinä se on niin vireessä ja kuplassa mun kanssa. :) Mutta noi ilmoittautumiset ja tottisten aloitukset onkin ollut se mitä olen halunnut vielä hioa.
Tehtiin Jerikolle vielä luoksetuloon vauhtia niin, että Tiina piti Jerikoa valjaista ja päästi sitten vasta toisella kutsulla. Kyllä se vauhti sillä parantui ja hienosti Jeriko kyllä tuli tiiviiksi ja suoraan. :) Noutoa "pikkukapulalla" myöskin ja piti ottaa uudella tokohypyllä 90 cm, mutta eihän Jeriko hahmottanut ollenkaan, että se mikään hyppyeste on, kun rima oli niin korkealla eikä mitään välissä. :D Piti madaltaa, että noteerasi riman ja sitten meillä aika jo loppuikin.
Ukko oli omalla vuorollaan tosi hyvässä vireessä, oikein loistavassa. Oltiin samassa kuplassa ja Ukko ei juurikaan Tiinan häiriöstä ottanut eikä varsinkaan paineistunut. Ainut tämän paikallaan häiriötreenin heikko puoli oli, että Ukko ei olisi malttanut vain istua, vaan tarjosi maahanmenoa vähän väliä. :D Ukon kohdalla ajattelin, että häiriötreeniä pitää ottaa nyt koko ajan enemmän ja katsoa, että paineistuuko vai kestääkö ja sitten toisaalta paukkuja voisi tuoda treeniin häiriötreenin osana. Luulen, että näin esiteltynä ei tuota Ukolle vaikeuksia. :)
Pyysin Tiinaa myös kuvaamaan Ukon menoa. Tietty alkutreenin seuraaminen oli huomattavasti parempaa kuin tämä, virekin oli jotenkin vielä parempi ja nyt tuli vähän ylikääntymisiä ja näiden jälkeen erkanemisia, mutta kokonaisuudessaan ihan hyvää seuraamista kyllä. Tykkään Ukon meiningistä. :)
Tehtiin myös pari luoksetuloa samalla tapaa kuin Jerikolle. Ukko ei ekasta käskystä pidättämisestä nouse, mutta muuten tämä kyllä selvästi nostatti sitä ja se tuli lujaa! Ja suoraksi. Ja tiiviiksi. Hieno Ukko! :) Loppuun vielä noutoa. Kapulalle menoon pitäisi kyllä saada huomattavasti vauhtia ja voimaa lisää, palautus on parempi. Mutta näillä fiiliksillä hyvä jatkaa kohti kevättä. Tottismotivaatio on taas löytynyt! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti