Pätevät pojat takoo tuloksia

Lauantaina napattiin Jenna (ja App) kyytiin ja ajeltiin Janakkalaan valjakkokisoihin. Treenejä Jennalla ja Ukolla nyt kuivan kelin aikaan alla ehkä 3 tai 4, aika vähillä treeneillä siis lähdettiin.. Lisäksi junnuissa ei ollut muita pyöräluokkaan lähtijöitä ja järjestäjät oli lähettäneet Jennalle kyselyn, että käykö harrasteluokka. Jenna ja Ukko kilpaili siis luokassa, jossa on sekaisin aikuisia sukupuoleen katsomatta. Osallistujia oli vähän harmittavasti silti vähän, vain kolme, mutta kyllähän siitä kisa kuitenkin saatiin. Yksi osallistujista oli pitkä atleettinen mies dobberin kanssa ja lähtöviivalla todettiin, että sitä vastaan ei ole saumaa, mutta todennäköinen sijoitus tulisi olemaan toinen.

Ukko oli lähtöä odotellessa aivan liekeissä. Huusi edellisten lähtijöiden perään ja syöksyi hihnassa aina välillä yrittäen lähteä liikkeelle. Se on niin tosissaan. Vähän samalla tavalla huvittavaa kuin Jerikon totinen ote paimennukseen; vähän niin kuin odotusarvona ei niin huippukoira  (valjakkolajeissa esim. versus seisojat), mutta niin tosissaan silti. :D Siinä jo näki, että Ukko on hyvässä vireessä ja tulee varmaan hyvä veto.

En vaan arvannut kuinka hyvä. Maalissa odotellessa alkoi olemaan dobberin vuoro tulla maaliin ja alkoi kuulumaankin selvästi dobberin turhautunutta haukkua, mikä vedon loppuvaiheilla oli vähän outoa jos ei jotain erikoista tapahdu. Sitten kuulinkin jo Jennan kannustavan Ukkoa ja tajusin, että ne on helkkari tullut dobberista ja miehestä ohi! Saanut siis minuutilla kiinni ja ohittanut! Ukko oli kuulemma vetänyt koko ajan ihan hullulla tahdilla ja rata oli aikas haastava runsaine nousuineen. Dobberin tullessa näkyviin Ukko oli vaan lisännyt pökköä pesään, se todella haluaa ohittaa ja voittaa. ;) Ohituksen jälkeen dobberi oli saanut uutta potkua ja meinannut mennä uudelleen ohi, mutta mies olikin kaatunut ja Ukko ja Jenna pääsi irtoamaan. Maalisuoran tuli peräkkäin vaikka tosiaan Jennalla ja Ukolla siinä jo yli minuutti siis "etumatkaa" ajassa.

Niin siinä sitten kävi, että junnu-Jenna ja pieni bc Ukko otti ja voitti harrasteluokan. Aivan huikea veto ja huikea pari! :) On niin hienoa, kun Ukko pääsee toteuttamaan itseään tässä lajissa. Jäähdyteltiin ihan kunnolla, mutta Ukko olis halunnut lähteä vielä toiselle kierrokselle, kun pari kilpailijaa kävi vielä tekemässä pienet treenit koirilleen palkan kanssa. Sen nähdessään Ukko alkoi uudelleen hinkua radalle ihan niin kuin ei olisi jo juossut suu vaahdossa. :D Myös voittokuvaa ottaessa lähdön edessä Ukko olisi ennemmin ollut naama menosuuntaan ja lähdössä kuin kuvattavana. ;)

(c) Tomi Niemi

(c) Tomi Niemi

Tänään oli sitten Jerikon vuoro näyttää jälkikokeessa ja kyllähän se näyttikin. Etukäteen kyllä mua ahdisti aika paljon yön ja aamun pakkanen, vuosi sitten kun samoissa olosuhteissa oli koe mennyt aika reisille, kun yhtään esinettä ei noussut ruudussa. Pakkanen/kylmä maa kun voi tehdä sen, ettei hajut liiku juuri mihinkään eikä silloin vuosi sittenkään parhaimmatkaan nostaneet kuin yhden esineen. Mutta aamulla sitten vaan asenne, että se menee miten menee.

Koe aloitettiin siis maastolla ja arvoin meille jäljen numero 1. Sopi mulle hyvin. :) Jana lähti ylämäkeen ja jälki olikin siinä melko lähellä, kun pidemmälle ei olisi ollut näkyvyyttä. Jälki lähti oikealle ja Jerikon perässä mäkeä ylös rämpiessä näin, että se lähti ajamaan oikealle ihan hyvän näköisenä, mutta sitten taas kääntyi vasemmalle tarkastamaan. Siitä siis takajälki ja kutsuin takaisin jolloin nosti jäljen taas oikeaan suuntaan. Janalta 34/40. Toivon mukaan tämä vaihe menee pian ohi, kun selvästi Jeriko odottaa, että mä sanoisin jotain ja jos mitään ei kuulu, niin lähtee vielä tarkastamaan vaikka on jo suunnan edeltävästi valinnut...

Itse jäljestys meni aivan loistavasti. Jeriko meni kuin junan raiteilla, todella hienosti ja tarkasti koko ajan jäljen päällä ja tasaiseen tahtiin. Yksi pieni ylimääräinen silmukka tuli, mutta muuten tuntui menevän koko ajan ilman mitään sen suurempia tarkasteluja. Ekan kepin yli Jeriko kyllä meni, mutta se oli niin selkeässä paikassa, että itse löysin. En ehtinyt nähdä, että mistä kohtaa meni yli, että miksi jäi. Seuraavat kepit Jeriko kuitenkin itse ilmaisi hienosti ja häntä heiluen. Neljä ensimmäistä keppiä tuli aika nopeasti mikä oli mun mielenrauhan kannalta todella hyvä, kun saatoin olla melko varma, ettei yhtään voinut olla jäänyt. Luotin myös siihen, että vitonen ja kutonen nousee niin kuin nousikin, joten ensimmäistä kertaa pariin vuoteen kaikki kepit taskussa palauttamaan keppejä! Jäljeltä siis pisteitä yhteensä 163.

Esineruutuun meno jännitti myös. Ruutu oli mäen päällä, joten sinänsä potentiaalisesti ei niin kylmä paikka ja aurinkokin paistoi, mutta eihän sitä koskaan tiedä. Jeriko teki kuitenkin töitä niin kuin koska tahansa, omaa varmaa suorittamista, mitä nyt yhdestä lähetyksestä lähti mun osoittaman suunnan sijaan sinne minne itse katsoi järkevämmäksi mennä. Kaikki kolme esinettä nousi kuitenkin todella nopeasti, joten mitäpä siitä valittamaan. :) Pisteitä 29/30, yksi piste pienestä otteen elämisestä vaikka Heinilä itsekin sanoi, että eihän se varsinaisesti pureskele. Tarkkaa se on 3-luokassa ja kuuluukin olla.

Sitten vielä tottis. 1-luokan pari suoritti ensin, mutta oltiin sitten ekassa 3-luokan parissa tottiksissakin ja nyt päästiin ekana myös suorittamaan. Olisi ollut kiva saada videolle niin voisi jälkikäteen arvioida menoa. Jeriko tuli kentälle aivan täydellisessä vireessä ja fiiliksessä, mutta seuraamisessa alkoi sitten vähän haukahtelemaan mun käskytyksille ja pikkasen paikka eli ekalla suoralla. Sitten kuitenkin paransi selvästi ja käännökset oli kuitenkin hyvät. Henkilöryhmässä ekassa kääntymisessä vähän jätätti, pitäisi suunnitella se henkilöryhmään meno aina niin, että ekana kääntyy vasemmalle, niin pysyisi paremmin hereillä. ;)

Jäävistä istumisen meni taas maahan. Haukahti lähdössä ja siitä jo tiesi, että ei tule kuuntelemaan vaan heittää vaan arvalla. Hemmetti. Luoksetulo ja seisominen ihan ok, mutta olis saanut olla enemmän voimaa. Tasamaanouto sama juttu. Hyppynoutoa ennen Jeriko ei meinannut tulla ollenkaan perusasentoon, jouduin antaa kolmannen käskyn ja sitten vasta tuli! Eihän se sitten hypännyt, meinasi ehdotella vinoestettä jne., mutta olin nyt tiukkana, ettei väärille esteille ainakaan mennä. Tämä ymmärrettävästi puutteellinen. Estenouto erinomainen. Eteenmenossa vähän meinasi edistää, mutta eteni tikkusuoraan ja hyvin ja meni tosi nopeasti maahan. :) Paikkamakuussa ei mitään ihmeellistä.

Tottispisteet jännitti. 76 piti saada 1-tulokseen, mutta noiden virheiden jälkeen se tuntui musta epätodennäköiseltä. Kokonaisvaikutelmakaan ei mun makuun olla niin hyvä, rima olisi niin paljon korkeammalla vaikka kyllä ne yleisöstäkin sanoi, että hienosti teki muuten. Tämän vuoksi pitäisi olla se video.. ;) Joka tapauksessa Heinilä helli meitä 84 pisteellä ja näin ollen saatiin 1-tulos ja voitettiin vielä luokka! :) Nyt on sitten kilpailuoikeus ensi vuoden PK-SM -kisoihin ja ensimmäinen kiinnitys valionarvoon. Tästä on hyvä jäädä tauolle ja sitten hinkata tota tottista siihen malliin, mitä mä haluan sen olevan. ;)

(c) Jukka Wirzenius

(c) Jukka Wirzenius

(c) Jukka Wirzenius

Paimenneltiinkin tänään, mutta nyt en vaan jaksa kirjoittaa enää enempää. Mustilla meni hienosti ja saatiin Peteltä uusia vinkkejä jatkoon. That's all I'm gonna say. :)