Sinnikkyys arvossaan

Paimennuksen täyteinen viikonloppu takana. Perjantaina Musti tuli meille hoitoon ja otettiin vähän paimennustreeniä. Mustin kanssa vähän kaaria ja sitten ihan peruskuljetustakin. Intensiivisyys on taas kasvanut ja täytyi olla tiukkana, ettei vauhti kiihdy. Toisaalta peruskuljetus jota ei olla koskaan aiemmin otettukaan meni luonnostaan aivan täydellisesti, kun olin edeltävästi juuri ottanut tiukemmin ohjiin kaahaamisen vuoksi. Sitten onnistui täysin ilman käskyttämistäkin.

Jerikon ja Ukon kanssa tehtiin flänkkiharjoituksia. Eipä niissä mitään sen kummempaa.

Eilen olin talkoilemassa Nietosvaaran tilalla paimennuskisoissa ja sain hienon homman olla tuomarinsihteerinä. 3-luokan tuomaroi Bobby Dalziel ja oli kyllä hienoa olla seuraamassa näin menestyneen ja arvostetun kilpailijan tuomarointia. Linja erosi ainakin osittain siitä mitä suomalaisilla tuomareilla on, mutta hyvällä tavalla. Oli myös todella antoisaa kuunnella hänen mietteitään paimennuksesta. Erittäin mukava herra! :)

Oltiin Katjan luona yötä ja illan suussa tehtiin pienet treenipätkät. Lauantaina kisoja seuranneena nousi vähän kylmä hiki pintaan, koska texel-mammat ei todellakaan päästäneet koiria helpolla, kyseenalaistivat tosi herkästi ja jopa käveli yli. Jännitin erityisesti Ukon pärjäämistä niiden kanssa, vaikkei jumittamista olekaan viime aikoina ollut ja se on pärjännyt hienosti haastavampienkin lampaiden kanssa. Siitä huolimatta olin epävarma ja yhtenä treenin osana oli laittaa Ukko astutusryhmää liikuttamaan, missä siis oxford down -pässi. Kyllähän ne lampaat jumitti ja pässi katseli ja jopa teki vähän hämyhyökkäyksen kohti, mutta Ukko piti paikkansa ja painosti pässinkin uuhiensa perään. Hieno Ukko! :)

Jerikon kanssa tein pillillä ohjausta aidalta laitumen toiseen päähän ja Jeriko otti kyllä hienosti käskyt ja hyvin meni. Musti oli vähän vauhdikas alkuun ja otin sen liinaan ajamaan, jotta löydettiin parempi mielentila.

Tänään sitten kisapäivä ja itse Bobbyn arvosteltavina, iik!! 2-luokka aloitti ja Jeriko siis ensin vuorossa. Olisihan sitä voinut nyt ulkomaalaisen tuomarin kyseessä ollessa ja haastavampien lampaiden kanssa pelata varman päälle ja kävellä mukana, mutta halusin kuitenkin edelleen jatkaa tolpalta ajoa. Bobby arvosteli hakukaaren aika tarkasti, kaari ei saanut olla liian tiivis (tietenkään), mutta ei myöskään liian laaja.

Tolpalle mennessä en ollut päättänyt ihan varmaksi kummalle puolelle lähetän, vaan otin Jerikon irti liinasta ja annoin sen lampaat nähtyään itse kertoa kummalle puolelle olisi sen mielestä parempi mennä. Jeriko valitsi vasemman puolen (poistovarikko = veto vasemmalla) eli siis alkoi selvästi itse asettamaan itseään viistosti vasemmalle valmiina lähtöön. Vähän meinas mennä överiksi Jerikon kaari, loppuosastaan kävi siellä missä eilen oli 3-luokan lampaat ollut... :D Ei kuitenkaan niin pahasti överi, että Bobby olisi enempää sakottanut (eilen otti överiövereistä jopa 4-6 pistettä pois), Jerikolle pisteet 19/20 eli lähes täydellinen. ;)

Nosto 8/10, kuljetus ohjaajalle aika pitkälti offlinessa ja pisteitä 6/20. Jeriko ei tänään ollut ihan parhaiten kuulolla. Luulen, että johtui lampaiden haastavuudesta, Jeriko uppoutui niin niiden hallitsemiseen ettei oikein kerennyt kuunnella.. ;)

Poispäinajossa ekalla osuudella (lähimpänä varikkoa, missä veto oli kova) tuli sitten Jerikonkin kohdalle pattitilanne, kun lampaat oli vähän eri mieltä kulkusuunnasta. Koko porukka jumitti ja kääntyi katsomaan Jerikoa jalkaa polkien. Hassua Jerikossa on, että vaikka se on sellainen nallu nallukka usein paimentaessaankin, niin jos sitä kyseenalaistetaan, niin sitten melkein 50 metrin päähänkin näki selkeästi Jerikon ilmeen muutoksen. Sillä on sellainen "ihanko tosi alat ryppyilemään mulle" -ilme. Ei sillä silti ole mikään kiire purra, tuimasti katsoi ja otti pari askelta kohti, mutta siinä alettiin olla jo nenät vastakkain niin Jeriko napsautti siististi huomautuksen lampaille ja sai ne liikkeelle. Eikä ne kyllä sen jälkeen sitten enää kyseenalaistaneetkaan sitä. Tuomarin sanoin, siinä ei Jeriko oikein muuta voinut ja sen väri/erikoinen ulkonäkö kävi tässä sitä vastaan ja lampaat sen vuoksi kyseenalaisti erityisesti.

Offlinea mentiin kyllä aika paljon, poikittaisajossa Jeriko kyllä hienosti itse tasapainotti lampaiden vetoa vastaan ja luulin jo, että porteista mennään, mutta viime hetkellä ohi ja Jeriko otti siinä jonkun käskyn väärinkin. Poispäinajosta ei sitten pisteitä jäänyt kuin 1/20 (iso siivu pisteistä kuitenkin tuosta nappaisutilanteesta). Viimeiseltä pätkältä 4/10, koska siinä alussa tosiaan ylimääräinen pyörähdys väärin otetun suuntakäskyn vuoksi. Jako 9/10, aikas mallikkaasti meni. :)

Jako tehtynä (c) Seija Vahtera

Häkkiin ei saatu niitä sitten millään. Aiempia suorituksia seuranneena yritin antaa tekuille tilaa ja aikaa, mutta annoin sitten ilmeisesti vähän liikaakin. Pitäis löytää se kultainen keskitie. Aika loppui sitten häkillä. Pisteitä siis hausta yhteensä 33 ja kokonaisuudessaan 47. Ihan hyvin tolpalta ajetuksi. :)

(c) Seija Vahtera

(c) Seija Vahtera

Niin lähellä, mutta kuitenkin niin kaukana... (c) Seija Vahtera

Tuumaustauko, tulisiko se yksi sieltä takaa ilman mitään isoja liikkeitä... (c) Seija Vahtera

 Olin tosi tyytyväinen Jerikoon. On se aikamoinen show-puudeli. :) Tuomari tuli luokan jälkeen sanomaankin mulle, että oikein hyvä ja sinnikäs näyttelylinjainen. Sihteerille oli ensin ihmetellyt, että "what is that?", mutta ollut ihan vaikuttunut Jerikon menosta ja vielä sanonut, että jos olisi näyttelylinjaisten omia kisoja, niin "tuo koira varmasti voittaisi".. Kyllähän se mieltä lämmittää, mun oma pieni showpuudelini. ;)

Seuraavana sitten Ukon vuoro. Ukon kohdalla päätin oikeastaan sen puolesta, että sekin lähtee vasemmalta, en usko että osaisin vielä Ukosta lukeakaan sen omia aikeita. Pulmia aiheutti poistovarikko, jonka lampaisiin Ukko oli piilossaoloyrityksistä huolimatta kiinnittynyt vaikka oli kyllä edessä olevatkin nähnyt. Hoidin kuitenkin mielestäni tilanteen ihan hyvin, kun otin pannasta kiinni ja kysyin "missä lampaat". Ekalla yrittämällä Ukko vilkaisi eteen, mutta kun aikailin, niin alkoi taas katsella takavasemmalle. Kysyin sitten uudelleen ja annoin kaarikäskyn heti kun Ukko katsoi edessä olevia lampaita ja se lähtikin hyvälle kaarelle kohti oikeita lampaita. Kaari oli ihan lopustaan vähän tiivis, mutta muuten tosi hyvä ja pysähtyi aikalailla tasan tasapainoon: 18/20. Vihellyksestä Ukko hidasti selvästi ja annoin heti ajokäskyn, ettei tulisi jumitilanteita: nosto 8/10.

Kuljetus ohjaajalle osittain offlinessa kun lampaat alkoi jo poistovarikkoa haikailemaan. Ukko otti käskyt ihan ok, mutta jätin flänkkiä vähän vajaaksi, ettei lampaat kääntyisi ihan ympäri ja otti kaksi käskyä ennen kuin saatiin ne kunnolla kääntymään. Tosin ne sitten kuitenkin jumitti tolpan eteen Ukkoa tuijottelemaan. Mutta Ukko oli hieno, ei ahdistunut, painosti itse hienosti ja tosi hitaasti painoa siirtäen eikä antanut periksi. Tilanne oli kuitenkin niin haastava, että tein toisen "päivän hyvän liikkeen" (ainakin omasta mielestäni) ja autoin Ukkoa vähän suhisemalla ja jalkaa tömäyttämällä lopulta saatiin lampaat kääntymään. Ukolla pysyi maltti hienosti, mutta lampaat ampaisi tolpan kierron (tämä korvan taakse) jälkeen kohti poistovarikkoa. Ohjaajalle kuljetuksesta 12/20.

Ukko lähti hienosti kaarelle pysäyttämään eikä jumittanut laisinkaan, mutta porukassa löytyi aina joku joka jatkoi väkisin yritystään kohti varikkoa. Ukko hienosti pyrki tasapainottamaan koko porukkaa ja kokoamaan niitä vaikka ne pyrki leviämään kuin jokisen eväät. Mitä tein minä? Seisoin vaan tolpalla ja jotenkin ajattelin, että Ukon pitäisi yksin kääntää ne ja tuoda takaisin linjalle, vaikka koska tolppa oli jo kierretty, niin olisin voinut mennä HETI auttamaan! Tässä eka tyhmä virhe.

Toinen tyhmä virhe tuli saman tilanteen jatkona, kun lampaat vaan pyrki leviämään ja jatkoi yritystään Ukon ohi. Nostin käden pystyyn merkiksi, että keskeytän ja sitten vasta lähdin Ukkoa auttamaan. Todellisuudessa olisi siis pitänyt heti lähteä auttamaan ja olisin voinut tehdä sen ilman keskeytystä. Pääasia nyt kuitenkin oli se, että Ukko teki aivan upeasti töitä, ei jumittanut pätkääkään, ei unohtanut ketään vaan todella haastavassa tilanteessa koko ajan piti silmällä koko porukkaa ja pyrki lähtemään kokoamaan niitä jotka oli eniten lähdössä litomaan. Ja ennen kaikkea ei panikoinut tai kiihtynyt eikä purrut. Saatiin porukka kasattua ja estettyä niiden pako varikolle mikä oli Ukon ja jatkon kannalta kuitenkin varmasti tärkeintä. Se teki hienon työn ja sai palkan siitä, yksikään texel-mamma ei sen yli kävellyt. Moni koira olisi tuossa tilanteessa joko käynyt kiinni tai lyönyt hanskat tiskiin ja jättänyt yrittämättä kokonaan. Kuitenkin koska olin jo keskeyttänyt, niin homma loppui siihen, vaikka porukka oli jo kasattu ja rauhoitettu.

En edes tajunnutkaan omaa mokaani tuon tolpalta irtoamattomuuden suhteen ennen kuin sitten yleisön kommenteista. Olin vaan jotenkin ihan jäätynyt sen edeltävän lampaiden jumittamisen jäljiltä, enkä jotenkin edes rekisteröinyt, että tolpan kierto oli tehty ja saisin liikkua. Harmitti ja harmittaa todella paljon. Ukko oli ja on niin hieno, mutta se on ehkä vuosituhannen väärinymmärretyin koira. Sen silmänkäyttöä ja vahvuuksia ei ole ymmärretty, mutta todellisuudessa siinä onkin ollut koko ajan kehittymässä itse asiassa hyvinkin vahvapäinen koira, joka ei koe heti tarvetta purra tai hätiköidä. Aivan upea koira siis toisin sanoen. Nyt ollaan Ukon kanssa löydetty sama aaltopituus ja olis ollut sen aika näyttää vaikka sitten näillä haastavilla lampailla mistä se on tehty, mutta mä pilasin itse sen tilaisuuden. :(  Mutta ensi kesänä sitten uutta yritystä vieläkin paremmaksi kehittyneenä.

Tänään otin sitten Katjalta vielä nuoren pässin meille mukaan, toivotaan, että se saa jotain aikaiseksi ja tulisi karitsoita talvella! :)