Tiistaina oli agilitykisat Tamskin uudella hallilla. Ratoja oli kaksi ja mulla oli molemmat pojat mukana. Ukko oli ekana ja rata kosahti jo heti alkuun, kun Ukko ei lukenut mun pakkovalssia tai mä en tehnyt sitä kunnolla ja Ukko hyppäsi sen väärään suuntaan. Jatkettiin niin kuin ei mitään ja ihan jees menoa olikin. Keinun unohdin sitten ohjata ja tokavikalla hypyllä tapahtui jotain kummaa, kun Ukko rämäytti kunnolla rimaa päin..
Ukkoa jäähdytellessä ja Jerikoa ja Miloa lämmitellessä Nassun kanssa puhelin, että Jeriko lukee noi pakkovalssit niin hyvin, että sille ton pitäis olla pommin varma juttu. No, eipä ollutkaan. Jeriko lukitsi hypyn jo heti putkesta tullessaan ja varmaan sitten vasta just ponnistukseen lähtiessään tajusi, että nyt menee pieleen ja yritti kai jotenkin jarruttaa ja hyppäsi sen seurauksena koko siivekkeen kumoon. Päätin lopettaa koko radan siihen. Harmitti ihan vietävästi. Jotenkin musta tuntui, että Ukolle tuollainen moka on ihan normaali, mutta Jerikoon olin jotenkin erityisen pettynyt. Ja annoin sen ikävä kyllä näkyä Jerikolle ja Jeriko vähän tästä pahoitti mieltään.
Toinen rata lähti menemään oikein hyvin Ukon kanssa, kunnes sitten hätäilin niistossa ja Ukko tuli esteen ohi ja tästä kielto. Kepeille tullessa Ukko otti vielä väärän välin, joten tuloksena 10 vp, mutta muuten kyllä aika soljuva ja kiva rata. :)
Myös Jerikon kanssa tämä rata meni ihan kivasti, pituuden viimeinen palikka kaatui ihan pienestä kosketuksesta, mutta muuten meni kivasti. :) Tuloksena siis 5 vp.
Keskiviikkona Ukolla oli agilitytreenit ja ne meni kyllä oikein kivasti. Ukko selvästi nosti vauhtia oikein hienosti, kun tehtiin samoja kohtia uudelleen, varmuus tuo hurjasti vauhtia lisää Ukolle. Ukko myös haki tosi hienosti itsenäisesti kepit vauhdilla viistosti sulkukulmasta tullessa. :) Keinua pitäis yrittää parantaa Ukon (ja Jerikonkin kanssa) palkkaamalla siitä, että juoksee täysillä keinun päähän. Tämäkin on taas yksi asia, jonka totesin jo joskus viime kesänä, että ehdottomasti seuraava koira opetetaan näin eikä aloitella millään keinun kolautteluilla. Tavoitehan olisi saada koira, joka syöksyy täysiä keinun päähän. Mulla ei sitten ollut nameja mukana, joten tätä ei päästy oikein kunnolla Ukon kanssa treenaamaan.
Loppuviikko oli vapaata (ja Jerikolla tosiaan myös keskiviikko), mutta mulla oli kyllä torstaina fysiikkatreenit, joiden jäljiltä menin aivan jumiin. Lauantaina sattui ihan joka paikkaan ja kävely oli todella jäykkää, juoksemisesta nyt puhumattakaan. Ja lauantaina sitten tosiaan alueellisen valkun treenit. Näistä lähtökohdista oli jo aika huono lähteä treenaamaan.
Ukosta huomasi todella voimakkaasti, että kun mä en pystynyt liikkumaan normaalisti (lihakset kyllä lämpesi pikku hiljaa treenin aikana, mutta jäähtyi sitten taas tosi nopeasti) ja Ukko hidasteli ja kyseli, kielsi esteitä tavallistakin enemmän ja keppivirheitä tuli. Hermoa alkoi kiristämään. Lisäksi radalla oli vielä kohta, jossa piti viedä koira kahden putken suun ohi ja päästää vasta kolmanteen. Tämä piti tehdä nimenomaan ulkopuolelta vedolla ohjaten, eikä nyt saanut kepeillä vaihtaa puolta. Tämähän ei sitten oikein ottanut onnistuakseen.
Jerikon kanssa onnistuminen ei ollut yhtään sen suurempaa. Tuo edellä mainittu radan kohta ei ottanut millään onnistuakseen ja mulla alkoi leikkaamaan ihan todella kiinni. Jeriko pahoitti tästä mieltään ihan tosissaan ja tuli "halaamaan" mua, eli nousi mun kylkeä vasten ja työnsi pään kainaloon. Näin Jeriko tekee jos se on todella huolissaan mun tyytyväisyydestä siihen, enkä muista koska olisin viimeksi sille tällaisen tunteen aiheuttanut. Ja edelleenkin sitä kohtaa hinkattiin ja väännettiin, Jeriko hidastui ja hidastui, alkoi tekemään keppivirheitä sitä ennen ja kaikki meni alamäkeen ja pinna kiristyi kiristymistään. Kerran sain Jerikon ohjattua oikeaan putken päähän, mutta eihän se mitään sujuvaa ollut, kun Jeriko tuli koko ajan sillä asenteella, että yritti vaan varoa suututtamasta mua lisää. Voi toista. :(
Jatkettiin me siitä välillä eteenpäinkin ja siinä alkoi tunnelma aina vähän keventyä, muut kohdat onnistui ihan hyvin, vaikkakin Jeriko oli aika varovainen muutenkin. Puomin kontaktin teki kyllä superhyvin! Onneksi se aika lopulta loppuikin, mutta täytyy sanoa, että tuon kohdan hinkkaaminen oli mun mielestä aivan typerää. Tarkoitus oli että mä olisin oppinut ohjaamaan sen, mutta se tuntui aika mahdottomalta ja oli Jerikoa kohtaan aivan täysin epäreilua, että sitä niin hinkattiin ja sitä paineistettiin. Ainut mitä opin tästä harjoituksesta oli, että jatkossa en suostu tuollaiseen hinkkaamiseen vaan teen sitten ohjauksen oman mieleni mukaan jos ei onnistu. Ei ole ollenkaan oikein, että koira joutuu tuollaisesta kärsimään.
Tänään vedin meillä paimennuskoulutusta ja kerran lampaat karkasi yhdeltä treenaajalta alalaitumelta eikä Jeriko meinannut saada niitä tuotua takaisin. Siinäkin vähän tuli konfliktia. Affet (prkl) juoksi taas verkkoaitaa päin ja sotkeutui sarvistaan siihen eikä meinannut millään onnistua tuoda niitä takaisin aitaukseen Jerikon kanssa. Jeriko ei vaan uskaltanut yrittää mitään niin kuin normaalisti ja tosi varovaisesti vaan touhusi eikä siitä tietenkään tullut lasta eikä vettä. Lopulta itse asiassa Ukko otettiin kehiin ja epäilyistä huolimatta se saikin porukan aika äkkiä tuotua sinne minne piti! Ihan pienieleisesti vaan tuli paikalle, tasapainotti pari kertaa ja viesti meni perille: Ukko halusi ne tiettyyn suuntaan ja lampaat uskoi!
Sitten näissä fiiliksissä agilitykisoihin SDP:lle. Ekalle radalle ei ehditty tuon paimennuskoulutuksen vuoksi. Lihakset antoi jo vähän paremmin periksi, vaikka en mä silti ihan normaalisti pystynyt liikkumaan. Jerikon kanssa ekalla radalla takaaleikkaus ennen keppejä epäonnistui ja nyrkäytin siinä vähän nilkkaakin, jonka seurauksena säären ulkosivun lihas jumitti. Vähän kökkö käännös siis tuli ja Jeriko oli mielestäni aavistuksen jähmeenä. Mennyt viikko painoi varmasti mieltä ja jalkaa. Siitä huolimatta kuitenkin nolla. :)
Ukon kanssa selvästi jähmeyttä. Ukko oli varmaan sitten vaan jo niin väsynyt. Kepeillä ihan hassu virhe, vaikutti siltä, että ei vaan jaksanut pujotella ja lopetti kesken. Sitten tuli pientä epäselvyyttä ohjauksessa muutenkin ja hylky. Ukon kanssa samalle aaltopituudelle pääseminen on erityisen vaikeeta. :D
Toisella radalla mä olin itse aika ajoin vähän ulalla, että missä mun piti olla. Keppien jälkeen hypyn takaakierto meni vähän hassusti, mutta Jeriko onneksi nyt paikkasi mun mokia. Keinulle toisen kerran tullessa oli alastulokontaktin ottaminen ihan hilkulla, mutta nollana kuitenkin maaliin! :) Kisakirjoja hakiessa selvisi, että meidän sijoitus oli 4./50 ja saatiin toinen SERT-A! :) Eli paskan viikon päätteeksi tuplanolla ja serti, vaikka meno olikin vähän jähmeetä.
Ukon kanssa meni myös toinen rata paremmin, mutta kepeillä taas virhe enkä osannut/jaksanut alkaa hinkkaamaan sen korjausta, joten siitä hylky. Muuten mentiin tosiaan samaa rataa ja ihan kivasti. :)
En nyt tiedä sitten mistä tää kaikki pinnan kireys tällä viikolla johtui. Ehkä siitä, että itse olin ihan joka ilta jossain menossa ja vaikka aika useinkin on sellaista, niin nyt alkoi jotenkin väsyttämään? Joka tapauksessa vastaaviin konflikteihin Jerikon kanssa ei olla jouduttu aikoihin, aikoihin en ole ollut näin ärtynyt ja pettynyt eikä Jeriko ole aikoihin ollut noin epävarma mun hyväksynnästä. Kyllä nyt vaan on paha mieli Jerikon puolesta. :( Nyt pidetään agilitytaukoa ensi viikolla Jerikon kanssa, venytellään ja hierotaan ja vietetään vaan ihan rentoa viikkoa. Eiköhän se sitten taas tästä. Ja täytyy nyt itse yrittää vähän vähentää menoja, vaikka taas kyllä pahalta näyttää kun on ylimääräisenä mm. hallituksen kokous. Huoh. :(
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti