Tällä viikolla on treenailtu agilityä, ei oikein muuta. Jerikolla oli treenit maanantaina ja ne meni niin kuin yleensäkin, oikein hyvin. :) Hauska rata oli mihin pystyi vähän kokeilla erilaisia ohjauksia ja sitten toisaalta putkijarrua muistuteltiin mieleen ja niistoon yritettiin saada vauhtia lisää. Kivat treenit. :)
Keskiviikkona Ukko pääsi pitkästä aikaa treeneihin. Talvikauden alettua kahdet treenit on jo jäänyt välistä mun töiden ja sitten poikien hieronnan vuoksi. Nyt siis ekaa kertaa uudessa Tero ja Nina Mesirannan vetämässä ryhmässä, eilen Tero veti treenit. Tehtiin paria lyhyttä pätkää, jotka oli aika vauhdikkaitakin, pari hyppyä ja putkeen ja sitten uudelleen pari hyppyä, käännös ja taas kohti putkea.
Tero kiinnitti huomiota hyvin mun ohjaukseen niin kuin toivoinkin ja alettiin ihan työstämään sitä miten mun pitäisi ohjata Ukkoa, että se tietäisi koko ajan mihin ollaan menossa. Erityisesti peruskäännöksissä Ukko jäi herkästi vähän kysyvälle kannalle. Yleensäkin ottaen Ukko tulee tosi voimakkaasti mun jalkojen liikkeen mukaan, joten pitää se oma liikkuminen suunnitella sitä ajatellen ja selvästi näyttää mihin ollaan kaartamassa. Tosi hyviä havaintoja!
Ukko on vaan niin todella kiltti, että jos on epäselvyyttä, niin se hidastaa odottamaan. Jos taas ohjaus on hyvä ja se tietää muutaman esteen eteenpäin mihin pitää mennä, niin sehän painaa lujaa! Täytyy vaan löytää se sama aaltopituus. Asioita täytyy pystyä myös katsomaan aina välillä eri kantilta ja varsinkin Ukon kanssa täytyy vähän vaivata päätään, että näkee mikä on homman juju. Mä uskon, että Tero ja Nina on just oikeita ihmisiä auttamaan mua siinä.
Paimennusta ei olla treenailtu, mutta kun olen nyt alkanut jakamaan kauraa lampaille ja vedetkin täytyy käydä täyttämässä päivittäin, niin koirat on aina mukana. Ukko on jotenkin taas edelleen kasvattanut intensiteettiään. Se haluaa aina päästä lampaille ja on toki ennenkin halunnut, mutta nyt siinä on jotain vielä lisää. Ukko selvästi nauttii siitä, että pääsee lampaiden tunkiessa portilla kohtaamaan niitä ja painostamaan irti portista. Ukko on selvästi löytänyt tässä jonkun erityisen hauskuuden ja on alkanut jopa pitämään siitä (?!), että saa pitää lampaita voimakasta vetoa varten ja työntää niitä pois.
Ja kun lampaat tietää kauraa tulevan, niin nehän on raskaita, mutta se ei Ukkoa haittaa, päin vastoin! Kun mä lähden hakemaan kauraa tallista, niin Ukko on pari kertaa mennyt jo portin ali aitaukseen, kun lampaat on siihen tullut kärkkymään, ja itsenäisesti lähtenyt niitä työntämään pois. Käytännössä siis lampaiden ollessa melkein kiinni portissa on ryöminyt niiden eteen, noussut pystyyn nenä vasten nenää suurin piirtein ja sitten vaan katseella painostanut väistymään. Eikä lampaat ole nyt edes kauran himoissaan kyseenalaistaneet Ukkoa. Tietenkään ei saisi omine lupineen mennä aitaukseen, mutta koska Ukko ei aiheuta mitään härdelliä, niin en ole tuosta varsinaisesti suuttunut. Olen sitten vaan ollut tarkempana seuraavalla kerralla, että käsken ajoissa odottamaan ettei se mene sitten yksin. Ja hienohan se on huomata miten se kehittyy ja kuinka tyynesti ja varmasti se käsittelee lampaita. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti