Paimennuspohdintaa

Jotenkin paimennuspäivitykset jäänyt muiden treeni- ja kisapäivitysten jalkoihin. Voisi melkein luulla, ettei me paimenneta  nykyään ollenkaan. Täytyy kyllä myöntää, että kun lampaita otin, niin kuvittelin ehtiväni treenaamaan (kunnolla) ainakin muutaman kerran viikossa, mutta Katja kyllä jo silloin sanoi, että sitten on niin paljon kaikkea muuta hommaa kotona... Ja näinhän se on. Koirien suunnitelmallinen treenaaminen on jäänyt vähän siirroissa ja aloittelevien koirien harjoituksissa auttamisen jalkoihin. Mutta ollaan me silti vähän treenattu ja edistyttykin!

Jeriko on siis autellut aika paljon mulla treenaamassa käyvien aloittelevien koirien kanssa. Tässä on hyvät ja huonot puolensa. Jerikolla on selvästi itsenäinen työskentely ja ajattelu kehittynyt, se on oppinut lukemaan lampaita todella hyvin, ennakoimaan ja se pitää lauman hienosti itsenäisesti kasassa. Jerikon "look back" eli meillä "käänny" on vahvistunut tosi hyvin ja se ottaa käskyn ehkä noin 50 metrin matkaltakin, kääntyy ja lähtee suuntakäskyllä hakemaan toista porukkaa. Muiden kanssa autellessa Jeriko toimii pääosin täysin itsenäisesti ja parhaimmillaan niin, että mun ei tarvitse sille mitään sanoa, ehkä välillä ilmoittaa "käy siihen" käskyllä, että siltä erää avun tarve oli siinä. Jeriko on selvästi innoissaan tästä mahdollisuudestaan olla apuna ja tuntee itsensä erittäin tärkeäksi, mitä se kyllä onkin. :)

Huonoja puolia tässä on se, että Jerikon itsenäinen ajattelu kehittyy. ;) Tarkoittaen sitä, että välillä se tekisi itsenäiset ratkaisut nopeammin kuin mä ehdin antaa käskyjä ja ihan aina meidän ajatukset ei kohtaa. Useimmiten taitaa olla kuitenkin niin, että minä olen väärässä. Mutta ajatellaan 3-luokan rataa jos sinne tähdätään, niin itsenäisyys on sekä hyvä, että huono. Kokonaisuudessaan itsenäisen työskentelyn kannalta ajattelen, että tämä on hyväksi. Uskoisin, että intensiivisemmällä jaksolla kunnon treeniä, päästään taas tasapainoon sen kuuntelunkin kanssa. ;)

Toinen huono puoli on ollut välillä vähän ahtaiksi käyvät flänkit. Ne ei itse asiassa avustaessa ollessa ole ollenkaan ahtaat, päin vastoin Jeriko juoksee flänkillä tosi laajasti ja kaukana, ikään kuin tietäen, että sen pitää antaa kuitenkin toiselle koiralle mahdollisuus hoitaa tilanne ja vain "varmistaa" tilanne taustalla. Silti Jerikolla on ehkä sitten sen itsenäisesti tehdessä tullut vielä voimakkaampi halu olla lampaita lähellä ja kontrolloida niitä, jolloin flänkit jää siinä vähän kapeiksi.. Mutta nämäkin treenattavissa. Joudun kuitenkin koko ajan miettimään sitä, että kuinka paljon otan Jerikoa avuksi, kun omat treenimäärät on jäänyt nolostuttavan pieniksi. Onko siitä enemmän hyötyä vai haittaa? Jeriko saa tavallaan siinä tietynlaista treeniä, harjoitella sitä omaa työskentelyä ja se onkin vahvistunut huomattavasti, mutta koska tälle pitää pistää piste, jottei sitten romuteta kisamahdollisuuksia..?

Ukkoa olen pystynyt vähemmän käyttämään avuksi koulutettavien tukena. Ukko edelleen usein vaipuu omiin maailmoihinsa ja/tai jumittaa silmään ja varsinkin vaikeammissa tilanteissa se usein jäätyy. Tosin välillä olen senkin ottanut kun itse treenaan Mustia ja joskus Ukkokin on ihan näyttänyt hyvin hallitsevan laumaa. Usein se kuitenkin päästäisi osan karkaamaan ja pitäisi vaan "helpommat" ja toisaalta Ukon luonteenlaadulle jatkuva kontrolloimattomiin haastaviin tilanteisiin joutuminen ei välttämättä tee hyvää, joten olen sitä sitten hyvin vähän käyttänyt apuna. Myös lampaiden siirroissa laitumelta toiselle Ukolla tulee usein vanhat silmäjumiongelmat vastaan, kun lampailla on vetoa. Kaaret supistuu ja loppuu kesken ja kääntämisen sijaan työnnetäänkin vähän lisää ja mun pinna on koetuksella.

Ukolle on kuitenkin ollut erinomaisen hyvää treeniä, kun ollaan koirattu ensin naapurista lainaan tulleita lampaita ja nyt sitten vielä itselleni ostamia neljää suomenlammas-kainuunharmas uuhikaritsasekoitusta. Vieläkin on tilanne, että on ikään kuin kolme pienempää laumaa ison lauman sisällä ja koiran täytyy todella pitää huoli kaikista ja tämä on Ukolle tosi hyvää treeniä ja toiminutkin hyvin. Lisäksi hömelöt karitsat jää herkästi katsomaan koiraa kuitenkaan uhkaamatta tai tekemättä mitään hölmöä ja ollaan Ukon kanssa harjoiteltu esim. aitaa vasten näiden katseiden kohtaamista ja puskemista päälle. Tämä on kyllä hyvä ja tärkeä harjoitus, jota olisi pitänyt osata tehdä paljon nuorempana. Taas näitä jälkiviisaus-on-paras-viisaus -kommentteja...

Porukassahan on myös yksi aikuinen affe-uuhi, jonka kanssa Ukolla on mennyt sukset ristiin viime talvena ladossa tehdessäni vastaavaa harjoitusta. Prässättiin lampaita liian monta kertaa putkeen ja tällä uuhella meni ihan ymmärrettävästikin hermot. Ikävää siinä on sitten ollut se, että kun se hermostuessaan sai Ukon väistämään, niin nythän se sitten on herkästi uhitellut Ukolle myöhemminkin. Nyt on kuitenkin selvästi tämä tilanne jotenkin rauhoittunut ja vaikka tämä uuhi kääntyisi Ukkoa katsomaan, niin Ukko ei lähde heti livohkaan ja useimmiten uuhi jopa itse kääntyy pois. Kertaalleen tehtiin niinkin toissapäivänä, että otin Jerikon takapiruksi ja se olikin hauska kuinka kaikkien ilmeet muuttui. Lampaat oli niin kuin herran tertut somassa paketissa (edes nuoret hölmöt ei erkaantuneet mihinkään) ja Ukko paistatteli oikein ennennäkemättömässä itsevarmuudessa kun kaikki väistää niin hienosti. :D ;)

Häkistystä ja jakoa ollaan myös tehty molempien kanssa, mutta ehkä vähän enemmän Ukon kanssa ja se sujuu aika kivasti. Varsinkin jakoon Ukko on alkanut tulemaan tosi hienosti eikä siinä jumita silmään juuri yhtään. :)

Mustin kanssa on jatkettu treenejä vanhalla linjalla, tosin nyt ei ole kuin 1-2 kertaa ehtinyt käydäkään viime maininnan jälkeen. Rauhallista ajoa siis haettu ja kulmaan rauhallisia lähestymisiä. Ajo onnistuu Mustilta ja todella hienosti. Annan liinan roikkua maassa ja kävelin sitten Mustin takana tai sivulla, niin hienosti pitää rauhallisen tempon, kuuntelee ja on keskittynyt lampaisiin. Ollaan myös otettu lähestymisiä niin, että olen itse nurkassa lampaiden kanssa ja annan Mustin siitä lähestyä. Tästä pitäis sitten jatkaa peruskuljetukseen aitaa vasten. Pari kertaa olen myös antanut Mustin pyöriä lampaiden ympäri vapaana, välillä meinaa kierrokset nousta, mutta yleensä ottaen mennyt tosi kivasti ja rohkeasti menee aidan ja lampaan väliinkin. Tällä hetkellä kuitenkin tuntuu siltä, että tällä hetkellä parhaat harjoitukset Mustin kanssa on rauhalliseen ajoon liittyviä, koska flänkit sillä näyttäis löytyvän melko luonnostaan. :)

Treenit siis jatkuu, mutta täytyy todella ottaa itseään niskasta kiinni ja tehdä ihan suunnitelmallista treeniä molemmille omille pojille eikä vaan sitä "työssäoppimista". Ukolle siis treenitavoitteina itsetunnon kohotus näillä lähestymisharjoituksilla ja sitten erikseen hakukaarien avaamista vielä Annin ohjeilla eteenpäin. Myös pillikäskyt pitäisi ottaa kunnolla haltuun eli pitäis vaan käyttää sitä pilliä ja treenata viheltämistä. Jerikon kanssa päätreenin kohteet onkin juuri pillikäskyjen opettelu ja kaukana ohjaantuminen. Vielä kun sais sen metsän matalaksi ja omat tilat laajennettua sinne minne ne haluaa, niin hakukaaritreeni ja tää "tolppaohjaustreeni" helpottuis huomattavasti. ;)