Tehotreeniä

Musti tuli meille sunnuntaina hoitoon, kun Hanna lähti lomareissulle. Pääsin sitten Mustin kanssa tehotreenaamaan paimennusta ja treenejä otettiin päivittäin sunnuntaista keskiviikkoon. Otettiin harppaus eteenpäin ja alettiin harjoitella flänkkejä ihan kunnolla. Ajettiin lampaita aidalla ja kutsuin Mustin siitä flänkkäämään itseni ympäri, kun itse olin lampaista sivussa, ikään kuin toivotulla kaarella. Hienostihan Mustilla aukeaa flänkit muutenkin, mutta tällä varmistin asiaa. Hieman ehkä turhankin kurinalainen treeni tuli tehtyä ja makuutettua Mustia liikaa viimeisimmässä treenissä josta Matti otti videotakin, mutta ensi treeni sitten taas vähän eri tatsilla.

Ukonkin kanssa on treenailtu paimennusta, flänkkien laajentamista ja jakoa. Ollaan siis Ukon kanssa jaettu isompaa porukkaa aina pienempiin osiin ja ihan hienosti on mennyt. Keskiviikkona kuvattiin Ukonkin treeniä, mutta silloin ei saatu jakoa tällä porukalla onnistumaan.

Torstaina tulin töistä vauhdilla kotiin ja lähdettiin Jerikon kanssa kohti rotuyhdistyksen leiriä. Napattiin Orivedeltä Helena ja Malla kyytiin ja siitä sitten kimpassa ajettiin loppu matka. Mökit oli ihan törkeän pieniä ja meidän lisäksi kolmas ihminen jolla kaksi koiraa mukana. Päätiin sitten antaa Jerikon nukkua autossa, missä sillä oli ruhtinaallisesti tilaa, viileämpi ja raikkaampi ilma eikä sitten vieraita koiria. Ja hyvinhän se niin meni. :)

Osallistuttiin Jerikon kanssa EK-ryhmään, jota veti Anne Juslin. Treenit alkoi perjantaina esineruudulla. Ensin tein treenin, jossa kaistaleella oli yksi esine etuosassa, toinen takana. En tiennyt tarkalleen missä etuesine oli ja lähetin vasemmalta, jolloin Jeriko ei saanutkaan etuesineen hajua (joka oli oikealla, noin 15 metriä) vaan nouti ensin takaesineen. Nopeasti ja hienosti nousi kyllä sitten etuesinekin, hienosti sai sivutuulesta hajun, kun lähetin oikeasta reunasta ja vauhdista kääntyi tarkentamaan. :) Ai niin, takaesineenä juuriharja joka oli ihan uuden tyyppinen esine, mutta Jerikon mielestä selvästikin tosi kiva! :D

Tehtiin vielä toinen kierros esineruudulla ja nyt tein oikein kiusaa Jerikolle ja valitsin esineiksi Annelta hammasharjan ja pienen rasian, joka Annen kertoman mukaan hyvin vaikea esine myöskin. Hammasharja laitettiin ihan pari metriä etulaidasta ja rasia oikeaan takakulmaan. Lähetys ojan yli, Jeriko lähti vauhdilla, mutta otti aivan älyttömän hienosti ja nopeasti hajun hammasharjasti ruutuun tullessaan eikä siinä mennyt kuin muutama sekunti, kun hammasharja oli mulla. Takana olevaa rasiaa Jeriko joutui tarkentamaan vähän pidempään (taakse tullessaan otti kyllä heti hajun), mutta hienosti tarkensi ja löysi. Upeaa! :)

(c) Riitta-Liisa Kuittinen

(c) Riitta-Liisa Kuittinen

(c) Riitta-Liisa Kuittinen

(c) Riitta-Liisa Kuittinen

(c) Riitta-Liisa Kuittinen

Esineruudun jälkeen jatkettiin pudotettuun esineeseen. Jerikolla ilmeni taas sama ongelma kuin viimeksi Sarin kanssa treenatessa, että ei ottanut mun virittelyä vastaan. Tämä tosiaan siis vasta toinen kunnon treeni liivit päällä ja nyt Jeriko ajatteli menevänsä kolmatta kertaa esineruutuun. Taas pudotin tielle ensin hanskan Jerikon nähden ja annoin sen noutaa, mutta Jeriko ei kuunnellut ja oli väärässä  mielentilassa. Kuitenkin sitten kun vähän tuimistuin, niin johan alkoi taas sujumaan ja hienosti meni treeni. On se vaan vähän kovakalloinen välillä, aina tietää paremmin. ;)

Jännintä perjantaina oli sitten, kun tehtiin ihan ensimmäistä kertaa tarkkuusnoutoa ulkona tallatulla alueella. Siitäkin, kun olen viimeksi sisällä treenannut, on varmaan useampi kuukausi. :D Siitä huolimatta Jeriko suoriutui kyllä hienosti! Mentiin vaan ruudulle, näytin Jerikolle, että vien esineen ja Jeriko etsimään ja löysi esineen (kiväärinpanoksen hylsy) todella nopeasti. Taisi olla aika helppo esine. Ainut, että Jeriko pudotti sen tuodessaan pari kertaa, mutta saatiin sitten onnistunutkin, että toi käteen saakka.

Välissä käytiin lounaalla ja sitten jatkettiin vielä jälkitreenillä. Sanna Hyytiäinen tuli mukaan treenaamaan ja tallasi Jerikolle jäljen. Annettiin jäljen vanhentua EK-jäljen tapaan vain tunnin ja koska tämä osa oli helpompi, aattelin että haastetaan Jerikoa kepeillä oikein kunnolla, kun niitä on jäänyt kokeissa. Keppejä neljä ja ne painettiin maan sisään niin, että niistä jäi vain vähän näkyviin. Tämä osoittautui kuitenkin liian vaikeaksi tehtäväksi Jerikolle. Jana lähti melko jyrkkään ylämäkeen ja jälki oli harjun päällä. Jeriko eteni hienosti janalla suoraan ja määrätietoisesti, nosti takajäljen, muta vaihtoi sitten itse suuntaa ennen kuin ehdin itse harjun päälle. Sanna käveli mukana ja sanoi jälkikäteen, että Jeriko jäljesti koko ajan tarkasti jäljellä ja teki hienosti mm. terävät kulmat. Keppien kohdalla se ei reagoinut mitenkään ja mä en todellakaan keppejä nähnyt.

Kylläpä harmitti ja olin pettynyt. Kun kuudeskaan keppi ei löytynyt, niin tulin vaan pois jäljeltä ja Jeriko ei saanut mitään palkkaa, pelkät torut. Harmistus ei edes meinannut mennä millään ohi, kunnes sitten väkisin ja Sannan avustuksella pakotin itseni ottamaan Jerikolle keppimotivaatiotreenin, jossa Sanna käveli pienelle metsäläntille siksakkia ja laitteli keppejä jäljelle. Jeriko tuli autosta innoissaan ja teki kyllä hienoa työtä keppien kanssa, iloisesti ja nopeasti löysi seitsemän keppiä, joista palkkasin hyvin ja lopetin kun vielä oli helppoa ja hauskaa. Sannalle iso kiitos tsempityksestä harmistuksen keskellä!

Treenit jatkui lauantaina samalla kaavalla kuin perjantaina. Tehtiin nyt esineruututreeni kisakokoisessa esineruudussa ja kisanomaisena. Alue sinänsä selkeä, mutta paljon kuoppio/kiviä ja toisaalta korkeudenvaihtelua niin ettei nähnyt missä koira meni. Ensin lähetin vähän hölmösti vasemmasta laidasta Silleen, että väistin lähetyksessä kiviä ja Jeriko ei siitä sitten uponnutkaan takakulmaan. Toisella lähetyksellä ihan vasemmasta etukulmasta ja meni taakse saakka mutta seilasi vähän takarajaa enkä nähnyt sitä koko aikaa, joten en oikein tiennyt nousiko esine vasemmalta vai oikealta takaa. Keskiesine löytyi hetken etsinnän jälkeen, mutta sitten jäinkin jotenkin maleksimaan esineruudun keskivaiheilla enkä edennyt riittävän nopeasti lähettämään oikeasta kulmasta ja aika loppui kesken. Annoin Jerikon jatkaa etsintänsä loppuun ja kolmas esine löytyi ennen kuin kuudes minuutti tuli täyteen. Harmitti kuitenkin.

Jotenkin tästä lähetysongelmasta turhaannuin tosi paljon. Jeriko siis välillä lähtikin ihan vinoon siitä mistä lähetin ja toiaalta turhautti se, että en oikein itse hahmottanut missä mentiin vikaan ettei aika riittänyt, vaikka Anne yritti vakuuttaa että esineruudussa vaan voi joskus käydä niin, eikä sille mahda mitään. Toisessa treenissä tehtiin uusi ruutu ja päätin nyt yrittää parantaa omaa liikkumistani, mutta toisaalta myös Jerikon kontrollia lähetyksissä. Ekalla lähetyksellä ei mennyt kunnolla vasempaan takakulmaan, taisi nostaa oikeasta takakulmasta esineen..? Toisella lähetyksellä sanoin vähän tiukemmin, että siellä takana se on ja että nyt kunnolla, jolloin Jeriko seurasi orjallisesti sivurajaa ja löysi esineen. Etenin Jerikon ollessa ruudussa alueen keskivaiheille ja siitä sitten uusi lähetys. Jeriko meni ihan keski-esineen päältä, mutta ei saanut hajua. Harmitti. Yritin lähettää uudelleen, mutta ei meinannut suostua lähtemään samaan kohtaan enää uudelleen, kun se "oli jo tarkastettu". Ärähdin ja simputin lähetyksissä ja niinpä Jeriko meni sitten vähän jäihin ja alkoi vaan esittää etsivänsä. Hain Jerikon pois ruudusta ja autoon ihan hetkeksi. Uusi yritys lähettää, mutta sama meininki jatkui. Kävin laittamassa hihnaan ja käveltiin keski-esineelle, josta Jeriko sitten sai hajun ihan vieressä ja meinas napata suuhun siitä takaisin ruudun lähetyspaikalle. Nostatus parilla haukulla ja Jeriko kyllä lähti riehakkaasti ja röyhkeästi haukkumaan mulle ja hyppimään päin, joten ei sillä paine ainakaan paljoa enää painanut, ja sitten ampuikin ruutuun vauhdilla ja nosti esineen. Huh.

Esineruudusta nyt tärkeimpänä käteen jäi siis se, että mun pitää muistaa edetä etulinjalla ja nimenomaan silloin kun koira on ruudussa, ettei aikaa haaskaannu siihen, kun liikutaan yhdessä. Tuohon olen aiemmin aikaa tuhlannut. Luulen, että Jerikon työskentelytapa huomioiden sopivin pistotustapa on kolme tai max neljä lähetystä ruutuun, eli riittävän rivakka eteneminen, jotta koko alue tulee sitten tarkastettua varmasti.

Pudotettuun treeniin Jeriko nyt otti virittelyn just niin kuin pitikin. Tehtiin kaksi toistoa, toinen niin ettei ollut enää hihnassa kiinni vaan lihapullalla otin sen seuraamaan ja melko pitkältä haki hienosti! :)

(c) Riitta-Liisa Kuittinen

(c) Riitta-Liisa Kuittinen

(c) Riitta-Liisa Kuittinen

(c) Riitta-Liisa Kuittinen

 Jälkitreeninä tehtiin nyt vaan perjantain kaltainen keppitreeni, mutta niin, että nyt nämä kepit oli piiloteltu haastavammin. Työlästä oli Jerikolle ne löytää, mutta toisaalta juuri sopivan työlästä ja keppejä löytyi ihan hyvin. Hyvä treeni varmasti oli. :)

Lopuksi vielä tarkkuusetsintä niin, että esine oli viety jo valmiiksi ruutuun. Jeriko otti virittelyn todella hyvin ja lähti ruutuun täydellisessä mielentilassa ja löysikin esineen melko nopeasti. :) Esine taas tippui matkalla, mutta toi sitten perille asti. Tosi hyvä varsinkin treenimääriin suhteutettuna! :)

Sunnuntaina eli viimeisenä päivänä treenattiin hakua, jota veti Elina. Alue oli melko pieni suhteutettuna siihen millaisilla alueille ollaan yleensä treenattu ja piiloja oli merkitty vain viisi (tai kuusi?). Tehtiin Jerikolle nyt ns. helppo treeni viikonlopun päätteeksi. Haamuilla eikä vaadittu ilmaisua ja tämä olikin kyllä hyvä ratkaisu, kun Jeriko oli niin väsynyt (vaikkei sitä muuten näyttänyt) ettei suorapalkalla oikein jaksanut leikkiä vaan hamusi ruokaa jota olin purkkeihin maalimiehille (onneksi) antanut mukaan. Muutenkaan Jeriko ei meinannut pysyä maalimiehillä, mutta pistot oli kyllä todella suorat ja hyvät ja vaikka maalimiehet oli ihan kunnolla kuopissa piiloissa, niin löytyi hyvin. :) Jatkoon hakua varten korvan taakse jäi se, että nyt on tosiaan tärkeää, että menen itse aina maalimiehelle, kun Jeriko siellä leikkii, jotta tää tulee tutuksi, että mä voin mennä sinne eikä sitten myöhemmin haukku keskeydy sen vuoksi. Haukkutreenit ihan erikseen. Palkkana voi käyttää nykyään ihan hyvin myös ruokaa, kun Jeriko tietää mitä on tekemässä, motivoituu silläkin ja esim. kovassa kuumuudessa varmaan paremmin kuin lelulle.

Rankka mutta antoisa treenileiri siis takana. Paljon hienoja onnistumisia, mutta sitten myös vähän hampaiden kiristystä, eniten kyllä johtuen mun suhteettomista vaatimuksista ja liian suuriksi tehdyistä haasteista. Näistä kuitenkin opitaan. Kokonaisuutena olen kuitenkin todella tyytyväinen. :) Ja vaikka kaikki treenit ei menisi ihan putkeen, niin on se kyllä mulle kaikkein tärkeintä millainen Jeriko on koirana. Se on niin fiksu ja järkevä poika eikä koskaan aiheuta mitään ongelmia, todella helppo matkakaveri. Käytiin lenkillä pariin kertaan nuoren Speedy -pojan sekä Prikka-neidin kanssa sekä rannalla uimassa, eikä mitään ongelmaa. Tänään Jeriko ja Speedy jopa juoksi vähän yhdessä. :))

Ensi viikolla pidetään Jerikolle sitten ainakin alkuviikko vapaata. Katsotaan mitä sitten Ukon pään menoksi keksitään. ;)