Henkinen voittaja

Paljon on touhuttu ja kisailtu. Viime keskiviikkona mulle tarjoutui mahdollisuus kokeilla ohjata kisoissa kahta aivan erilaista koiraa kuin omani on. Ystäväni Sanna sai flunssan kimppuunsa ja kun facessa alkoi lennellä ehdotukset, että kuka haluais ohjata Hipiä ja Näpiä kisoissa, niin mä olin heti käsi pystyssä! Olenkin elätellyt toivetta, että joskus pääsisi niitä kokeilemaan. ;)

Pienet treenikokeilut tiistaina ja ihan kivasti meni. Tosi erilaisia toisiinsa verrattuna ja mun omiin koiriin verrattuna. Näp on melkein eri planeetalta kuin omat koirat, Hipistä tulee vähän samanlainen fiilis kuin Jerikosta, mutta ei lukitse esteitä samalla tavalla. Mutta kyllä se yhteinen sävel löytyi ja kivaa oli! :)

Keskiviikkona sitten Ukolla ja Näpillä kolme rataa, Hipin kanssa yksi rata. Sanna kuvaili ratoja, mutta mun kännykällä kuvaukset ei mennyt ihan niin kuin Strömsössä. ;) Tuomarina Anne Savioja. Aika kiemurainen oli eka rata, mutta meni tosi hyvin Näpin kanssa! Hitsin keppivirhe, mutta selvä henkinen nolla! Näpin ilme lähdössä oli kyllä ikuistamisen arvoinen, pikkasen järkyttynyt oli siitä, että mä seisoinkin siellä esteiden takana eikä pinkonut normaalia vauhtiaan, mutta kivasti meni kuitenkin. Tuloksena siis vitonen.

 Ukon kanssa samalla radalla vitonen. Ennen keppejä sekoilin, mun piti ohjata Ukko eri tavalla kuin Näp, eksyin väärälle puolelle ja aloin kikkailemaan jotain pakkovalssia kepeille (jota en todellakaan ollut suunnitellut! :D ) ja reisillehän se meni. Muuten kivaa menoa Ukolta. Erityisen tyytyväinen olin loppuun, kun Ukko oli jo tokavikalla hypyllä ajatus pallossa ja meinas syöksyä vikan esteen ohi, mutta itse päätti haluta ottaa sen viimeisenkin. Osoitti Ukolta erityistä halua antaa extra-efforttia radalla ja se on aina hyvä merkki. :) Videota ei tainnut tästä tulla oikein ollenkaan..

Toisena sitten agilityrata, jolla kaikki kolme koiraa. Tällä radalla alkoi meno olla rennompaa Näpin kanssa ja meni mielestäni tosi kivasti. Keppivirheistä tuli hylky (kepit on kyllä vaikea este vieraan koiran kanssa, kun koirilla niin vaihtelee se miten keppiohjauksen ottaa) ja sitten tuli vielä puomin jälkeen väärä putken pää. Loppurata taas tosi hyvää rentoa menoa, oltiin mielestäni aika hyvin samassa tempossa. :)

Ukon kanssa tältä radalta nolla ja ihan kivaan aikaankin vaikka kadotin Ukon hetkeksi puomin jälkeen ja oli vähästä kiinni ettei olisi päässyt putken väärään päähän. :D  En nyt muista aikaa enkä jaksa kaivella. :D

Hipin kanssa tälle radalle tuli ihan riittämiin erilaisia häiriöitä. Tuomari oli jo viheltänyt lähtöluvan ja olin jättänyt Hipin, kun joku ratatyöntekijä siinä vaiheessa huikkaa tuomarille, että muurin palikka on edellisen jäljiltä siirtynyt. Siinä sitten vähän itse huuli pyöreenä, että mitä teen kun on vieras koirakin, en uskaltanut siirtyä kauemmaksi ja sitten lähdettiin vaan melkein rinta rinnan alkusuoralle. Olis pitänyt vaan vaatia itselleen se mahdollisuus ottaa sitten koko lähtö uusiksi kun vihellyksen jälkeen meni tollaiseksi säädöksi, mutta Savioja ei kyllä ole niitä tuomareita joiden kanssa haluaa ihan ekana lähteä vääntämään kättä jostain tällaisesta... ;) Hyvin kuitenkin lähti käyntiin. Pelkäsin kieltoja ja tulihan sieltä sitten yksi ennen A:ta. Puomin ja putken jälkeen sitten toinen mukava häiriö, kun tuomari leikkasi Hipin juoksulinjan juuri ennen kuin se tuli putkesta ulos. Todennäköisesti ei nähnytkään koko keinua ennen kuin oli jo liian myöhäistä ja siitä kielto. Yksi hyppy tuli vielä ohjattua huonosti, mutta tästä ohituksesta en sitten viitsinyt edes välittää näiden virheiden jälkeen vaan maaliin hyvällä fiiliksellä. :)

Viimeisenä vielä hyppäri. Näpin meno alkoi olemaan vauhdiltaan jo lähempänä sen normaalia menoa. Tässä tehtiinkin niin, että ennen lähtöä syöttelin sille nameja ja se oli nyt paljon paremmin mun kanssa tekemässä. :) Hylky tuli heti radan alussa, mutta who cares. ;) (olis tietty ollut aika nannaa tykittää nollaa Näpin kanssa ;))

Vikalla radalla meno Ukon kanssa ei ollut ihan parasta. Nyt alkoi jo kesken radan vilkuilu kentän laidalle, että entä jos pääsis jo palkalle livahtamaan. Toisaalta oli Ukolle ihan hyvää harjoitusta, että rata piti silti mennä kokonaan, saatiin puhdas rata kuitenkin ja sitten sai pallon. Tuplanolla siis tuli tästä! :))

Keskiviikkona oli myös kissojen "poistopäivä". Pirskatilta poistettiin tietyt killuttimet jalkojen välistä ja Lululta yläkylmuri. Olin viime viikolla matolääkettä antaessa huomannut kulmurin murtuneen ja käytiin eläinlääkärissä näyttämässä. Tilanne oli niin paha kuin se munkin silmään oli näyttänyt ja järkevin vaihtoehto poistaa hammas. Lulu sai sitten antibiootit, mutta muutama päivä hampaan poiston jälkeen Lululla alkoi samalta puolelta silmä rähmimään ja uudelleen eläinlääkäriin. Tulehduksen vaaran vuoksi lisättiin toinen antibiootti rinnalle. Sinänsä Lulu on voinut hyvin, mutta Jeriko on viime keskiviikosta asti kulkenut sen perässä kuin liimattu ja pessyt ja hoivannut tauotta. Herttainen poika. :)

Torstaina käytiin Tamskin agilityvuorolla tekemässä vaan palauttavaa hyppytekniikkaa Ukolle ja Jerikolle pk-hyppyä. Kyllä se vaan koko ajan paremmaksi tulee. Otin pressuesteeni hyppysarjan päähän ja vaikka olikin vähän hankala miettiä se etäisyys viimeiseen matalaan hyppyyn, niin hyvin sujui. Sieltä sarjan alusta kun heitin palloa, niin kerran sitten heitto osuikin esteeseen ja mentiin vähän niin kuin yhdessä Jerikon kanssa viemään se esteen taakse ja tästähän Jeriko innostui enemmän kuin normi heittämisestä. Olisihan tämäkin pitänyt tajuta aikaisemmin, kun samaan tyyliin on nostatettu virettä tasamaanoutoon. Mutta kivasti meni 1,05 metriäkin. :)
Käytiin myös lämmittelylenkillä Lukonmäessä ihanassa lämpimässä auringonpaisteessa ja lämpimässä tuulessa. Mun pojat on niin komeita. :)

 Lauantaina olin liikkuroimassa NPKH:n tokokokeessa EVL ja VOI-luokkaa. Kyllä sitä vähän on ruosteessa kun yli vuosi edellisestä liikkuroinnista. Pahoittelut pienistä kämmäilyistä, mutta en tainnut sentään kenenkään suoritusta pilata.. Vähän vilu siinä tuli illan viilentyessä ja kun ei tajunnut luokkien välissä käydä lisäämässä vaatetta, mutta onneksi sentään pääsin ajoissa lähtemään, kun Sari jäi liikkuroimaan alemmat luokat.

Sunnuntaina oli sitten pk-rotumestisten aika. Uuraisiin lähdin ajelemaan jo kuuden aikaan ja menomatka meni vielä ihan ok. Viluinen olo oli, kurkku kipeenä eikä mieltä ylentänyt kylmässä tuulessa hytiseminen. Ekana oli esineruutu ja se olikin aika haastava. Ruutu oli järven rannassa ja siinä tuuli aika paljon. Edellisenä päivänä oli kuulemma tuullut vielä enemmän. Lisäksi ruudussa oli korkeuseroa vasemmassa takanurkassa joka sai kai hajut pyörimään miten sattuu. Lähdin vasemmalta lähettelemään ja sieltä takanurkan tuntumasta nousi yksi esine ja keskeltä melko takaa toinen. En edes muista kumman Jeriko nosti ensin. Pistot ei ollut suoria ja Jeriko työskenteli paljon poikittain ja mun oli tosi vaikea hahmottaa mitkä alueet se on jo tarkastanut. Etenin sitten liian hitaasti kohti oikeaa etukulmaa ja aika loppui. Eka kerta kun on aika loppunut kesken. :( Esineruudusta lähti myös työskentelypisteitä hävettävän paljon ja saaliiksi ainoastaan 18 pistettä.

Toisena sitten jälki. Jeriko lähti janalla etenemään lähes täydellisesti, mun makuun olis saanut olla aavistuksen nopeampi, mutta tasaisella ja päättäväisellä nopealla ravilla eteni tikkusuoraan ja nappasi jäljen hajun vauhdista ja valitsi ainoan suunnan joka on Jerikon mielestä mahdollinen: vasemman. Jälki lähti oikealle. Takajäljestä pistevähennys ja pisteitä janalta 35. Eka keppi oli ihan jotain 30 metriä janalta, Jeriko ilmaisi hienosti. Jatkettiin matkaa ja pian nousi tounen keppi. Sitten alkoi vähän kunto loppumaan multa. Puuskutin ihan hulluna ja pidin liinasta kiinni ihan vaan etten menetä Jeriko mun näkyvistä. Flunssa painoi yllättävän paljon. Yhdessä ylämäessä Jeriko jopa vilkaisi taakseen, kun puuskutin siellä niin kovasti, vaikka yleensä se ei vilkuile ollenkaan taakseen. Sitten tuli pitkää väliä ilman keppejä. Kolme viimeistä keppiä melko loppuvaiheessa jälkeä.

Viimeinen keppi oli Jerikolle selvästi hankala. Tultiin ikään kuin notkoa pitkin jäljen loppuun, maassa oli vaan ohut kerros sammalta ilmeisesti hiekan tmv päällä. Jeriko ajoi ensin vikan kepin yli enkä mä kasvillisuuden puutteesta huolimatta nähnyt yhtään mitään. Jeriko ylitti metsätien, palasi takaisin, ylitti sen toisenkin kerran eikä ollut itse tyytyväinen. Palasi sitten reilusti taaksepäin ja tultiin notko uudelleen niin, että Jeriko haisteli jokaikisen askeleen erittäin syvällä nenällä, oikein painoi nenänsä maahan. Hitsi kun oli hankalaa. Mutta hitsi, kun Jeriko on hieno ja luotettava. :)

Yksi keppi kuitenkin jäi ja sitten keppejä palauttaessa tuli märkä rätti kasvoille. Yliaikaa. Yliaikaa!  Olinhan mä kelloa katsonut, luulin, että aika juuri ja juuri riitti. Muistin, että jäljestysaikaa oli 50 min, mutta sitähän on 40 min. Jotenkin ihan uskomatonta, kun tuntuu että piirinmestiksissä todella pelkäsin ajan loppumista kesken, kun Jeriko haki jäljen jatkoa suopursujen keskeltä ja silloin jäljellä muutenkin vaikeuksia. Nyt tuntui, että tultiin reippaasti (ainakin mun puuskutuksesta päätellen) ja sitten tää yhden kepin tarkastelu vaikka kestikin, niin vei mulle aivan yllätyksenä ajan yliajalle. Kai me vaan edettiin sitten niin paljon hitaampaa kuitenkin mun flunssasta johtuen, en tiedä..

Pettymyksen määrää on mahdoton kuvailla. Kokeeseen lähdin sillä ajatuksella, että 1-tulos käydään hakemassa ja mentiin niin ali riman kuin vaan voi mennä. Olin ihan itku silmässä, mutta onneksi on ihania ihmisiä, jotka tsempitti. Kiitos teille! Joka tapauksessa päätin keskeyttää kokeen, koska tulosta ei ollut tulossa enkä halunnut turhan päiten hyppyyttää Jerikoa, kun siinä on aina riskinsä. Sitten ajo kotiin ja flunssalla varmaan osansa, kun oli ihan tosissani vähällä nukahtaa rattiin. Pysäytys kesken matkan ja pieni kävelylenkki Jerikon kanssa ja sitten jaksoin kotiin asti.

Kotona suoraan päiväunille ja uni tulikin äkkiä. Pettymys helpotti, kun heräsin ja Matti oli lähtenyt koirien kanssa laittamaan alalaitumen aitaa, ja herättyäni lähden itse ulos. Ehdin vaan oven perässäni sulkea, kun Jeriko ilmestyi kukkulan takaa reilun 50 metrin päässä, iloinen ilme naamallaan, kun mä olin herännyt ja tulin ulos. Mitä me niillä tuloksilla, kun on sellainen yhteisymmärrys, yhteishenki ja yhteistyö mitä Jerikon kanssa. Jeriko ei koskaan petä, joten vähintä mitä voin tehdä on olla pettämättä sitä olemalla pettynyt päivän tulokseen, kun Jeriko kuitenkin antoi kaikkensa. Itse en vaan ollut parhaimmillani.

Pettymyksen suosta noustiin siis nopeasti ja maanantaina käytiin tottistelemassa Tavesin vuorolla. Jeriko teki noutoja, tasamaanoudot nyt oikein mukavan voimakkaita. :) Hyppynouto vieraalla esteellä 1m onnistui menosuuntaan täysin puhtaasti, paluusuunnassa hipaisi sen verran, että rima laski (Tavesilla tällainen omanlainen turvallinen este). Hyvin silti meni, olin tyytyväinen. Käytiin Svetan kanssa kävelyllä ja tehtiin esineruutua. Laitoin ruutuun kuusi esinettä valmiiksi ja Jeriko nosti näistä kolme, hienosti meni. Ukko nosti myös kaksi esinettä hienosti. :)

Tiistaina kävin töiden jälkeen tallaamassa jäljen kotimatkalla ja samalla tutustumassa lähellä oleviin uusiin maastoihin. Tallasin 900 metrin jäljen, jolla neljä keppiä. Jälki lähti oikealle ja ensin Jeriko nosti taas takajäljen. Eka keppi jäi nyt jostain syystä. Maasto oli tosi vaihtelevaa, että olisko Jeriko tullut tämän vuoksi ohi kepistä. Muiden keppien ilmaisut tosi hyvät ja jäljestäminen tarkkaa. :)

Torstaina kävin myös tallaamassa jäljen kotimatkalla. Tällä kertaa 600 m ja kaksi keppiä. Jälki lähti taas oikealle ja nyt Jeriko otti nopeasti oikean suunnan. Molemmat kepit nousi hienosti ja Jeriko selvitti ojien ylitykset ynnä muut hienosti. Jäljen ajon jälkeen käytiin tekemässä esineruutu toiseen kohtaan ja ai että millainen maasto siellä olikaan! Ihana! Tähän tasaiseen helppoon maastoon sitten kolme esinettä ja kunnon hihkumiset joka esineelle, purutyyny palkkana. Esineet nousi hienosti jokainen yhdellä pistolle, vauhtia oli ja Jeriko reagoi hajuihin terävästi ja lähti vauhdilla palauttamaan. Viimeisen esineen kohdalla jopa suostui vihdoin tiputtamaan esineen vauhdista ja tuli kiinni purutyynyyn! Erittäin onnistunut treeni siis. Ja näihin maastoihin kelpaa kyllä tulla jälkeä tekemään myöhemminkin. :)