Juhannusta

Otettiin koton varaslähtö juhannukseen ja poltettiin tällä viikolla pihassa jo kaksi kokkoa, kun poltettavaa puutavaraa riitti. Purettiin vanhan hirsisen pihasaunan lautakate hirsien päältä pois ja poltettiin laudat sekä muuta puuroinaa. Torstaian tehtiin tätä täydessä kaatosateessa ja Rukan kurapuku tuli kyllä tarpeeseen. :D Pikkasen bensaa niin saatiin kokko kuitenkin syttymään. ;)

Sääennusteet juhannukseksi näytti pahoilta ja vielä perjantaina Virroille mökille ajaessa sateli välillä kaatamalla, välillä aurinko taas näyttäytyi. Kuitenkin iltapäivällä taivas jo kirkastui ja saatiin viettää iltaa myös ulkona. Harvinaista herkkua! Sään suosiminen jatkui sitten vielä juhannuspäivänäkin, joten kyllä kelpasi. :)

Mökillä oli myös Matin vanhemmat sekä sisko perheineen. Etukäteen vähän mietitytti miten Ukko pärjäisi lasten kanssa, kun se on välillä jännittänyt lapsia aika paljon johtuen ikävistä kokemuksista Linnainmaalla naapurin lasten osalta. Ukko oli kuitenkin aivan loistava, olen niin ylpeä siitä. :) Ukko ei edes hätkähtänyt lasten yllättäviä halauksia (toki lapsia yritettiin ohjeistaa ja valvottiin koko ajan,m mutta aina välillä ne sai päähänsä tehdä jotain yllättävää joka ehti tapahtua ennen kuin ehti kieltää) ja oli innolla Jerikon kanssa leikkimässä lasten kanssa. Ja kyllä sitä leikittiinkin! :D Vuorotellen hyppivät laiturilta järveen ja sitten välillä leikkivät pihassa pallolla. Ja siitä huolimatta pojat osasi myös hienosti rauhoittua, kun vaan sai ihmiset (niin lapset kuin aikuiset) lopettamaan leikittämisen. ;) Tosin, sitten välillä kun lapsille juuri sanoi, että koirat lepää nyt, niin ne aloitti omat leikkinsä. :D

Mun siskot kävi katsomassa kissoja ja lampaita, tänään sitten lähdettiin puolen päivän aikaan kotiin. Kotona melkein ensimmäisenä tehtiin paimennustreeni. Ensin Ukko sai jakaa porukkaa. Ensimmäisellä jaolla mukaan tuli porukan uhittelija, joten otettiin uusi jako, jolla saatiin kolme sl-harmas karitsaa ja yksi viime kesän affekaritsa eli sopiva neljän porukka. Ukko sai sitten ensin kuljettaa ne vetoa vastaan pois tästä lähiaitauksesta "alalaitumelle". Sitten aloitettiin häkitystreeni. Affe ei olisi häkkiin halunnut millään mennä, mutta Ukko hoiti taas hienosti oman osansa. Musta affe olis tullut läpi eikä tömistelyjä ottanut oikein millään. Siinä oltiin sitten patti-tilanteessa lampaat häkin suulla ja mun tömistelyt tehottomia. Ukko otti sitten ohjat käsiinsä ja lähti oikeastaan oma-aloitteisesti painostamaan lampaita, juuri oikeasti suunnasta, oikealla vauhdilla ja määrätietoisuudella ja sai affenkin painumaan häkkiin. Sitten vielä häkissä pyörimistä ja Ukko oli selvästi luontevampi ja rohkeampi kuin viime kerralla. Änki itsensä väkisin lampaan ja häkin väliin eikä hätkähtänyt vaikka affe aluksi meinasi vähän pistää hanttiin/ei meinannut väistyä. Hieno Ukko!

Ukko sitten tauolle ja Jeriko sai tuoda loppuporukan aitaukseen. Annettiin häkkiporukan olla häkissä ja tehtiin ajoa pillikäskytyksellä. Laidunta on nyt vähän laajennettu lähteen ympärille eikä sinne taakse ole laitumen laidalta näkyvyyttä puolin tai toisin. Aluksi Jerikon oli vaikea käsittää, että se jatkaisi ajoaan sinne näkyvyysalueen ulkopuolelle, mutta sitten alkoi kyllä sujumaankin hienosti. :) Ajettiin sitten lampaita lähdettä ympäri mikä oli kaikin puolin hyvä harjoitus.

Ukolle sitten toinen treenivuoro. Lyhyitä hakuja ja kaaren jatkamista tasapainon yli, se sitten pysäytystä sinne taakse ja uudelleen flänkille. Ihan kivasti meni ja nyt saatiin häkkiporukan ansiosta ehkä hieman lisävetoa, mutta se ei kyllä juurikaan Ukkoon vaikuttanut. Välillä Ukko meinasi lähteä häkkiporukkaa ajamaan kun kutsuin kaarelta yli ja ympäri, mutta saatiinpahan samalla harjoiteltua "look backia". ;) Upeasti meni. Ukon ilme treenin jälkeen kertoo kaiken. :)

Jeriko teki vielä toisen vuoron myöskin. Ensin sokkohaku lähteen ympärille levinneelle porukalle, joita laitumen laidalta ei nähnytkään. Porukka oli kahdessa osassa lähteen molemmin puolin ja yksi lammas yksin hämynä lähempänä. Jeriko ei siis aluksi nähnyt muita kuin tän yhden ja meinas luonnollisesti sitten vaan sitä hakea. Hyvä "look backin" treeni tuli sitten Jerikolle. Ekalla "käänny"-käskyllä ja oikealla kaarikäskyllä näki/löysy lähteen oikealla puolella olevan porukan, mutta vielä olis meinannut tää toinen porukka kauempana vasemmalla jäädä huomaamatta. Toinen "käänny" ja oikea kaari, niin laajensi hienosti ja löytyi sitten loputkin porukasta. :) Tarkoitus oli harjoitella singleä ja vähän siinä tulikin harjoitusta ohjaajalle, mutta oli hieman liian vaikea harjoitus ottaa yksi erilleen 15:ta, väkisinkin aina kaksi osui samaan. Kerran yksi lähti erilleen, mutta Jeriko ei sitten sitä noteraannut enkä saanut sitä pitämään sitä, liian vaikea harjoitus nyt kun ei olla jakoakaan tehty hetkeen. Pariin kertaan sitten jakoa niin, että saatiin kaksi erilleen porukasta ja niitä Jeriko piti hienosti.

Pidettiin pieni noin puolen tunnin tauko, kun mä söin ja sitten lähdettiin Jerikon kanssa ajamaan mun kotiin tullessa tekemä jälki. Yritin nyt tällä pureutua meidän 3./4. keppi -ongelmaan. Yritin tehdä mahdollisimman paljon erilaisia haasteita, joilla imitoisin mahdollisia koejäljellä tulevia haasteita ja saisin sitten ehkä virheen esiin. Tallasin 1 km pituisen jäljen Korentijärventien varten tuohon siis kävelymatkan päähän. Otin kepit taskuun kotoa jälkeä tallaamaan lähtiessä, jolloin ensimmäinen ehti mulla olla ehkä korkeintaan 10 min ja muut vähän pidempään, ei siis kuitenkaan lähellekään koeohjeessa vaadittua 30 minuuttia. Jälki vanheni reilu 2,5 tuntia. Tein todella paljon kulmia, neljä terävää kulmaa ja pieniä laatikoita joissa siis suoria kulmia määrä X eli paljon. Ojaa ylitettiin kolme kertaa ja kerran ylitettiin hiekkatie niin, että ensin tultiin haarautuvalle metsätielle ja sen keskellä suora kulma ja siitä sitten autotien ylitykseen. Ensimmäinen ja kolmas keppi piikkikulman jälkeen ehkä 20 metrin päähän, heti kun vaan uskalsin laittaa ettei saisi hajua ennen kuin tulee piikin kärkeen. Toisen kepin laitoin ison kiven päälle ja viimeinen pöpelikön ja syvän ojan ylityksen jälkeen. Keppien paikat oli siis noin 200m, 290m, 550m ja 1km. Lisäksi Jeriko oli varmasti väsynyt mökillä leikkimisestä ja paimennuksesta jo valmiiksi.

Haasteita piti siis olla. Jerikon työskentely kuitenkin kertoi, että en ollut osannut imitoida ollenkaan niitä haasteita mitä oli esim. Raisiossa koejäljellä viikko sitten, mitä ne sitten silloin olivatkaan. Johtuiko silloin kovasta sateesta (tänäänkin kyllä juuri vähän sateli kun tallasin jälkeä) vai mistä (melko saman tyyppistä kuusimetsää oli), mutta Raisiossa Jeriko joutui kovasti tarkistelemaan ja oli haastavaa. Nyt Jeriko eteni kuin juna jäljellä, eka piikki meni noin 10 metriä pitkäksi, mutta muut kulmat teki todella tarkasti ja muutenkin jäljesti rennosti ja itsevarmasti, ei mitään vaikeuksia. Unohdin ottaa vettä jäljelle mukaan, mutta oikeastaan sekin oli ihan hyvä harjoituksen kannalta, kun kerta Jerikoa oli tarkoitus yrittää väsyttää niin jäljellä, että vastaisi koetilannetta. Kaikki kepit löytyi kuitenkin täysin vaivatta. En siis saanut huijattua. :D Kyllä se vaan on jostain ihmiselle käsittämättömästä kiinni, milloin tollainen virhe voi tulla. Janakin meni hienosti. Tein tarkoituksella lyhyen (noin 7 metrin päässä leikkasi; voisihan joskus kokeessa jäynänä olla tällainenkin) ja oikealle lähtevän ja Jeriko otti hienosti oikean suunnan. Myös Jerikon ilme hyvin suoritetun työn jälkeen oli korvaamaton. Mikään ei voita tätä työ-/harrastuskoiran ilmettä haastavan ja onnistuneen treenin jälkeen. :)))