Koira joka ajatteli liikaa

Tiistaina käytiin Mutalassa treenaamassa tämän päivän koetta varten. Jerikon kanssa tehtiin periaatteessa koko kaavio, mutta seuraaminen vain suoran osalta ja henkilöryhmän osalta. Palkkailin toki väleissä. Kaikki meni hyvin hyppyyn asti. Voi pirulainen millainen kovanonnen soturi toi Jeriko on. Esteenä kokeessa käytössä oleva vihreä pressueste 95 sentissä. Jeriko lähti ihan normaaliin tapaan hyppäämään, oli ihan sen oloinen, että nyt mennään ja ylitetään. Mutta eipä ylitettykään vaan jäi jostain lonkastaan tmv kiinni esteeseen ja lensin niskoilleen esteen taakse. Näin siis itse kun takajalat lähti lentämään yli ja arvata saattoi kuinka siinä oli käynyt. "Yleisöstä" sanottiin, että tuli aivan täysin niskoilleen ja nousi istumaan hieman pöllähtäneen näköisenä. Muutama sekunti siinä varmaan meni ja tuntui niin pitkältä ajalta, että itse jo ihan tosissaan ajattelin, että nyt se on katkaissut niskansa ja halvaantunut. Olin lähdössä katsomaan, kun Jeriko sitten lähti jatkamaan noutoa. Oma naama takas peruslukemille, kannustin sanomalla "hyppy" ja Jeriko hyppäs takaisin.

Tästä voi sitten moni olla eri mieltä, että teinkö oikein vai väärin. Joka tapauksessa pelkäsin Jerikon henkisen puolen rikkumista melkeinpä enemmän kuin fyysisen puolen, joten tokaisin vaan Jerikolle, että otetaanpas uusiksi ja nyt kunnolla. Sama korkeus. Ja kyllähän se sitten ylittikin mennen tullen, melko hyvinkin itse asiassa. Tai siis ei arponut eikä jäänyt silleen miettimään ollenkaan tota haaveria. Vinoeste perään ja eteenmenon seuraamisosa meni hienosti.

Toki mua sitten pelotti, että kuinka juntturaan Jeriko tosta tärskystä meni. Sai ilmeisesti ainakin kunnon iskun päähänsä. Venyttelin ja hieroin kevyesti Jerikoa illalla ja kuin ihmeen kaupalla kaatumisesta ei näyttänyt tulevan mitään seuraamuksia ja Jeriko liikkui normaalisti ja letkeästi vielä keskiviikkoaamunakin! Joskus sentään onni onnettomuudessa.

Tehtiin sitten hyppytreeniä keskiviikkona ja hyvinhän se omalla esteellä menee. Tuli ihan mieleen, että vaihteleeko koirien puna-vihersokeuden aste, että eikö Jeriko vaan hahmota vihreää estettä, kun noin pahat kaatumiset sille on tullut ainoastaan vihreillä esteillä (se pahamaineinen eka jälkikoe ja nyt tämä)! Nyt toi näytti kyllä ihan siltä, että arvioi vaan taas ihan väärin hypyn korkeuden... Tiedä häntä... Tehtiin kuitenkin omalla hypyllä nyt vauhditonta korkeuttakin ja tää onkin sellainen harjoitus, mitä pitää jatkossa tehdä enemmän. Jeriko selvästi tykkäsikin tästä harjoituksesta ja hyppäsi yhdellä väliaskeleella täysin puhtaasti 95 cm, metrisessä vähän koski. Jos siis vauhditta hyppy onnistuu noin hyvin, niin miksi ei vauhdin kanssa (vieraalla esteellä)? Harjoitusta vaan lisää, mutta siis toi vauhditon korkeus varmasti vahvistaa sitä hyvin, että ponnistais ylös eikä liian matalana mikä nyt tuntuu olevan Jerikon suurimpia ongelmia..

Tänään sitten kokeeseen, joka aloitettiin tottiksella Mutalassa. Järjestäjänä siis Ylöjärven Käyttöhukat ja tuomarina Kristiina Kallio. Tavallaan jännitti, tavallaan olin luottavainen, että kyllä Jerikon pitäis se hyppy selvittää kun vaan keskittyy kunnolla ja arvioi esteen oikein. Jeriko oli ekana paikkamakuussa, missä ei mitään ongelmaa. Arvosana erinomainen. Seuraamisessa tuli nyt aika paljon ääntelyä, jonka luulen aika pitkälti johtuvan siitä, että parina ollut koira äänteli aikas reippaasti. Jeriko tuntui siitä kiihtyvän. Itse seuraaminen kuitenkin ihan hyvää, ainut herpaantuminen tuli henkilöryhmää lähestyessä (katseli esteitä). Arvosana hyvä. Jäävät meni tänään oikein, jee! :D Liikkeestä istuminen erittäin hyvä, arvosanaa ehkä laski se, että olisi voinut istua vielä nopeammin..? Maahanmenossa ja luoksetulossa jouduin juoksemaan ison vesilätäkön läpi, mutta ei lätäköt Jerikoa onneksi häiritse ja vesi lentäen juoksi suoraan luokse. ;) Arvosana erinomainen. Juoksusta luoksetulosta arvosana erittäin hyvä, törmäämisestä, itse en sellaista huomannut. :P Tasamaanouto erittäin hyvä, hieman lisää voimaa saisi olla, samaa mieltä.

Sitten se hyppy. Jeriko kaatoi esteen menohypyllä, hyppäsi kaatuneen hypyn yli palautuksessa ja luovutti kapulan korrektisti. Uusin esteen, jolloin Jeriko kyllä koski hyppyyn mennessä, mutta ei kaatanut, kiersi paluun. Vinoesteellä tapahtui sitten taas kummia. Tai ei tää nyt niin kummaa Jerikolle ollut, mutta tuomari ei ollut vastaavaa ennen nähnyt ja yleisössäkin ihmeteltiin. :D Ylitti esteen ok mennessä, mutta sitten Jeriko meinaskin lähteä hypyn kautta palauttamaan, vaan eipä sitten tohtinutkaan hypätä. Pysähtyi sitten siihen esteiden väliin pohtimaan tilannetta, sanoin "hae" jolla yritin kannustaa sitä tulemaan vaan välistä, mutta Jerikolle ei tämä ratkaisu kelvannut, vaan palasi taaksepäin ottamaan vauhtia ja tuli vinoesteen yli takaisin. :DD

Huoh. Niin Jerikoa. Kun yksi asia menee pieleen, niin haluaisi vielä seuraavassakin hetkessä korjata virheensä. Jeriko sai kyllä kehuja, että osoittaa selvästi suurta taistelutahtoa, kun ei halua jättää liikettä kesken (vaikka ohjaaja siihen jopa kannustaa) vaan keksii ratkaisun tilanteeseen. Myös Jerikon halu tehdä mulle töitä sai mainintaa. On se vaan niin kultakimpale. :) Tottiksesta näillä virheillä yhteensä pisteitä 78.

Sitten esineruutuun. Yritin arvioida tuulen suuntaa ennen ruutuun menoa pariinkin kertaan nyppäämällä Jerikolta pari irtokarvaa ja molemmilla kokeiluilla tuuli eri suuntaan. Lähdin sitten vaan oikeasta reunasta ja takakulmasta nousikin sitten ekalla lähetyksellä esine pienen tarkennuksen jälkeen. Siirryin aika keskelle lähettämään ja Jeriko kävi takarajalla, mutta palatessaan sai hajun esineestä ja nosti. Kolmas lähetys aika läheltä vasenta reunaa, Jeriko upposi suoraan takarajalle, mitään hajuja ei tullut vastaan ja alkoi risteilemään. Tätä katsoessa alkoi vähän usko itsellä loppua, että missä se kolmas esine oikein voi olla?! Ja mihin helkkariin mä Jerikon lähetän jos pitää vielä uudelleen lähettää? :D Koska mulla ei ollut vastauksia näihin kysymyksiin niin olin vaan hiljaa ja annoin Jerikon tehdä työn. Jeriko haravoi aluetta ja palasi pikku hiljaa takaisin päin ja lopulta aika läheltä keskimmäistä esinettä siitä ehkä 5-10 metriä vasemmalle löytyi kolmas esine. Lähetin siis liian vasemmalta viimeisen eikä Jeriko saanut hajua. Hyvä Jeriko! Kehuja tuli taas koiran sinnikkyydestä. :) Pisteitä 29.

Viimeisenä jälki. Maasto oli Hämeenkyrössä ja aivan ihanaa mäntykangasta olikin! Hyvin selkeä jana, mutta jälki lähti oikealle ja näin ollen Jeriko lähti vasemmalle takajäljelle. Kutsusta takaisin ja nosti jäljen oikean suunnan. Janalta 37 pistettä. Eka keppi oli ihan tosi alussa, ehkä 50 metriä korkeintaan ehdittiin mennä ja myös toinen keppi oli melko pian. Kolmanteen keppiin oli vähän pidempi matka, mutta senkin Jeriko ilmaisi hienosti. Sitten alkoi Jerikolle kyllä selvästi tulla väsy ja kuuma. Jälkiviisaana voi sanoa, että olis pitänyt juottaa kolmoskepillä. Harkitsin jopa pysäyttämistä kesken jäljestyksen pelkän juottamisen vuoksi, koska pää alkoi nousta ja jäljestys oli epätarkempaa kuin normaalisti selvän väsymisen vuoksi. Neloskeppi siinä sitten jäi ilmeisesti välistä. Vitoskepillä juotin ihan reippaasti ja jäljestys alkoikin näyttämään taas ihan normaalilta ja kutonen (jota vielä aluksi luulin vasta viidenneksi, olin varma, että Jeriko on nostamassa mulle kaikki kepit) nousi suopursujen keskeltä vaikka Jeriko joutuikin oikein kunnolla etsimään ja tekemään töitä jäljen lopun kanssa.

Tuloksena siis yksi maastoon jäänyt keppi, jota jäljen keskeltä ei kyllä lähdetty etsimään. Maastosta tuli yhteensä 176 pistettä, eli kokonaispisteitä 256. 1-tulos jäi juurikin sen yhden kepin päähän. Harmistus. :( Näillä pisteillä siis 2-tulos ja luokkavoitto (neljä koiraa luokassa). Meidän lisäksi ekasta kokeestaan 2-tuloksen tekivät Sara ja Jerikon sydänkäpy Theba. :)

Hyppytreenit jatkuu ja ensi kokeessa muistan kyllä varmasti juottaa Jerikoa jäljellä!