Viime sunnuntaina oli alueellisen valkun treenit. Mulla oli molemmat koirat treeneissä mukana, Ukon otin ekana radalle. Treeni meni tosi hienosti, Ukko oli kivassa vireessä ja tuntui että ollaan edistytty tosi paljon. Itsellä oli vähän tyhmiä ohjausratkaisuja välillä ja keppiongelmat Ukon kanssa nyt jotenkin kummittelee, mutta tuntui silti kokonaisuutena oikein kivalta. :)
Jerikonkin kanssa tosi kivasti meni, sai mm. kehuja siitä kuinka elastisesti se kääntyy niistoille. Ja puomi oli tosi hyvä. :) Muuten ei sen tarkempaa kerrottavaa siitä eikä Jerikon treeniä kuvattu.
Tiistaina Tamskin treeneissä Ukko antoi myrskyvaroituksen. Ukko kiljui (!!) ensimmäisen kerran radalla ottaessa ja kun jätin Ukkoa 1. esteen taakse, hiljeni sitten odottamaan kuin jännitetty jousi ja ampaisi todella hyvällä vauhdilla ja asenteella radalle. Aivan huippua menoa! :) Vähän sitten viilasin pilkkua ensimmäisen vedon jälkeen niistojen kanssa ja sen vuoksi sitten tällä toisella vedolla jarrutti vähän liikaakin niistoihin tullessa. Video siis toiselta treenikerralta kun oltiin jo tehty aika paljon alle, ekassa vedossa oli tulta ja tappuraa huomattavasti enemmän. ;) Lisäksi tossa nyt unohtui vielä Tommin länget radalle joita Ukko sitten väisteli, mutta siitä huolimatta ihan hyvä veto. :)
Torstaina Harrin treeneissä Jerikon kanssa oltiin tekemässä hienoa nollarataa, kun radalle karkasi grotsku rähisemään Jerikon kylkeen ja taisipa näykätäkin ennen kuin edes ehdin huomata koko asiaa. Ilmeisesti näki Jerikon pyyhältävän ohi aidan raosta ja saalisvietti iski päälle... :/ Pysähdyin sitten vaan ja Jeriko ei siitä toisen rähinästä välittänyt tuon taivallista, ei ärtynyt eikä toisaalta myöskään yhtään paineistunut tai hämääntynyt. On toi täydellinen terävyyden puute vaan aika ihana piirre koirassa. :) Jatkettiin treeniä ja meni niin kivasti ja saatiin niin hieno nollarata tehtyä perään, ettei paljon parannettavaa jäänyt ja toiselle vuorolle otin Ukon radalle. Ukon kanssa vähän hankaluuksia yhden esteen ohituksen kanssa, mutta muuten Ukko tuli taas tosi hyvällä sykkeellä. :)
Eilen oltiin Somerolla kauden päättäjäisiä viettämässä. Pojat pääsi peltotreeniin ja saatiin pitkästä aikaa ottaa pidempiä hakuja, kun kotona ei sellasiin tila vielä riitä. Ukon kanssa aloitettiin haut n. 50 metristä, mutta oikean puoleinen kaari on nykyään niin pullea ja hieno, että nopeasti pystyi pidentään 100-150 metriin. Tosi nättiä kaarta kyllä teki. :) Otin samalla myös pillillä noston jälkeen käskyttämistä ja Ukko otti ihan kivasti oikean flänkin pillikäskyllä. Ainut isompi ongelma oli stopit, jotka edelleen valuu. Sanoisin, että Ukon suurin ongelma on liika intensiivisyys ja välillä meinaa unohtua, että mulla olis jotain virkaa asiassa... ;)
Vasemman puoleinen kaari on heikompi, ei lähde ollenkaan niin laajalle, mutta ihan hyvin noin 70 metriin saakka kyllä meni. Varsinkin vasemman puoleisen kaaren päässy oli kuitenkin sitä kuunteluongelmaa. ;) Kerran meinas vasemmalla kaarella lampaat ottaa hatkat ennen kuin Ukko ehti lähellekään tasapainoa, mutta hienosti kyllä juoksi lampaat kiinni ja saatiin homma haltuun pienestä porukan hajaantumisesta huolimatta. Kaiken kaikkiaan olen kyllä tyytyväinen Ukon treeneihin.
Jeriko teki ensiksi muutamia pidempiä hakuja ja hitsi vie se tekee kyllä aivan upeaa hakukaarta. Vähän kyllä pistää edelleen hymyilyttämään, kun Jeriko tekee niin täysillä ja tosissaan, täydellä vakavuudella ja aivan täydellistä hakukaarta, mutta ainoastaan ulkonäkö on vähän ristiriidassa kokonaisuuden kanssa. Mutta ei se ulkonäkö vaan korvien väli. ;) Jerikolle myös pillillä noston jälkeen oikeaa flänkkiä ja ihan kivasti meni. Toisella vuorolla tein Jerikolle haun ja sitten ajatin lampaat aidalle ja aitaa pitkin poikittaisajoa ja itse pysyin noin 150 metrin päässä takana. Nostossa lampailla oli vetoa ja Jerikolla taas vähän omaa ajatusta kuuntelusta. En saa sitä "tottis-paimentamaan" vaikka kuinka yrittäisin; jos Jeriko tuntee vedon niin se ei kuuntele mua ei sitten millään. :D Näin kaukana musta Jeriko ei ole ehkä koskaan ajanut tai ainakin siitä on todella pitkä aika ja alkuun pari kertaa vilkuili taakseen, että "ootko nyt ihan varma tästä", mutta kuunteli hyvin eikä yrittänyt alkaa väkisin koota mulle tai mitään muutakaan, tosi hienosti meni. :)
Paimentelun jälkeen syömään taas kerran Kimmon herkullisia ruokia, ai että! :P Ukko sai myös oman kuksan PPR1-tunnuksen kunniaksi ja onhan se hieno. :) Kiitos Marikalle ja Kimmolle järjestelyistä, hauska päivä oli. :)
Tänään sitten Santtu Stenbergin agilitytreeneissä. Jerikon kanssa ei oikein sujunut, en osannut rytmittää ja valuin koko ajan vääriin paikkoihin ja oli niin kuin olisi kaksi vasenta jalkaa. Jotenkin ihan pyllystä. Vähän jo mietin, että jos Jerikon kanssa meni noin reisille, niin miten sitten menee Ukon kanssa, mutta sehän meni aivan törkeen hyvin! Ukko teki vauhdilla ja hyvällä sykkeellä ja meillä oli tosi hyvä yhteispeli! Radan juokseminen tuntui tosi vaivattomalta ja helpolta Ukon kanssa. Tuntui jotenkin ihan huikeen hyvältä tehdä Ukon kanssa rataa ja monet sellaiset kohdat joita Ukon kanssa epäilin jo etukäteen ja jotka oli Jerikon kanssa ollut vaikeita meni ihan tosta vaan. En oikein voi tarpeeksi edes hehkuttaa tän päivän fiilistä. Me ollaan Ukon kanssa löydetty jotain tosi arvokasta ja hienoa: yhteys. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti