Meinas melkein unohtua, rehellisesti sanottuna olis varmaan unohtunutkin jollei Miia olisi onnitellut. Ei sillä ettenkö muistaisi vaikka unissani Jerikon syntymäpäivämäärää, mutta mulla on useinkin ongelma noteerata mikä päivä on menossa ja yhdistää se sinä päivänä oleviin tapahtumiin. :D
Kun tää melkein meinas unohtua, niin Jerikolle ei ollut mitään sen kummempaa lahjaa, mutta sovittiin sen kanssa, että aiemmin hakutreenejä varten tilaamani kaksi patukkaa oli sen lahja. Häviää kieltämättä viime vuoden lahjalle (Derekin kurssi), mutta kelvatkoon. ;)
Eilen saatiin joululahja mun agilityryhmäläiseltä ja nyt otin sitten sen käyttöön, että sai Jeriko jollain herkutella. En oo koskaan mennyt noihin pipari-, nakki- tai mihinkään muihinkaan haasteisiin, mutta nyt kuvaa varten hetken mielijohteesta iskin kanafileen suuhun, että "pidä" ja niinhän se partiopoika vaan piti ihan ongelmitta. On toi Jeriko vaan mahtava, mitä vaan pyydän niin aina toteuttaa. En olisi koskaan osannut kuvitella parempaa kuin mitä olen Jerikossa saanut. :)
Kun nyt haasteiden makuun päästiin, niin pitihän se pistää Ukkokin kokeilemaan. ;)
Näyttää sujuvan hyvin silläkin? No ei nyt ihan, kuva ei kerro koko totuutta. :D Ukolta valui kuola suupielestä, se meinas pariin kertaa lysähtää maahan ja alkaa syömään ja sitten pureskeli ja pyöritteli filettä suussaan. Mutta näin hyvän kuvan siitä silti sai. Vähän ehkä epätoivoisella ilmeella höystettynä.. Ja koko sen ajan kun nostelin Ukkoa ylös ja korjailin filettä suussa, herra Partiolainen istui asennossa ja piti filettä kauniilla otteella. ;)
1 kommentti:
Meillä ei pysyis kellään noista suussa mikään syötävä, tai edes syötäväks kuviteltava... :D
Lähetä kommentti