Maanantaina käytiin Tavesin tottisvuorolla. Ukko teki häiriössä seuraamista, jossa alkuun meinas paineistua vieressä kävelevästä tai juoksevasta ja käsiä taputtavasta ihmisestä. Harjoitus oli kuitenkin sika hyvä, koska Ukko sitten tsemppas, kokos ittensä ja vire kantoi, saattoi hämääntyä vähän vilkaisemaan, mutta sitten äkkiä otti kontaktin ja meno jatkui. Loistava treeni siis, koeteltiin Ukkoa sopivasti, mutta loppua kohden se selvästi pääsi tästä häiriöstä yli. Muutenkin Ukolle olis varmaan hyvä tehdä vastaavia treenejä, joissa sitä jollain häiriöllä vähän paineistettais ja se sais kuitenkin kokemuksen siitä, ettei se haittaa ja pääsee yli asiasta. :)
Jeriko teki muutamat noudot ja ihan vähän seuruuta. Vire oli hyvä. :) Molemmille myös vinoestettä parit kerrat kisakorkuisella.
Keskiviikkona oli agitreenit. Unohdin pirskatti pumpperit omaan autoon, kun tultiin kimppakyytiä Tuijan autolla. Otettiin kuitenkin A:ta radalla ja meni vähän vaihtelevasti. Eka vuoro Ukolla oli jotenkin tosi tahmee, jarrutteli hirveesti siinä alastulolla ja muutenkin jotenkin hidas. Toisella vuorolla Ukko kuitenkin paransi selvästi ja hitsi kun se lähti spurttaamaan ja mä sain juosta ihan tosissani. Ville taisi tajuta ensimmäisen kerran, että Ukko oikeasti on fyysisesti Jerikoa nopeampi! ;D
Jeriko teki hienosti hommia, pari hidastelevaa alastuloa tuli, mutta sitten tuli ihan hyviäkin. Harjoitukset jatkuu.
Torstaina oli Ylökkin kisanomaiset tottikset joissa mun lisäksi Sari N. ja Satu paikalla. Ensin Ukko teki yksilöliikkeet, kun Trip oli paikkamakuussa. Seuraaminen ihan ok, aivan pitkän suoran lopussa meinas alkaa kontakti rakoilemaan, mutta muuten hyvä. Hieman Ukko painoi reittä välillä ja sitten taas jos mun vasen jalka törmäs Ukkoon, niin Ukko oletti että on käännös tulossa ja alkoi heittämään takaosaansa. Tätä ongelmaa erityisesti kahden hengen henkilöryhmässä. Pitää siis jatkossa treenata seuraamista ja rauhaa siihen, ettei koko ajan odota käännöstä. Sarin neuvon mukaan vois tehdä kahdeksikkoa ja siihen hakea sitä keskitietä takaosan käyttöön. ;)
Istumiseen annoin selkeen vartaloavun, mutta istui joka tapauksessa. Maahanmeno hyvä ja luoksetulo ihan sopivan vauhdikas, meinas vaan tulla suoraan sivulle. Edessä istuminen vaatii siis edelleen vahvistamista, kun tälleen hieman uudessa tilanteessa, kun tehdään kaikki tälleen putkeen, tulee se vanha sivulle tulo.
Tasamaanouto unohtui Ukon kanssa, mutta tehtiin hyppynouto 70 cm esteellä ja vinoeste, vinoesteeltä vauhdista palkka. Loppuun vielä eteenmeno, mitään palkkaa ei siis ollut valmiina enkä ollut tähän mitenkään erityisesti valmistellut, mutta hitsi vie kun Ukko ampaisi liikkeelle tikku suoraan ja hyvällä vauhdilla, ylitti hiekan ja nurtsin rajankin niin kuin ei mitään. Sari antoi käskyn pysäyttää, mutta eipä Ukko mennytkään maahan. Meni vasta kun karjaisin "lie down". :D Voikohan tota käskyä tosiaan käyttää pk-tottiksessa vai tulkitaanko kahdeksi käskyksi..? Onhan aika usein "maahankin" enemmän niin kuin "maaaaaaaa-haaaan"... ;)
Paikkamakuun jätössä Ukko jäi jo ihan vinoon, kun perusasento oli ollut vino mun jalkojen taakse. Kävin sitten jossain välissä korjaamassa asennon, mutta muuten ihan hyvä, ei Ukolla ongelmia ole siinä maata.
Jerikolla oli taas menoa ja meininkiä, painoi aika paljon ja meinas vähän kyllä olla sellaista ininää siinä. Hitsi oon ehkä kuitenkin lipsunut siitä veitsen terältä taas yli jo, pitää ottaa palautusta takaisin siihen terän päälle. ;) Jäävät hyvät, mutta unohdin seisomaan pysäytyksen ja luoksetulossa käytin väärään käskyä, oikealla käskyllä olisi tullut varmasti vielä voimakkaammin. Hyppynouto 70 cm ja olihan siinä sellaista varmistelua mennen tullen, mutta muuten ok. Vinoesteen Jeriko meinas ensin jostain syystä ohittaa mennessä ja sitten meni ihan säädöksi ja Sari ja Satu tuli auttamaan esteen viereen, ettei ohita. Vinoestekin siis tarvii lisää varmuutta. Itse asiassa molemmilla ja se sekä kapulatelineen lähestyminen taitaa olla meidän seuraavien treenien aihe. ;)
Lopuksi vielä käytin poikia pissalla ihan vaan tavallisesti hihnassa ja Sari ampui pari laukausta siihen. Ekaa laukausta Ukko ei kuullutkaan, alkoi just haistelee ja nuoleksimaan jotain ihanaa pissaa eikä huomannutkaan. Toisen laukauksen tiedosti, mutta kun käännyttiin takas niin ei käyttäytynyt mitenkään erikoisesti. Ehkä se leikittäminen ei sittenkään ole hyvä juttu...? Ehkä pitäis vaan tälleen ampua eikä tehdä siitä mitään numeroa..?
Tänään kävin tallaamassa aamulla pojille jäljet. Ukon jälki 500 metriä, vanheni tunnin, neljä keppiä, viisi suoraa kulmaa, jälki janalla noin 15 m päässä. Ukko irtosi janalle ihan hyvin, mutta lähti oikaisemaan jäljen suuntaan, sai ehkä jo hajua. Otin kuitenkin takas ja lähetin uudelleen, että sain Ukon leikkaamaan jäljen oikeassa kohtaa ja Ukko saikin siitä palkkaa, kun olin siihen jättänyt pari juustopalaa. Tästä Ukko lähti jäljestämään aivan törkeän hyvin. Jos viimeksi oli vähän liikaa vauhtia, niin nyt oli vauhti jo tosi hyvä, välillä rentoa laukkaa, välillä pari raviaskelta, mutta koko ajan tosi tiiviisti jäljen päällä. :) Ihan ihailin kun Ukko teki niin hienoa työtä, kulmatkin tosi nätisti. :) Kolmas keppi jäi kuitenkin nostamatta, kun tultiin vähän pahempaan paikkaan, missä sekä käännyttiin, että oli ryteikköä että oli jyrkkä nousu. En muista missä keppi oli, mutta jossain siellä. Joka tapauksessa Ukko teki koko ajan niin hyvin töitä ja nosti kolme muuta niin hyvin, että en voi olla pahoillani. :)
Jerikon jälki vanheni hieman vajaan 2 tuntia, 1000 metriä ja myös neljä keppiä, kun mulla ei ollut sen enempää valmiiksi kuivuneita. Kaksi terävää kulmaa ja aika monta suoraa, en nyt muista monta. Jälki leikkasi janan noin 30 metrissä ja Jeriko eteni janalla ihan sika hyvin ja nosti oikealle lähtevän jäljen heti oikeaan suuntaan. Sitten jäljestettiin taas tosi hienosti. Jerikon tahti on hieman rauhallisempi kuin Ukon, mutta silti täysin riittävä vauhti. :) Jeriko myös vaihtelee vauhtiaan selvästi maaston mukaan, jos pystyy rivakammassa tahdissa pitämään jäljen, niin sitten mennään rivakammin, mutta jos on haastava paikka, niin Jeriko otta vaikka ihan kävelyksi. On se vaan hienoa, kun on noin kokenut ja taitava jälkikoira, joka todella on motivoitunut pitämään jäljen. :))))
Jerikon jäljellä tuli pari tosi haastavaa paikkaa, missä todella pistettiin ihan kävelyksi, nimittäin hakkuuaukea, missä oli ihan juuri leikattu ja kasattu oksia (leikkausjäljistä päätellen saattoi olla ihan juuri meitä ennen lähteneet metsurit asialla). Näiden kasojen kohdalla varmasti siis oli harhaa vaikka muille jakaa ja Jeriko otti todella tarkasti joka askeleen. Hienosti ja sinnikkäästi kyllä taisteli näiden vaikeiden kohtien läpi eikä antanut hämätä itseään. Sitten taas vaikean kohdan jälkeen nosti vauhtia, kun oli helpompi pitää jälki. Kaikki kulmat, terävät kulmat mukaan lukien, Jeriko otti ihan älyttömän tarkkaan ja hienosti. Jeriko nosti hienosti kaikki neljä keppiä, ai että kun oon ylpee!! :)
Päivän kruunasi vielä poikien hieronta Katriinalla, vaikka oli kyllä vähän ikäviä uutisiakin. Jeriko oli tosi pahasti jumissa, erityisesti vasemmalta niskasta ja etujalasta ja sitten heijastejumina oikealta lantiosta ja koko selästä väliltä. :( Selittää toki sitä, miksi Jeriko meinasi jättää vinoesteen tekemättä eilen. Katriinan mielestä vaikutti siltä kuin Jeriko olis etuosansa kolhaissut johonkin, törmännyt tmv, mutta ainakaan itse en ole tällaista tapausta nähnyt. Onneksi on seuraava käsittely jo kahden viikon päästä ja yritetään nyt pitää erityinen huoli lämmittelyistä, jäähdyttelyistä sekä kotivenyttelyistä. Nyt täytyy ottaa rauhallisesti lenkeilläkin, Jerikolla kun on tapana vetää aina niin sata lasissa kilpaa Ukon kanssa... Fleksikaupoille sitten heti huomenna, niin saa vähän liikkumisvapautta eikä toivon mukaan vedä pannassa niskaa uudelleen jumiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti