Jyväskylän reissu

Olettaen nyt, että hiihtoleiri ja -kisat ei peruunnu, niin meillä on jäämässä nyt hiihtojen vuoksi parit Tampereen/Lempäälän kisat väliin, joten päätin lähteä Jyväskylään kisaamaan molempien koirien kanssa. Lauantaina ajettiin yhdessä Nassun ja Milon kanssa kisoihin.

Kaikki radat Allan Mattssonin käsialaa. ka rata oli hyppäri, jolla ei kummempia tapahtunut, pari mutkaa olis voinut ottaa suoremmin, mutta nolla joka tapauksessa. :) Tosin, SM-nolliin ei ole enää hypäreille sijaa ja sijoituttiin tällä 5., ekalle meni serti, joten siinä mielessä "turha nolla".. Aika -5,5, etenemä muistaakseni jotain reilu 4,30 m/s..

Seuraavana sitten agirata. Typerä hätäily keppejä edeltävällä hypyllä ja ehkä sitten ihan turhaa yritinkään keppien toiselle puolelle, tästä turha ja typerä keppivirhe. Kontaktit oli myös tällä radalla aivan tolkuttoman hitaat..

Viimeisenä vielä toinen agirata. Hitsi kun olis ollut nollannälkä, mutta ei. Ihan loppumetreille asti tehtiin puhdasta rataa, mutta sitten käsi heilahtaa okserin kohdalla ja rima tippuu. Eikä yhtään lohduttanut, että ilman tätä virhettä Jeriko olis saanut sertin. Toki niin monen muunkin kohdalla varmasti, mutta kun Jeriko ei ole nopeimmasta päästä, niin kyllä se kirpasee että siihen olisi ollut nyt mahdollisuus...

Matti tuli sitten Ukon kanssa kotoa perästä Jyväskylään. Ensin oli tarkoitus mennä jääkiekkopeliin, mutta jättikin sen väliin. Mentiin yöksi Hotella Albaan jota nyt täytyykin kehua. Jos on koiran/koirien kanssa liikenteessä ja etsii majoitusta Jyväskylän seudulta, niin tää oli tosi hyvä. Hienolla paikalla (kesällä varmasti upeet maisemat) ja suoraan hotellin edestä lähtee kävelytie joka kiertää rantaa. Loistavaa! :) Pojat rauhoittui hotelliin tosi hyvin, vaikka viereisessä huoneessa koira välillä haukkuikin. Eikä ihmekään. Tänään aamulla kuulin, kun emäntä teki lähtöä huoneesta ja lähtötilanne meni suurin piirtein näin: "Odota täällä, äiti lähtee nyt kaupassa vaan käymään. Äiti tulee ihan pian takaisin, ei mitään hätää.." Ja siis tätä jatkui sellaisella huolestuneella lällytysäänellä hetken aikaa ja sitten ovi kävi ja välittömästi alkoi koira huutamaan kurkku suorana. Teki mieli käydä käytävässä vähän jututtamassa omistajaa, että "ihanko todella luulet tolla helpottavasi koiran yksinoloa", mutta jätin väliin. Luulen, ettei hän olisi ymmärtänyt ja ehkä jopa vähän kuului sellaiseen kastiin joka tavallaan toivookin koiransa ikävöivän, kun itse on pois. Onhan hän sentään koiransa "äiti"... ;)

No mutta sitten Ukon ratoihin, jotka Anne Viitasen ratoja. Suunnitelma oli siis ottaa Ukko mahdollisimman suoraan autosta radalle. Näin se suurin piirtein toteutuikin, tosin riman nostoissa kesti yllättävän kauan ja jouduin kuitenkin lähdössä vähän odottamaan. Ukko oli kuitenkin hyvässä vireessä. :) Täytyy sanoa, että heti vähän kauhulla katsoin, kun ekalla radalla oli pussi eikä mikä tahansa pussi, vaan mustalla kankaalla! Siitä on aikaa kun Ukko on viimeksi mennyt pussia eikä kyllä koskaan mustakankaista (tai mitään muutakaan tummakankaista). Kurkkasin itse sisään ja kyllähän se siltä näytti, että seinään päättyy. Päätin jo etukäteen, että jos/kun Ukko sitä ei mene, niin autan sitten, koska en millään voisi syyttää koiraa siitä ettei tollaseen juokse vaan suinpäin. Ukko kielsi, kokeilin pari kertaa uudelleen ja sitten menin nostamaan pussin suuta ja autoin Ukon sillä läpi ja pois radalta hurjasti kehuen. :)

Pitelin sitten koko ajan peukkuja, että pussi vietäis ratojen välissä pois, mutta ei viety. Löysin sitten kentän laidalta nurkasta toisen pussin, kysyin luvan harkata sillä. Siinä kyllä sitten olikin ihan tavallinen punainen kangas, mielestäni vielä paremmassa kunnossa kuin radalla olevassa pussissa ja sellaista ryhdikkäämpää/kovempaa kangasta kuin mustassa pussissa, en tajua miksi radalla mustaa käytettiin ylipäätään.. Eihän mustia putkiakaan enää suositella, sama varmaan pätee pusseihinkin...
No, tällä punakankaisella pussilla homma sujui aivan vallattoman helposti, ei mitään ongelmaa.

Sitten vaan uudelleen radalle. Nollaa tehtiin loppusuoralle asti, jossa tokavikana esteenä musta pussi. Ukko otti suoralla vähän vauhtia ja ehti just sen verran edelle, etten ehtinyt pussia erikseen näyttämään. Musta tuntuu, että Ukko ei vaan kerta kaikkiaan hahmottanut pussia ja juoksi sen vuoksi ohi. Toisella yrittämällä meni hienosti pussista läpi. :) Mun hehkutukset taisi sitten vähän jo hämätä Ukkoa, kun pussin jälkeen jäi niin mua katsomaan, että meinas jäädä vika hyppy tekemättä. :D

Viimeisenä hyppis. Olin jo luopunut toivosta, että pussi otettaisiin pois, selvästikin päivän teema ja siellähän se komeili hyppikselläkin. ;) Nyt kuitenkin jo toisena esteenä ja pääsin tosi hyvin sen näyttämään Ukolle ja se menikin ongelmitta. Hienoa kivaa rataa tehtiin, kunnes sitten muuria edeltävän hypyn Ukko otti jotenkin pidemmäksi kuin olin kuvitellut ja Ukolle tuli vähämmän askeleita väliin. Jäin muurilla siis Ukosta jälkeen enkä sen takana olevalle esteelle ehtinyt tekemään niistopersjättöä, vaan Ukon hyppy venyi pitkäksi ympäri kauimman siivekkeen. Siinä sitten vähän jäädyin/pelastelin/varmistelin ja se tärkeä persjättö ennen punaista putkea jäi tekemättä. Niinpä jouduin takaaleikkaamaan valkoisella putkella mikä ei missään nimessä olltu tarkoitus ja Ukko luonnollisesti kääntyi väärään suuntaan putkelta. Ylimääräisistä kiemuroista huolimatta nollana maaliin ja sitten vaan jännitettiin riittikö aika kiemuroiden kanssa LUVAan. 2. sija sieltä napsahti ja LUVA, joten 2-luokan hyppyradoilla meitä ei enää sitten nähdä. ;)

Eli ihan kivat kisat oli. Ja kun Nassu ja Milokin heti nappas ekoista 3-luokan kisoistaan nollan, niin kyllä kannatti lähteä yhteisreissuun! :) Onnea vielä Nassu ja Milo, suukot Jerikolta ja Ukolta. ;)