Hyppy hyppy!

Viimeisimpään Palveluskoirat -lehteen oli eläinfysioterapeutti Tanja Kotti kirjoittanut artikkelin pk-esteiden turvallisuudesta. Samasta aiheestahan on pinnan alla ja ilmeisesti aina silloin tällöin myös pinnan päällä kohuttu jo vuosikausia eikä mitään muutosta ole tullut.

On varmaan helppo arvata millä kannalla itse olen. Jeriko loukkasi itsensä melko pahasti viime syksynä ensimmäisessä jälkikokeessamme, kun kaatui metrisen yli pahasti niskoilleen kolautettuaan etuosaansa. Ei pelkästään se, että metrinen on korkea hyppy 50 cm korkealle koiralle, mutta esteitä on jos minkälaisia virityksiä ja tuolla kerralla kyseessä oli nurmella vihreäksi maalattu lautaviritys, joka muistutti lähinnä maalattua elintarvikelavaa. Saattoi ihan hyvin ollakin siitä tehty. Mutta onko ihme, että tuollaiseen esteeseen tottumaton pieni koira arvioi hypyn väärin? Nurmialusta ei muutenkaan ole mikään paras alusta ponnistaa noin korkeaa hyppyä, alastulon kannalta se on toki hyvä. Mutta Jeriko siis lähti itsevarmasti ja vauhdikkaasti hyppäämään, mutta ilmeisesti liian kaukaa ja täydestä vauhdista lensi esteen yli niskoilleen. Onneksi ei käynyt pahemmin, ei murtunut mitään muuta kuin koiran itseluottamus.

Minun mielestäni hyppy saa kaikin mokomin olla metrin korkea, mutta ihmettelen miten on joillekin niin iso ja tärkeä asia vastustaa, että hypystä tehtäisiin turvallisempi?? Eihän koko hyppy edes itse asiassa ole niin kovin merkityksellinen, kun tälläkin hetkellä voi tottiksesta saada hyväksytyt pisteet ilman, että suorittaa koko hyppyä alkuunkaan! Onko se sitten oikein vai väärin on ihan eri keskustelun aihe, mutta itse näen tärkeäksi että koirani suorittaa hypyn ja suorittaa sen turvallisesti. Erästä keskustelua seurailin facebookissa hetken, mutta meni kyllä lopulta (ylläri pylläri) niin lapselliselle tasolle ettei sitä oikein keskusteluksi voi kutsuakaan.

Hypyn turvallisuutta ajatellen olisi monia ratkaisuja: harjakset hypyn päällä, putoava rima tmv. Mutta ei kelpaa harjakset, kun niissä on pakko olla joku vikana kun aiemmin niitä käytettiin ja on poistettu käytöstä.. Hohhoijaa. Voinee liittyä siihen, että kosketusta on hankalampi arvostella, en tiedä. Turvallisempi se olisi ainakin. Entäs sitten rima? Päällä voisi olla vaikka kaksi rimaa, ensimmäinen metrissä ja toinen vaikkapa 90 cm. Ensimmäisen pudottaminen vastaisi kosketusta, toisen tiputtaminen kieltoa (koira ei ylittäisi metristä). Tosin näin tiukalla arvostelulla alkaisi ropista pisteitä pois niiltäkin koirilta, jotka nykyään ylittää hypyn koskettamalla tai jopa voimakkaasti ponnistamalla esteestä. Aika pelottava ajatus, joten sitä pitää kyllä vastustaa! Rimahan voi vaikka jäädä koiran jalkojen väliinkin.. Mun mielestä riskit verrattuna kiinteään esteeseen olisi silti pienemmät, mutta olkoon.

Kolmantena joku heitti mun mielestä todella hyvän ja toteuttamiskelpoisen idean: kangaseste jonka yläosa on pingotettu kuminauhalla tolppien väliin. Koiran osuessa joustaa eikä kaada koiraa, mitään ei tipu koiran jalkoihin tai häiritsemään paluuhyppyä, mutta kankaan heilahduksesta on helppo nähdä kosketus. Tämä ehdotus sivuutettiin vaan ihan tyystin. Ei kai keskitty mitään riittävän hyvää valittamista siitä, mutta kiinteästä esteestähän ei luovuta! Pk-hyppyä ei voida turvallisemmaksi tehdä, koska sitten pitäisi hakumetsätkin kuplamuovittaa jne?? Hohhoijaa.

Itse lisäisin vielä, että vähintäänkin pitäisi olla yhtenevämpää millaisia hyppyjä saa pk-tottiksessa käyttää, ettei tuollaiset kummalliset lautaviritelmät menisi läpi. On kohtuutonta olettaa, että koira osaa arvioida hyppynsä mitä erilaisimmille esteille, samalla kun pinnistää itsensä äärirajoille. Eikä millään pysty treenaamaan niitä kaikenlaisia hyppyjä, mitä tottiksissa käytetään. Jo se, että hypyt olisivat yhdenmukaisempia, tekisivät tehtävästä (eli hyppäämisestä) koiralle helpompaa ja siten turvallisempaa.

Mutta iso osa koiristahan ei pysty ylittämään pk-hyppyä puhtaasti. Sitä kyllä ylitellään milloin milläkin tyylillä, ponnistellaan harjalta tai suorastaan räpiköidään yli, tai osa hyppää puhtaasti yli mutta karmaisevalla hyppytekniikalla takajalat vartalon alla, selkä ja niska jäykkänä. Tulee hyppy ylitettyä, mutta alastulossa ei voi paljoa vaimennuksesta tai joustamisesta puhua. Huh. Harvoin näkee oikeasti kauniilla ja taloudellisella hyppytekniikalla suoritettua pk-hyppyä. Joillekin on kuitenkin pääasia, että koira ylittää hypyn ja siitä saadaan pisteitä, ei niinkään koiran terveys nyt tai pidemmän päälle.

Vastustusryöpystä jos voi jotain päätellä, niin ei sille hypylle nytkään tehdä mitään. Ei uskalleta, kun niin monet vastustaa sitä kovaäänisesti. Hiljaisemmat myötäilevät äänet jää kuulumatta.
Mä en kuitenkaan vaan itke matalamman/turvallisemman hypyn perään ja odota hyppyesteen madaltumista kuin kuuta nousevaa, vaan jatkan niin kuin tähänkin asti. Vaivaa tämän asian eteen olen kyllä nähnyt ja näen edelleen. Ollaan tehty runsaasti hyppytekniikkatreeniä, koko viime talvi viikottain harjoiteltiin pk-hyppyä ja nyt vielä sitten värkkäsin oman harjoitusesteen vain ja ainoastaan tätä tarkoitusta varten. Metrinen ylittyisi tälläkin hetkellä, mutta mulle ei kuitenkaan riitä ylitys kuin ylitys, tahdon saada Jerikon hyppäämään mahdollisimman hyvällä tekniikalla, itsevarmasti ja taloudellisesti. Tällä hetkellä siihen on vielä matkaa.

Olen hyppyyttänyt Jerikoa nyt 60-80 cm ja ponnistuspaikan arpominen on alkanut vähentyä. En kuitenkaan tykkää siitä kuinka Jeriko vetää takajalat suppuun, ei yleensä varsinaisesti alleen, mutta jäykistää selän, kun toivoisin että ojentaisi jalat ja rentoutuisi. Toinen ongelma on alastulon jäykkä ja pysty niska, jota on nyt treenailtu niin, että pallo on minun ja esteen välissä maassa. Jeriko selvästi alkaa muistamaan pallon sijainnin ja tulee jo alas rennommin katse maahan kohdistettuna ja yläselkä pyöristettynä. Tänään tehdyssä treenissä seitsemästä toistosta kahdessa Jeriko ojensi takajalkojaan taakse, joten toivoa on, vaikka matka onkin pitkä. Jatketaan edelleen hypyn treenaamista vähintään kerran viikossa ja katsotaan millaiseen hyppytekniikkaan keväällä päästään. Me ei luovuteta kävi hyppykeskustelun kanssa miten kävi! ;)