keskiviikko 25. heinäkuuta 2012

Kasvun paikka

Ukon asioista on pitänyt päivitellä erikseen jo hetken aikaa, mutta se on jotenkin jäänyt kaiken muun jalkoihin.

Ukko on nyt puolivuotiaana jota kuinkin Jerikon korkuinen, ehkä aavistuksen matalampi. Painoa on kai viitisentoista kiloa. Mutta eipä Ukosta sitten kasvakaan ihan hurjasti Jerikoa isompaa, veikkaan että Ukosta tulee n. 53 cm ja 20 kg, katsotaan kuinka lähelle menee.. ;)
Ukolta on jo aikapäivää sitten vaihtunut kaikki hampaat, P1:setkin (vai onko ne P2:set, mitkä lie pikkunysät kulmureiden takana) on myös kaikki puhjenneet, mun silmään ei siis mitään hammaspuutoksia ja hieno leikkaava purenta.

Ukko on alkanut pikku hiljaa oppimaan sisäsiistiksi. Läheskään täysin sisäsiisti se ei vielä ole, mutta ollaan nyt jo pidetty päiväsaikaan papereita pois eikä meidän läsnäollessa enää käy salakavalasti lirauttamassa, vaan on jopa vinkunut (!) päästäkseen ulos. Hieno homma! :) Öisin ja meidän töissä ollessa on edelleen paperit lattialla ja pissat on aina tullutkin siinä välissä.

Ulkona Ukko on jo muutamia kertoja nostanut jalkaansakin, aika äijä. ;) Jerikokin kyllä taisi näihin aikoihin muutamia kertoja nostaa niin kuin vahingossa, ja sitten 8 kk iässä ihan kokonaan otti tavakseen. Katsotaan kuinka Ukon käy. Lisäksi Ukko on meinannut keksiä nylkyttämisen, mutta ei kyllä ole kuin pari kertaa meinannut Jerikoa tai sitten jotain mun jalkaa tms. yrittää. Jerikohan nylkytteli mennen tullen jo 10-viikkoisena. :D Siis parempi ettei ole niin kova nylkyttelemään, muiden koirien seurassakin hieman nöyrempi luonne. :)

Ukolla pukkaa vähän murkkuikää, korvat tuntuu olevan päässä pelkkinä koristeina välillä. Käskyt jotka aiemmin toteutettiin silmänräpäyksessä, tuntuu nyt välillä vaativan kymmenen käskyä ennen kuin herneet päässä kohtaa. Ja se hihnassa kiskominen! Aiemmin käveltiin tosi nätisti hihnassa niin, että naapuritkin kehui, mutta nyt riekutaan ja sählätään koko ajan! Kaikkein eniten hermoja raastaa toi kovapäisyys, saa sen sata kertaa ärähtää ennen kuin mitään muutosta tapahtuu. Ja siis mä osaan ärähtää kyllä kunnolla, ei ole siitä kiinni! Mutta saa siis todella suuttua ennen kuin Ukko edes huomaa mitään. Toisaalta se hyvä puoli, että vaikka mulla kuinka palais kiinni, niin Ukko ei mun ärjymistäni muistele enää sekunnin päästä, vaan voi heti jatkaa siitä mihin jäätiin.

Välillä taas Ukko väläyttelee sitä osaamistaan, jos vaan malttaa kaikelta muulta mielenkiintoiselta maailmassa. Ja malttia on pikku hiljaa tullut silleen, että Ukko odotti eilen vuoroaan kentän laidalla kun tehtiin Jerikon kanssa ja ainoastaan vähän vinkui, ei sitä hyeenakiljuntaa mitä aikaisemmin on pitänyt. Suurin helpotus on kyllä se, että Jeriko on siedättynyt siihen huutamiseen, eikä lopeta heti tekemistä jos Ukko ääntelee. Luoksetulo on kyllä ollut edelleen hyvä eikä Ukko karkaile ihmisten tai koirien luokse vapaanaollessaan, toivotaan ettei sitten tulekaan samanlaista retkahdusta kuin Jerikolla murkkuiässä!

Kaiken kaikkiaan nyt on siis välillä tosi raskasta Ukon kanssa, en todellakaan nauti tästä murkkuvaiheesta, en nauttinut Jerikonkaan kanssa. Koettelee todella mun hermoja ja mä olen kieltämättä aika räiskyvä persoona välillä... ;) Mutta pitää vaan laskea kymmeneen vaikka kuinka välillä ärsyttää toisen korvattomuus, ja yrittää muistaa, että lopussa se kiitos seisoo, kun murkkuiät on takanapäin. Hirveesti ei välttämättä pysty uusia asioita tässä vaiheessa opettamaan, mutta sitten täytyy vaan keskittyä vanhan vahvistamiseen. Noutoa vähän olen yrittänyt aloitella, samoin liikkeestä seisomista, katsotaan nyt kuinka ne tässä etenee.

Onneksi kuitenkin Ukko on niin suloinen sylihiiri, että viimeistään siinä vaiheessa kun Ukko käpertyy kainaloon ja painaa pään olkapäälle unohtuu kaikki hihnassa riekkumiset ja muut ärsyttävät puolet. Söpöys pelastaa paljon. <3 Tieto siitä, että vaihe on vain ohimenevä, tekee lopun työstä. ;)



Ostin Ukolle vihdoinkin kauan jo haaveilemani Hollolan nahkapajan puolikuristavan soljella säädettävän pannan. Eikä ollut edes kallis, 26 euroa nahkapannasta jolla on vielä vuosien takuu ei tunnu paljon missään! Maksoihan edellinenkin Ukon panta 13 euroa ja se meni rikki parissa kuukaudessa! Ton pitäis kyllä sopia ihan aikuisikäänkin asti, pienimmälle säädettynä on nyt sopiva ja vielä neljä reikää varaa säätää. Käytännöllinenkin. ;)
Ja se on NIIIIIN hieno! :) Siis mä tykkään ihan sikana tän tyyppisistä, toi on makee. :) Jerikolle jo joskus katsoin tollasta, mutta kun on niin pitkä karva niin ei ole paljon iloa ja toisaalta solki todennäköisesti nyppis karvoja. Mutta Ukon lyhyempään karvaan toi sopii täydellisesti.  Hieno on! :)




5 kommenttia:

ksuomin kirjoitti...

Ukosta tulee kyllä komia :) !Siskonplikka on tällähetkellä n.47cm ja 12kg,joten taitaa äiteensä mittoihin päästä juuri ja juuri (Astra on 49cm) ja aikamoinen nulikka osaa olla neitokainenkin kun sille päälle sattuu ;)

HannaH. kirjoitti...

Ihana toi eka kuva :) Ja hieno panta kyllä!!

-Heidi- kirjoitti...

Suloinen tuo teidän nukkumakuva :)

Nassu kirjoitti...

Hieno panta!:) Ja on kyllä pakko myöntää, että kaikki ne perseilyt unohtuu, kun toinen kattoo silmiin ja painaa pään polvelle. Sitten rupeekin itteä kaduttaan, että sanoi rumasti.:D On nuo viekkaita otuksia!

Sabina kirjoitti...

Niinpä, voiko tollaselle nyt olla vihainen, kun toinen painaa korvat taakse ja pään hartialle ihan ylisöpösti. <3

Ja Katja tosiaan, kyllä Ukosta taitaa ihan komea koira kasvaa, vaikka se onkin välillä näyttänyt ihan idiootilta noiden korviensa kanssa. :D Mutta nyt alkaa kyllä näyttää aika komeelta. Ja huomaatko, Ukko karvattaa itselleen "harjaa".. joka on kyllä mielestäni aikas säälittävä yritys.. ;)